Missä mennään?

Välillä on kiva hassutella! Näissä tunnelmissa meni jouluaatto.

Jouluaaton hulinat ovat takanapäin. Mekin pääsimme nauttimaan jouluateriaa varsinaisena joulupäivänä eli eilen. Aattona kiersimme kahdessatoista kodissa. Omaan kotiin pääsimme vasta puoli kahdeksalta illalla. Päivästä jäivät mukavat muistot.

 

Tänä aamuna - tai aamupäivällä - navetalla parsia putsatessani katsahdin jo ensi vuoteen. Eräs maajussi tuumasi taannoin lehtijutussa, että tätä työtä tehdään kuluttajille, ei virkamiehille. Meidänkin tavoitteenamme on olla entistä enemmän tekemisissä kuluttajien kuin virkamiesten kanssa.

 

Isännän mukaan maatalousbyrokratia on rakennettu siitä näkökulmasta, että maanviljelijä on alkutuottaja ja tuottaa elintarvikkeita teollisuudelle. Siinä vaiheessa, kun maanviljelijä ryhtyy itse markkinoimaan ja jatkojalostamaan tuotteitaan, huomaa, että elintarvikelainsäädäntö on tehty isoille toimijoille. Elintarvikelainsäädäntöä joudutaankin tulkitsemaan, jotta se soveltuu pienemmille toimijoille. Tästä isosta vyyhdistä eivät tunnu välillä saavan kiinni virkamiehet eivätkä maanviljelijät. Valittamalla ja voivottelemalla ei kuitenkaan saa mitään aikaan, joten on parempi yrittää ymmärtää säädöksiä ja mitä ne edellyttävät toimitiloilta. On parempi keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa, kuten omaan yritykseensä sen sijaan, että yrittäisi muuttaa lainsäädäntöä.

 

Tammikuussa meille tulee Sotkamon kunnan terveystarkastaja katsomaan tiloja. Entisestä maitohuoneesta tehdään elintarviketila suoramyyntiä varten. Yhdessä tarkastajan kanssa katsomme, mitä muutoksia tilaan tulee tehdä, mitä materiaaleja siellä tulee käyttää. Isoja muutoksia ei tarvitse tehdä, joten toiveissa on, että tilat saadaan käyttöön mahdollisimman nopeasti.

 

Kyyttöjä on tällä hetkellä 34. Nautoja on yhteensä viitisenkymmentä ja lampaita kolmisenkymmentä. Suurin osa kyytöistä poikinee keväällä. Suunnitelmissa on, että vuoden 2015 lopussa karjamme on puhtaasti kyyttökarja. Vuoden aikana teuraaksi menee useampi eläin. Lihaa tulee myyntiin tammi-helmikuun vaihteessa.

 

Ensi vuonna meiltä saa naudan- ja lampaanlihaa, kananmunia, kesällä luomumansikkaa, syksyllä juureksia ja ruisjauhoja. Etsinnässä on jauhomylly leipäviljalle; mieluiten kivimylly.

 

Tarkoituksena on myös kasvattaa eläinkuntaa possuilla. Vielä emme ole löytäneet vieroitusikäisiä luomuporsaita, joten todennäköisesti joudumme ottamaan porsaat tavanomaiselta tilalta. Vaikka ne kasvatetaan meillä luomuna, emme saa niille luomuhyväksyntää. Byrokratia määrää, että kun tilalle tulee uusi eläinlaji, eli kyseessä on uuden lauman perustaminen, eläimet eivät siirry automaattisesti luomuun. Vasta näiden possujen jälkeläiset ovat luomuhyväksyttyjä. Kun kyse on jalostuseläimistä ("ensimmäisestä populaatiosta"), ei tässä päde sääntö, että kun eläin on kolme neljäsosaa elämästään luomutilalla, niin se siirtyy luomuun. Näin tapahtuu, jos samaa eläinlajia on tilalla luomussa. Esimerkiksi, kun kyytöt tulivat meille vuoden ikäisinä, ne ovat 4-vuotiaana luomuhyväksyttyjä.

 

Possuja on jo nyt varattu ns. omaksi possuksi. Porsaan voi ostaa meiltä ja me sitten kasvatamme ja teurastutamme sen loppuvuodesta - tai sitten kun asiakas niin tahtoo. Asiakas voi käydä tilalla katsomassa ja jopa hoitamassa possuaan. Possut ovat laitumella niin pitkään kuin säät sallivat. Omasta possusta voi kysellä lisää isännältä numerosta 040 5919 836 tai laittamalla postia osoitteeseen jouko.sormunen@hotmail.com.

 

Omaa possua kannattaa miettiä myös yhdessä kaverin perheen kanssa. Yhdestä teuraspossusta tulee lihaa noin sata kiloa. Ja kun se saa kasvaa luomuna, rasva on marmoroituneena lihassyitten välissä, eikä ihrana. Näin käy, kun eläin saa liikkua vapaasti, sillä on virikkeitä, ja sen ruokavalio on monipuolista.

Hyvää joulua!

 

Oikein hyvää joulua kaikille!

 

Me viemme tänä jouluaattona hyvää mieltä sotkamolaisille lapsiperheille kiertämällä joulupukkina ja tonttutyttönä. Luvassa on siis hyvin erilainen joulu. Mutta jos ei tuolta reissulta saa joulumieltä mukaansa, niin ei sitten mistään! Toivoa sopii, että Petteri Punakuono ei hyydy pakkasessa... Onneksi muutama kyyttö on valjastettu varaporoiksi, joten lahjat saadaan joka tapauksessa perille.

Osta, osta - käytettynä

Kylmiö purettuna.

Meillä on lähes kaikissa hankinnoissa periaatteena se, että ensiksi etsitään käytettyjä. Se on halvempaa, se säästää luontoa, siinä pääsee käyttämään luovuuttaan. Huono puoli on se, ettei käytettyjen tavaroiden ostamiseen saa investointitukea. Toisaalta avustusten hakeminen on valtavan byrokraattista, ja tuotteesta joutuu maksamaan täyden hinnan. Avustus on maksimissaan 30 prosenttia. Työtuntien määrä on toki paljon isompi kuin jos tilaisi uutena.

 

Jopa navetta on tuotu osissa Kuusamosta. Yläpohjavillat on tuotu Pelson keskusvankilasta, missä villat vaihdettiin uusiin. Maitohuoneen ikkunat ovat sotkamalaiselta huvilalta. Paloseinät ovat Sotkamon vanhan pappilan tiiliseiniä. Ovet on kerätty eri paikoista. Maakellari on rakennettu Kainuun Osuusmeijeriltä puretuista betonielementeistä. Talon lämpökeskuksen teräspiippu on Kainuun ammattikoululta, lämpökattila löytyi rannikolta yksityishenkilöltä käytettynä.

 

Kuusamossa navetta oli paljon pienempi. Navetta suunniteltiin uudestaan luomusäädösten mukaisesti. Kuusamosta purettiin myös tornisiilo sekä heinävarasto. Niistä saatiin materiaalia navetan rakentamiseen.

 

Nyt suunnitelmissa on rakentaa elintarviketilat, johon tarvitaan myös kylmiöt. Erityisesti mansikka tarvitsee ensi kesänä kylmiötilan. Käytettyjä kylmiöelementtejä löytyi Joensuusta. Ensimmäinen kuorma tuotiin kotiin tällä viikolla. Loput haetaan ensi viikolla. Uutena tuon kokoluokan kylmiöt maksavat asennettuna noin 10 000 euroa kappaleelta.

 

Kylmäkoneet oli purettu kylmiöistä pois, joten ne pitää hommata erikseen. Yksi vaihtoehto on ostaa ilmalämpöpumput, joihin tilataan Amerikasta (Euroopasta ei saa) lisälaite. Sillä ilmalämpöpumpun tehoa voidaan nostaa niin, että lämpötila saadaan laskettua jopa nollaan. Idean tähän isäntä löysi netistä.

Kylpyhuoneremontti.

Ettei tekeminen lopu kesken, on isännän iltapuhteena rakentaa taloon toiset wc- ja suihkutilat. Vanha sisäsauna ja pukeutumistilat on nyt purettu. Vesivessoista luovutaan kokonaan; tilalle tulevat kuivakäymälät. Jos meillä on vesivessat, joutuisimme todennäköisesti rakentamaan jätevedenpuhdistamon ensi vuonna.

Tila sisustetaan niin pitkälle käytetyllä tavaralla kuin se on mahdollista.

Aarteenmetsästystä

Kiitos!

Kylläpä on ollut ihmettelemistä. Kanat ovat alkaneet vihdoin munia! Toisena päivänä pesässä on ollut jopa kolme munaa. Tänään arkussa odotti yksi aarre.

 

Ihastelimme ensimmäisiä munia muutaman päivän. Kun niitä oli kertynyt kymmenen, isäntä ajatteli maistella niitä. Ja sinnehän ne kaikki kymmenen lopulta upposivat! Minä taidan paistaa munan leivän päälle tänä iltana - jos raaskin.

 

Kunhan useampi kana ryhtyy urakoimaan, niin sitten munia on myytäväksi asti. Kyselyjä onkin tullut todella paljon. Tässähän pitää ihan harkita kanamäärän kasvattamista. Nyt niitä on kolmetoista. Tyttöjen seurana on Erward-kukko.

 

Yöpuulle asettumassa.

Entä jos maksaisi lainasta vain korot?

Illanhämyssä tutustumaan navettaan.

 Kävimme tällä viikolla tutustumassa tanskalaiseen maatalouteen yhdessä kolmenkymmenen muun sotkamolaisen maanviljelijän kanssa. Reissun toisena päivänä olimme pohjoismaiden suurimmilla maatalousmessuilla. Agromekissa vieraili tänäkin vuonna useampi kymmenentuhatta kävijää.

Tehotuotantopainotteisilla messuilla oli sinällään aika vähän tarjottavaa meille. Kanalatarvikkeita löydsimme huomattavasti edullisemmin, mitä Suomesta on mahdollista saada. Nettikauppoja käytetään jatkossa entistä enemmän. Lisäksi isäntä löysi mielenkiintoisen mönkijän kokoisen runko-ohjattavan Ferrari-merkkisen traktorin. Vastaavaa hän ei ole Suomessa nähnyt. Maahantuontia on myös Suomeen, mutta hinnat ovat kaksinkertaiset Keski-Eurooppaan verrattuna.



Hereford-sonni.

Eläinnäyttely messuilla. Parhaimmat palkittiin.

Kylvökone.

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleemme se, ettei mikään ole sitä, miltä se näyttää. Tanskalaisen tehokkuuden, suurten navettojen ja investointien taustalla on tosiasia, että käytännössä pankit omistavat tilat. Viljelijöillä ei ole aikomustakaan lyhentää lainojaan, vaan maksaa korot. Jos lainoja lyhennettäisiin kuten Suomessa, ei tuotteita pystyisi tuottamaan niin halvalla. Tanskastahan viedään maitoa ja lihaa muihin maihin, millä poljetaan näiden maiden tuottajahintoja.

 

Maitokiintiöt poistuvat EU-maissa käytöstä vuoden 2015 aikana. Kiintiö tarkoittaa sitä, kuinka paljon tila saa tuottaa maitoa vuodessa. Maitokiintiöillä on ollut rahallinen arvo, mikä häviää tuhkana tuulee. Komission mukaan kilpailuesteitä puretaan tällä tavalla. Tanskassa moni tila kasvattaa tuotantoaan räjähdysmäisesti. Maitomäärä tulee kasvamaan markkinoilla ja maidon tuottajahinta putoaa entisestään. Hinnanpudotus tuskin näkyy kuluttajahinnoissa.

 

Tanskalaisen luomutilan isäntä sanoi suoraan, että itsemurhien määrä tulee lisääntymään ensi vuonna. Kaikki tilat eivät millään pysy tahdissa mukana. Tanskassa alle 150 lehmän navetat tulevat häviämään.

 

Suomessa keskilehmäluku lähentelee tällä hetkellä 50:tä. Kaikista vaikeimmassa tilanteessa ovat vastainvestoineet tilat, koska niillä on paljon velkaa. Jos maidon hinta putoaa sen alle, mihin velanhoito on laskettu, velkaa ei pystytä hoitamaan. Suomen pankkijärjestelmässä ei ole mahdollisuutta, että lainanottaja maksaisi vuosittain vain korot.

 

Tanskalainen pihatto.

 

Tanskalainen suurnavetta on pihatto. Lehmät eivät pääse ulos koko elinaikanaan - paitsi luomutiloilla laidunkaudella.

 

Vaikka tilalla olisi useita satoja lehmiä, ei lypsyrobotteja välttämättä ole, vaan lehmät lypsetään lypsyasemalla. Kaikilla tiloilla, missä vierailimme, oli ukrainalaisia työntekijöitä. Lypsäminen alkoi kahdelta yöllä ja loppui kymmeneltä. Iltavuoro alkoi kahdelta ja loppui iltakymmeneltä.

Lypsyasema.

Vierailukohteissamme lehmät tuottivat vuodessa keskimäärin 10 000 litraa maitoa. Tämä määrä saadaan syöttämällä eläimille maissisäilörehua ja korkeimmassa tuotosvaiheessa lypsyasemalla annetaan vielä täysrehutiivistettä. Todellinen väkirehuprosentti saattaa nousta jopa 70:ään. Loput 30 prosenttia on heinää.

 

Luomutuotannossa väkirehuprosentti saa olla 30 ja korkeimmassa tuotosvaiheessa 40. Isännän mukaan väkirehu ei ole millään tavoin hyväksi lehmälle, koska se on märehtijä. Lehmää ei pidä syöttää kuten porsasta. Väärin syötetty lehmä on ripulilla koko ajan - ja aromit navetoissa olivat sen mukaiset! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eläinten tuotoskausi kestää noin kaksi vuotta. Sen jälkeen ne joutavat teuraaksi.

 

Luomutilan pihassa.

Yksi vierailukohteistamme oli luomutila. Siellä lehmät tuottivat maitoa 7000 litraa vuodessa. Maissi oli korvattu ohralla ja herneelle. Tilalla kävi ilmi, että karjassa on salmonellaa. Sen vuoksi esimerkiksi sonnivasikat tapetaan heti synnyttyään, koska niille ei ole tilaa, eikä niitä kukaan osta. Eläimiä ei voi myöskään laittaa teuraaksi. Salmonellatilanne oli kakkosvaiheessa eli akuuttia vaaraa ei ollut. Jos salmonellasta olisi tiedetty etukäteen, ei tilalle olisi menty. 

Kuuntelemassa tilan isännän pitämää esittelyä.

Agnus-tilan olkivarasto.

Vasikoilla on varsin vähän liikkumatilaa mökissään.

Penni - tai äyri - tämän sonnin ajatuksista.

Tarjoilua tilavierailun jälkeen.

Jos tästä opintomatkasta tekee aasinsillan suomalaisten kulutuskäyttäytymiseen, niin jälleen kerran voi kannustaa ihmisiä miettimään valintojaan. Ostamalla kotimaista ruokaa tukee kotimaista tuotantoa. Kuluttajat ovat isossa roolissa siinä, säilyykö kotimainen tuotanto.

Ja jos tahtoo jarruttaa kasvotonta bulkkituotteiden massatuotantoa, niin pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota omaan ostokäyttäytymiseensä suosimalla erityisesti lähiruokaa ja luomua. Mitä lähemmäksi tuottajaa pääset, sitä parempi.

Tuulimyllyjä.

Nellin päivä

Nellin kanssa päiväkahvilla.

Mitä teidän Nellillenne kuuluu? Kiitos kysymästä, kuuluu ihan hyvää. Kisunen on edelleen hengissä. Päivät ovat hyvin rutiininomaisia mutta onnellisia. Normaalia kissaa siitä ei taida koskaan tullakaan, mutta mikä on normaalia ja mikä ei, sitä ei kai kukaan voi määrittää.

 

Nellin päivät sujuvat syöden, kävellen ja nukkuen. Jos on kova nälkä, askel muuttuu nopeaksi. Ruokailun jälkeen tassut töpsöttävät laiskemmin. Mieluisimpia unipaikkoja ovat tuvan nojatuoli sekä kellarin möksä. Kellarin kolossaan se nukkuu yleensä yöt.

 

Kotona Nellillä on edelleen omat reittinsä. Kun se toissakesänä opetteli uudelleen kävelemään, sen harjoitusreitit kulkivat seiniä ja nurkkia pitkin ympäri taloa. Edelleenkin se kiertää huoneesta toiseen, nurkasta toiseen. Sohvalla köllötellessämme sen lempipuuhaa on hyppiä ylitsemme, kävellä selkänojaa pitkin päästä päähän. Päiväunet se saattaa ottaa koisivan isännän mahan päällä.

 

Ulkoileminen onnistuu valvotusti. Valjaat lamaannuttavat Nellin täysin. Se kaatuu kyljelleen, eikä tahdo liikkua minnekään. Kesällä ja syksyllä se juoksenteli mansikka- ja juuresmaalla vakoja ja penkkivälejä pitkin sillä aikaa, kun me olimme korjaamassa satoa talteen.

 

Nellin paras ystävä on Milli-kissa. Milli viihtyy paljon ulkosalla ja navetalla, mutta silloin kun se on sisällä, se saa Nellistä seuraa - tahtoi tai ei. Nelli tykkää leikkiä Millin hännällä sekä hyppiä Millin päälle. Millillä on yllättävän hyvät hermot. Joskus se vain istuu keskellä tuvan lattiaa ja katsoo toverinsa tyhmiltä vaikuttavia touhuja.

 

Sellaista kuuluu meidän Nellillemme.

 

Timmy vahtii edelleen nuorinta perheenjäsentä.
Toppuutella täytyy joka päivä.

Luita lämmittelemässä

Merimaisemaa katselisi vaikka kuinka pitkään. Tämä kuva on otettu hotellin ikkunasta Antalyassa.

 Lomakuukauden osa yksi on takana. Olimme viikon Turkissa. Siellä vietetään parhaillaan talvea, mutta meille suomalaisille sää oli mitä parhain kesäsää. Rannikolla oli lämmintä noin 24 astetta. Suurimman osan ajasta olimme keskellä Turkkia, Kappadokiassa.

 

Tämä maahinen olisi tahtonut jäädä asumaan maan alle.

Ihmiset ovat joskus kauan aikaa sitten asuneet näissä koloissa. Kiveen oli hakattu jopa kirkkoja ja muita tiloja.

Vilkutus kesäasunnon ikkunasta.

Aina, kun kotiin palaa varsinkin useamman päivän yhteisen poissaolon jälkeen, voi vastassa olla mitä tahansa. Isäntä tuumasi, että silloin lypsyaikaan meni aina reissun jälkeen pari viikkoa ennen kuin sai soluttamisen aisoihin. Nyt lomittajan tärkein työ on ruokkia eläimet. Aina saa kuitenkin jännätä, että pysyvätkö sankarit aitojen sisällä vai lähtevätkö ne kylille seikkailemaan. Mutta tämän ja muiden kauhuskenaarioiden pähkäilyyn emme suoneet aikaa minuuttia pidempään reissun aikana. Poissa silmistä, poissa mielestä -ajatus toimi tällä kertaa.

 

Tällä kertaa kotiinpaluu oli mukava. Navetalla oli kaikki niin hyvin kuin vain voi olla. Pihassa koirat hyppäsivät kaulaan, eikä mielenosoitusmökötystä ilmennyt yhtään.

Tällä viikolla isännällä on ohjelmassa muun muassa navetan siivoamista eli paskahommia. Itse keskityn lasten kanssa olemiseen. Lomailu jatkuu myöhemmin tässä kuussa.

 

Se on loma nyt!

 Isäntä nosti tämän kortin viikonloppuna pakasta. Universumikin sen sanoo, että nyt on aika hengähtää.

 Tuumasin taannoin, etten millään tavoin odota loppusyksyä saatikka talvea. Isäntä sanoi, että hän kyllä oikeastaan odottaa. Se tarkoittaa nimittäin kesälomailua!

 

Mitään perinteistä neljän viikon lomaputkea on aivan mahdotonta pitää; tai sitten pitäisi karata kuukaudeksi toiselle puolelle maapalloa, jotta ei olisi mahdollisuutta tarttua töihin siinä kotosalla. Saas nähdä, miten meidän lomailumme onnistuu. Viime viikonloppuna talkoilimme Joensuussa Voi Pyhä Jyssäys -tapahtumassa. Sieltä mukaan tarttui ihania energioita, ymmärrystä ja siunausta.

 

Syksy on ollut sadonkorjuun aikaa. Kiitos kaikille juureksia ostaneille! Vielä on varastossa perunaa, porkkanaa ja sipulia. On ollut ilahduttavaa kuulla, miten juurekset ovat maistuneet ihmisille. Eräs pikku tyttönen ei muuta kuulemma söisikään kuin meidän perunoitamme.

Eläimet on saateltu navettaan viettämään talvea. Lehmät pääsevät ulkoilemaan aina kun haluavat. Päivittäin ne tekevät muutamia pyrähdyksiä pihalle. Mutta kyllä nekin selvästi nauttivat, kun ruuan päälle voi köllähtää pihaton lämpöön.

Pikkuisia pörryköitä pitäisi syntyä talven aikana. Havahduin siihen tosiasiaan, että meillä on ensi keväänä aika paljon kyyttöjä! Ei aikaakaan, kun isännän unelma puhtaasta kyyttökarjasta toteutuu. Lampolassa seikkailee parhaillaan kaksi karitsaa. Saattaa olla, että pikku päkäpäitä syntyy niitäkin talven aikana.

Kukko viinissä

Kaupassa käynti vaikeutui entisestään. Teimme nimittäin kukkoa viinissä ja kukko oli meidän omiamme. En ole koskaan nähnyt saatikka maistanut tuollaista lihaa! Niin oli hienosyistä ja mureaa että! Saanko minä kaupan hyllyltä tuollaista lihaa? En saa. Onneksi pakastimessa on vielä yksi kukko, ja vuoden sisällä niitä saadaan kasvatettua lisää.

 

Kyllähän se ensimmäisten palojen nielaiseminen taas kakelteli. Ihan niin kuin silloin, kun söin ensimmäistä kertaa omaa nautaa. En vaan voi sille mitään, että kun rakkaudella hoitaa ja nimillä lepertelee, niin eläimiin syntyy tunneside. Viisihenkinen herrainklubi alkoi kyllä viime päivinä käydä hermoille, kun kukkopojat ryhtyivät aamuisin kiekumaan aamuviideltä. Niitä herätyksiä kun miettii, niin tämä vaihtoehto oli oikein hyvä ratkaisu.

 

 

 

 

Isäntä sai valmiiksi kanalan sisätiloihin, joten kanat ja Edward-kukko saatiin ulkotarhasta navetalle. Kesä meni hienosti. Loppuajasta kanat olivat jo sen verran isoja, että ne hyppivät tiheimmän aidan ylitse ja tekivät reissujaan pihamaalle. Milloin ne olivat autotallissa, milloin varastossa tai keittiön ikkunan alla tienvarressa. Pikitielle ne eivät kuitenkaan menneet. Ja kun ikkunasta huusi, että "nyt emännät kottiin", niin sinne omaan tarhaansa ne lähtivät tuota pikaa peräpäät vaappuen.

 

Kanala on siis entisen lypsyaseman paikalla. Lypsymonttu täytettiin hiekalla. Tilaa on säädösten mukaan 400 kanalle. Katsotaan nyt, miten saamme kasvatettua katrasta edes sinne viiteenkymmeneen. Hautomakoneen hommaamisesta on jo ollut puhetta.

 

 

 

 

Operaatio lampaiden kotiutus

Ai että tuonneko pitäisi mennä?

Lampaiden kotiuttamisoperaatio Naapurinvaaralta saatiin tällä viikolla onnistuneesti päätökseen. Ensimmäisenä päivänä isäntä ei edes löytänyt laumaa parinkymmenen hehtaarin alueelta. Sitten tuli jo kiire muihin askareisiin, joten uusi yritys laitettiin toiveikkain mielin kehiin seuraavana päivänä.

Laitumelle oli koottu parisen viikkoa sitten katos, johon lampaat oli tarkoitus ajaa. Mukavasti katosta oli käytettykin ja tutustuttu ja totuteltu siihen. Noh, operaatiopäivänä numero kaksi lähdimme matkaan eväät repussa. Olin varautunut kävelemään kilometrin jos toisenkin. Onneksemme seitsemän lammasta odotti katoksen lähettyvillä kuin valmiina lähtemään kotiin. Ne oli helppo houkutella katokseen kaurasankon avulla.

Katoksesta kärryyn.

Katoksesta lampaat oli helppo siirtää kuomukärryyn. Tai no, helppo ja helppo. Aika paljonhan tuollainen jyntsäkkä lammas painaa! Minä pidin porttia auki ja kiinni ja samalla auoin ja suljin kärryn luukkua. Lammas piti saada katoksesta kärryyn, mutta muut eivät saaneet karata sillä aikaa katoksesta eivätkä kärrystä.

Ensimmäinen lasti lähdössä kotiin.

Toista katrasta piti sitten lähteä etsimään. Puolisen tuntia taapersimme maastossa, kunnes saimme vastauksen huutoihimme. Loppulauma olikin samassa kasassa ja lähti meidän mukaamme kaurasankot nähtyään. Osa niistä seurasi suoraan katokseen herkun perässä, suurin osa jäi kuitenkin katoksen ulkopuolelle ihmettelemään meininkiä. Lammaskin on siitä viisas, ettei se tee samaa "virhettä" kahta kertaa. Jos se on kerran houkuteltu ns. satimeen ja se on päässyt sieltä karkuun, niin toista kertaa se ei mene samaan lankaan - ellei se nyt ole ihan tollukka tapaus.

Kun toinen lasti oli saatu lastattua peräkärryyn, isäntä lähti viemään sitä kotiin ja minä jäin viihdyttämään loppuja lampaita. Joukossa oli myös kaksi karitsaa! Sakki meinasi lähteä karkuteille ja kävinkin ne kerran houkuttelemassa takaisin katoksen lähettyville. Kaksi pässiä sain tuotua portin taakse katokseen, joten eipä se muukaan porukka siitä kauaksi sitten lähtenyt. Isäntää odotellessani asetuin lopulta makaamaan aurinkoon kivetykselle ja lampaatkin ryhtyivät päivälevolle katoksen luokse.

Etpäs saa kiinni!

Viimeisten kotiutettavien kiinni saaminen olikin se työläin homma. Loput olivat arkoja ja sitten olivat mammat karitsoineen. Karitsat eivät suinkaan seuranneet mammojaan katokseen, vaan huitelivat missä sattuu. Mammoilla ei ollut mitään kiinnostusta juosta piitiensä perässä, kun turvan edessä oli kauraa. Ja etenkään karitsoja ei todellakaan saa kiinni! Pitäisi olla joku haavi, jotta pikkuisen saisi nalkkiin.

Lopulta piti ottaa psykologiset aseet käyttöön. Väijyimme puskissa ja teimme harkittuja liikkeitä. Pienikin virheliike, niin lampaat säikähtivät ja juoksivat tuhatta ja sataa karkuun. Eläinten ohjaileminen on jännää. Niitä kohti ei pidä mennä, vaan on kierrettävä tietyn etäisyyden päästä tietystä kohtaa, jotta eläin liikkuu. Sama on lehmien kanssa.

Karitsa siellä, minä täällä.

Noin kahdeksan tunnin rupeaman jälkeen lampaat oli kotiutettu. Tämän jälkeen oli vielä kokous. Illan päätteeksi otimme isännän kanssa lasilliset viiniä ja simahdimme aivan totaalisesti kotisohvalle. Raitisilmamyrkytys teki tehtävänsä. Ja isännällä oli jo aikamoinen huoli lampaista, joten siltäkin osin stressi helpotti.

Väijymisoperaatio.

Halvaantunut vai terve maa?

Isäntä esitteli näitä lappusia minulle muutamia päiviä sitten. Pelloistahan pitää ottaa joka viides vuosi maanäytteet. Tänä vuonna oli tämän toimenpiteen aika.

Näytteet pitää toimittaa siksi, että nähdään, mitä ravinteita maassa on. Toimenpide kuuluu myös ympäristötuen tukiehtoihin.

Isännälle lomakkeiden tiedoilla ei tuntunut olevan suurta merkitystä. Luomuviljelijä ei pysty niitä oikein hyödyntämään. Tavanomaisessa viljelyssä saa käyttää apulantaa eli taulukon tiedot kertovat, mitä apulantaa kannattaa milloinki käyttää, jotta punaiset pallukat saadaan muuttumaan vihreiksi. Isäntä tuumasi, että tehotuotannossa maa on kuin halvaantunut. Viljelty kasvi ei elä siinä ilman apulantaa.

Jos luomupellossa joku taulukon kohdista on punaisella, se ei kerro koko totuutta. Maan kunnon pystyy selvittämään katsomalla ja tunnustelemalla sitä. Miltä maa tuntuu kädessä? Onko se kovaa ja kuollutta? Mitä rikkakasveja siellä kasvaa? Rikkakasvit ovat osoitekasveja; ne kertovat maan kunnosta. Tietyt kasvit viihtyvät tietyn kuntoisessa maassa.

Kun maa on kunnossa, kasvi käyttää maan reservejä hyväkseen. Apilalla on juurinystyröissään typpibakteereja ja se pystyy tarvittaessa ottamaan ilmasta typpeä itselleen ja muille kasveille. Kasvi pystyy myös vapauttamaan entsyymitoiminnan avulla ravinteita maareservin humuksesta.

Ainoa tieto, mitä isäntä lomakkeesta oikeastaan katsoo, on happamuusarvo. Kun ph-arvo on 6-7 välissä, maa toimii. Jos se on alle kuuden, sitä pitää mm. kalkita, jotta ph-arvo saadaan nousuun. Jos ph on yli 7, maa on emäksistä, jolloin mm. ravinnonotto häiriintyy,

Luomussa saa käyttää lannoitteena ainoastaan viherlannoitusta tai omaa kompostia. Alla olevassa kuvassa näkyy numeroin tulevan mansikkamaan kunto. Maata on kompostilannoitettu pari vuotta. Arvot ovat nousseet viiden vuoden takaisesta. Maassa on nyt vapaita ravinteita suoraan mansikan käytettävissä.

Tulevan mansikkamaan lukuja.

Tolppia maahan Naapurinvaaralla

Jaakko Kullan pää valahti rapsutusten myötä niin alas, ettei turpa mahtunut kuvaan.

Isäntä tuumasi tänään, että oikeastaan hän odottaa talvea. Sitten helpottaa. Niinhän se on, että kevät, kesä ja syksy ovat maanviljelijän tiiviintä työaikaa. Kesälomareissulle lähdetään marraskuussa. Luvassa on myös yksi opintomatka Tanskaan. Joulukuu menee pipareita paistellessa, tammikuu pimeydessä, helmikuu on synttärikuukausi ja... Siinähän se talvi hujahtaa. Ehkä rivien välistä voi lukea, etten todellakaan tykkää talvesta. Mutta ehkäpä pihlajanmarjoihin on uskominen; kuulemma on olemassa sellainen sanonta, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Jos marjoja on paljon, tulee vähäluminen talvi.

Maapora.

Isäntä vei minut tänään hommiin Naapurinvaaralle. Toisin sanoen minun piti ajaa mönkijällä ja vetää kärriä, missä on maapora tykötarpeineen. Ylämäen takia toisen piti olla ajamassa ja jarruttamassa, ettei koko höskä liu´u alamäkeen.

Uutta 30 hehtaarin laidunaluetta tehdään parhaillaan alueelle, joka sijaitsee rinteessä Naapurinvaaran lomakylän vastapäätä tien toisella puolella. Viime kesänä aluetta raivattiin, jotta vanhat piikkilanka-aidat saatiin purettua pois.

Tällä hetkellä laitumen rajoille lyödään tolppia, minkä jälkeen vedetään verkko. Verkkoa menee noin kolme kilometriä ja tolppia 750. Erittäin suuri osa tolpista pitää lyödä maahan hartiavoimin. Tänään maasto oli sen verran suosiollista, että peräkärrin vetäminen ja poran käyttäminen onnistui.

Ensi kesänä kyytöt menevät laiduntamaan tälle alueelle. Lampaat hoitavat samaa aluetta kuin tänäkin vuonna. Tällä hetkellä lampaat laiduntavat Naapurinvaaralla koulun "yläpuolella". Säät ovat hyvät ja syömistä riittää, joten laidunkausi jatkuu vielä tovin.

Alueella kulkee retkeilyreittejä. Osa reiteistä kulkee laidunalueen sisällä.

Aluetta on laidunnettu ennenkin, mistä kertovat kyltit kuvineen.

Toukkaterraario olohuoneeseen?

Perunat kulkeutuvat säiliöön.

Perunat on nostettu. Puolet porkkanoista on nostettu. Sipulit nostettiin jo muutama viikko sitten; nyt niitä listitään ja pussitetaan. Omenasato on korjattu - hillot tehty ja mehuja puristettu. Puolukoita on kerätty. Eli satoa on korjattu. Lanttua on maassa niin paljon, että sillä määrällä tekisi jokaiseen sotkamolaiskotiin lanttulaatikon jouluksi.

Juureksia voi tosiaan ostaa (sipuli ja porkkana 2e/kg, peruna 1,50e/kg). Niitä on kulkeutunut erityisesti Pohjois-Karjalan puolelle jo useita kymmeniä kiloja.

Juureksia voi myös tilata Sotkamosta Ihana-liikkeestä. Sieltä löytyy tilauslista, mistä löytyy toimituspäivä. Nyssäkät voi sitten noutaa sovittuna päivänä.

"Tässä on varmasti arviolta 4 kiloa porkkanoita".

Puolukkaa on kankaat täynnä ainakin täällä meidän kylällämme.

Kanoille rakennetaan parhaillaan kotia talveksi. Navetalla entisen lypsyaseman paikalla on loistavat tilat. Kanalaan tehdään kestopehkupohja. Kuohkeaa eloperäistä materiaalia tulee pohjalle 30-40 senttiä; se kompostoituu ja tuottaa lämpöä. Samalla siellä kehittyy kanoille myös syömistä kuten matoja ja toukkia. Kanat tarvitsevat eläperäistä proteiinia kananmunien tuotantoon. Aluksi pohja ei tuota ravintoa riittävästi, joten isäntä on selvitellyt jauhotoukkien kasvattamista terraariossa. Toisilla on akvaariot olohuoneessa, meillä on toukkaterraario...

Isäntä kartoitti, että tilat ovat luomusäädösten mukaiset. Esimerkiksi ikkunapinta-alaa pitää olla 5 prosenttia lattiapinta-alasta. Meidän tiloissa sitä on vajaa 10 prosenttia. Kanoja saa olla luomussa 6 kappaletta per neliö. Tilaa on yhteensä 70 neliötä, joten kaikkiaan tilaa olisi yli 400 kanalle. 

Tuleva kanala. Keskellä entinen lypsymonttu, joka täytetään hiekalla.

Luomukananmunille tuntuu olevan valtava kysyntä! Meidän kanamme eivät vielä muni, mutta eiköhän jotain ala tapahtua kuukauden sisällä, veikkaan.

Kukot ovat ryhtyneet kiekumaan ihan urakalla. Jokunen vielä rykii, eikä sävel oikein irtoa. Iltaisin herrainklubilaiset ovat kiivenneet orrelle niiden häkin "seinän" päälle. Eivät sitten voineet valita yhtään matalampaa paikkaa. Siinä isännät istuvat kylki kyljessä. Päässä soi väistämättä laulu "viisi kukkoa, istui orrella, silivatiseilaa...".

Herrainklubilaiset asettumassa yöpuulle.

 Ja niinhän siinä kävi, kuten pari kolme viikkoa sitten ennustin. Ylämaankarjalaisemme Pikku Myy pyöräytti vasikan ja ennustin, että viikon päästä siitä myös sen tytär Rusina poikii. Toissaviikolla Rusinalle syntyi aivan ihana pöpperöinen sonni! Pikku Myyn tyttärestä tuli Lorna, sonnipojasta tuli Lalli.

Tervetuloa maailmaan!