Pakkasukko pysyköön poissa navetalta

Eläimet viihtyvät ulkona.

Lunta tulee tällä hetkellä taivaan täydeltä. Yllä oleva kuva on otettu toissapäivänä - tuolloin lunta ei ollut kuin nimeksi. Isäntä teki perjantaina paranteluja navetalle, ettei pakkanen pääsisi niin purevasti sisätiloihin. Oviaukkoa pienennettiin, eikä siihen jätetty kuin 80 sentin levyinen aukko.

Oviaukkoa pienemmäksi.

Eläimet pääsevät nyt kulkemaan ulos muoviläpyskäverhon läpi. Ylämaankarjalainen Rusina oli kuin mikäkin lumimies, kun se ilmestyi navettaan tuolta lumisateesta yltä päältä lumen peitossa. Rusina on pärjännyt hyvin sarviensa kanssa. Etukäteen ajattelimme, ettei se pysty syömään ruokintapöydältä, mutta sinne se pujottaa päänsä putkien välistä. Muutenkin se on osannut olla "ihmisiksi" sarviensa kanssa.

Perjantain pakkaskukkaset navetan ikkunassa.

Ylämaankarjalaisten vasikat, Kerttu ja Karoliina, ovat kasvaneet kovasti. Samoin ovat kyllä tehneet neljä muutakin. Vasikoita on hauska seurata. Ne pääsevät vapaasti liikkumaan myös ruokintapöydän puolella sekä muilla käytävillä. Muutaman kerran navetan ovella on ollut vastassa joku näistä pienistä sankareista.

Etenkin sonnipojat ovat seikkailijoita. Niiden äidit, Alma ja Yrtti, ovat monet kerrat komentaneet poikiaan olemaan riehumatta. Vasikoiden yhteinen ilonaihe on pomppia ruokintapöydällä rehumöykkyjen päällä navetan päästä päähän. Hännät ja pyllykät vain heiluvat kun ne mennä pompottavat! Heinien päällä on myös mukava nukkua ja monesti koko kuusikko siellä makoileekin yhdessä.

Vasikat asettumassa päiväunille. Oikealla Kippari, keskellä Kaisa (takana) ja Karkki, vasemmalla ruskea Kerttu ja edessä Kalle. Karoliina kipittää muiden luokse keskikäytävää pitkin.

Kalle-sonni Yrtti-äidin maitobaarissa.

Johanna-kyyttö halusi leikkiä poikani kanssa.

Eläimistä tulee yllättävän paljon lämpöä navetalle. Ilma on siellä kostea. Ja kuumahan siellä tulee huhkiessa. Toisinaan niin kuuma, että on pärjännyt ihan pitkähihaisessa paidassa näin talvellakin. Rehun kärrääminen hamsterilla lampaille ja nuorisokyytöille antaa alkulämmöt. Lampaille on myös kannettava vettä. 

Parsien putsaaminen paskoista on sitten sitä varsinaista treeniä. Parsia on nelisenkymmentä ja kokkareiden ja läjien määrä ja koostumus vaihtelee. Toisinaan parsien päällä on riehuttu kiitettävästi, joskus jätökset on osattu pudottaa lantakäytävälle. Mutta tämä on ihan mukavaa ja meditatiivista hommaa! En ehkä sanoisi näin, jos olisin joutunut tekemään tätä vuodesta toiseen.

Loppulämmöt voi sitten hakea tallin puolelta. Minä olen porukastamme se, joka jaksaa seuloa hevosten lihapullapallot nätisti kottikärryyn muhan ja purujen joukosta. Muilla tuntuu olevan vähän ronskimpi ote.

Parret ennen paskojen kolaamista.

Parret kolaamisen ja kuivittamisen jälkeen.

Kiitos puhtaista "lakanoista".