sunnuntai 31. elokuuta 2014

Surullisia ja iloisia uutisia

Taas on yksi viikko takana Pohjois-Karjalan puolella. Isäntä soitti viikolla ja oli kovin surullinen, sanoi että on ikäviä uutisia. Minä ehdin jo säikähtää, että nyt on joku läheinen ihminen kuollut, mutta ei sentään. Harmillista tosin, että lapinlehmämme vasikka, Lumikki, oli kuollut. Mollukkatissinen Ella ei saanutkaan imetettyä sitä tarpeeksi hyvin. Ei auttanut, vaikka isäntä oli antanut vasikalle lisämaitoa.

Ella oli huutanut kuolleen vasikkansa äärellä. Isäntä oli jättänyt pienokaisen karsinaan, jotta emä tajuaisi, ettei se enää nouse siitä ylös, vaikka se kuinka sitä nuolisi ja tuuppisi. Seuraavana päivänä huuto oli loppunut. Isäntä oli mennyt käymään navetalla ja huomannut, että vasikka oli peitelty oljilla. Aivan kuin se olisi "haudattu".

Vaikka nämä ovat "vain" eläimiä, niin Ellan puolesta on surku. Ella kantaa muutenkin maailmansuruja niskassaan. Ja nyt kävi vielä näin. Tajusin itsekin, että tämä taitaa tietää tuomiota myös Ellalle. Sitä ei voi lypsää, eikä siitä ole imettämäänkään. Sonni astuu sen ihan varmasti, joten eipä sitä voi oikein pitääkään. Taitaa luontokin olla sitä mieltä, että karjastamme tulee puhdas kyyttökarja.

Iloisiakin asioita oli viikon aikana tapahtunut. Tai paremminkin oli laitettu tapahtumaan. Isäntä oli kolmen apulaisensa kanssa kerännyt kolmesta mansikkarivistä 5 000 tainta. Vetelimme pari kolme viikkoa sitten rönsyjä penkkien väliin. Ne olivatkin juurtuneet siihen, mistä ne oli nyt otettu talteen. Taimet valeistutettiin pihalle ja ensi vuonna ne laitetaan uusiin penkkeihin. Toivotaan, että taimet talvehtivat hyvin.

Taimi.
Valeistutusten äärellä.
Joppe nautiskelee.
 Navetalla on ryhdytty taas puuhastelemaan kesätauon jälkeen. Eläimethän ovat viettäneet koko kesän ulkona. Lampaat ovat vielä Naapurinvaaran perinnebiotooppimaisemissa. Lehmät käyvät ruokailemassa pihatossa, mutta ulkona ne tykkäävät muutoin olla. Pihatto pitää kuitenkin siistiä lähiviikkoina, sekä vaihtaa lampaiden olkipeti ja rakentaa niille muutenkin lisätilaa. Jos ja kun uuhet karitsoivat loppuvuoden aikana, tilantarve kaksinkertaistuu. Lisäksi luomusäädösten mukaan syksyllä syntyville karitsoille pitää järjestää ulkoilumahdollisuus talvella. Isäntä aikoo vielä selvittää, että onko todellakin näin.

Mitä isot edellä, sitä pienet pyllykät perässä. 
Karjalan Neito kukkii kauniisti navetalla.
Ryhmäkuva.
Välipalalla.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Nyt niitä saa


Minulla ei ole enää kieltä! Valkosipuliperunat veivät äsken sen mennessään! Paistoimme eilen keitettyjä perunoita voissa pannulla ja tuikkasimme sekaan inkkarisuolaa ja tuoretta valkosipulia. Voi että oli hyvää!

Tosiaankin, peruna on jo hyvän kokoista. Lajike on Challenger. Se on jauhoinen yleisperuna. Sipulia löytyy myös. Porkkanoitakin on syöty, mutta ne saavat vielä kasvaa kokoa yön pimeinä tunteina. Samoin lanttu on kasvamassa.

Tässä hintoja:

PERUNA 1,50 e/kg (1 e)
PORKKANA 2 e/kg (1,50 e)
TUORE SIPULI 1,50 e/kg (1 e)

Suluissa olevat hinnat ovat ns. itsenostohintoja. Eli halutessaan meille saa tulla kuokkimaan ja upottaa kätensä multaan.

Useamman kilon tilauksille löytyy kyyti Sotkamon seudulle. Juureksia kulkeutuu viikoittain myös Pohjois-Karjalaan akselille Valtimo-Nurmes-Juuka-Joensuu/Outokumpu-Liperi.

Yhteydenotot numeroon 040 5919 863 tai 050 540 4792. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen rasanen.johanna(a)suomi24.fi.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Hyvältä näyttää

Vasikkauutisilla jatketaan. Julia-kyyttö teki eilen sonnipojan kaikessa rauhassa laitumelle. Vasikka oli tosi pirteä ja löysi tissille nopsaan. Jaakko Kullan haaremista - jossa oli viime kesänä 12 tyttöä - jo kymmenen on poikinut tänä kesänä. Ja taitavatpa viimeiset kaksikin olla tiineenä. Eli Jaakolle kymmenen tai paremminkin kaksitoista pistettä ja papukaijamerkki!

Uusi pieni ihmettelee maailmaa.
Kirjoitin heinäkuun lopussa separoijan vierailusta. Lietelannasta eroteltiin tuolloin neste ja kuiva aine. Kuiva aine on nyt saanut muhia kolmisen viikkoa ja sen lämpötila on noussut hyvää vauhtia. Isäntä kävi mittaamassa lämpöjä ja lukema nousi 60:een. Hyvä tulos rikkakasvien osalta eli niiden siemenet ovat tuossa lämpötilassa kuolleet. Kuiva aine muuttuu pikkuhiljaa mullaksi. Ei sitä enää paskaksi voi sanoa.

Mittaus menossa.
Tulos.
 Juurikasmaallekin kuuluu hyvää. Tosin onhan se isäntä saanut kyykkiä siellä päivän jos toisen. Sen verran on kökitty kesän aikana myös mansikkapellolla, että olemme molemmat jäykkiä kuin rautakanget. Ja pitihän sitä käydä kökkimässä myös mustikkametsässä. Kainuussa on muuten tosi paljon mustikoita, ainakin täällä meilläpäin. Tosin ne kaikki on jo kohta kerätty isännän isän toimesta.

Mutta siis, perunat, sipulit, porkkanat ja lantut ovat kasvaneet hyvin, eikä niissä näytä olevan mitään tauteja tms. Porkkanoita on maisteltu ja sipuliakin tuikkasin jo makaronilaatikkoon. Mutta kasvakoot vielä kaikessa rauhassa. Saas nähdä, minkälaiset sadonkorjuujuhlat saadaan aikaan!

Luomusipuli.
Syysruista laitettiin muuten kasvamaan viime viikolla. Odottelin jo vesi kielellä omaa ruisjauhoa ja siitä tehtyä leipää, mutta eihän vilja ehdi kasvaa tälle vuodelle. Kasvusto talvehtii maassa ja sato puidaan vuoden päästä. Aina oppii uutta.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vitivalkoinen pienokainen

"Sori vaan, mutta minulla on unet kesken".
Siellähän se uusi pieni nukkua tuhnotti laitumella ruohikossa, kun menin tervehtimään karjaa useamman päivän erossaolon jälkeen. Silmäripsiään myöten vitivalkoinen tyttönen on siis lapinlehmän ja kyytön risteytys. Sen emä on Ella ja isä on kukapas muukaan kuin Jaakko Kulta. Vasikan nimeksi tuli Lumikki.

Missä mamma on?
Emä-Ella tuli meille reilu vuosi sitten heinäkuussa Pelson vankilasta. Sen utareen vetimet ovat epämuodostuneet, joten sitä ei enää voitu lypsää siellä ja se olisi laitettu teuraaksi. Epämuodostuneet vetimet ovat varsinkin nyt ihan valtavan kokoiset!

Meillä Ella sai siis jatkaa eloaan. Ellasta on pikkuhiljaa tullut lauman sielu, oikea pyhä lehmä. Se on tyyni kuin viilipytty, mutta samalla se tietää kaiken, seuraa jokaista ja on aina paikalla.

Onnea Ellalle! Olet vasikkasi ansainnut!

Slurps, hyvää!
Sitten vähän täältä suunnasta.
Oikealla tiellä ollaan.
Lehmät ovat tehneet kivoja polkuja laitumelle.

torstai 14. elokuuta 2014

Tekniikka hakusessa

Äh kun ei ole minkäänlaista tekniikkaa täällä Pohjois-Karjalan kodissani, niin on aika hankala kirjoitella tänne blogiinkaan. Tämänkin tekstin näpyttelen puhelimellani. Mutta meille on kuulemma syntynyt kymmenes vasikka! Lapinlehmämme Ella oli pyöräyttänyt pojan tai tytön; isännältä oli sukupuoli vielä tarkistamatta. Mutta kuvia ja tunnelmua lisää viimeistään maanantaina.

lauantai 9. elokuuta 2014

Toisenlainen arki

Entinen vene toimii nyt "kukkaruukkuna" pihalla. Unikot avautuivat.
En ole aikaisemmin nauttinut näin paljon elokuusta. Siis aivan mahtavaa. Itikat ja paarmat ovat hävinneet lähes kokonaan! Mikä nautinto on puuhastella ulkona, ja nukkua yöt rauhassa. Muutamia kymmeniä kärpäsiä nyt vielä pörräilee sisällä, mutta tässä kesän aikana olen harjaantunut mestariliiskaajaksi; kaksi kärpästä menee helposti yhdellä iskulla.

Mietteliäs ekaluokkalainen.
Elokuu pitää sisällään paljon tunteita. Esikoiseni aloitti tällä viikolla koulutaipaleensa. Toinen sankareistani menee maanantaina eskariin. Olen ensi viikosta lähtien joka toisen viikon Pohjois-Karjalassa ja joka toisen viikon täällä Kainuussa. Uudenlaista arkea ja juhlaa opetellaan pikkuhiljaa. Kuin siunauksena minulle annettiin koti entisen kyläkoulun pihapiiristä Pohjois-Karjalasta. Hyvinvointikeskuksessa asuu ihana yhteisö.

Hiljaisena toiveena meillä olisi löytää tänne Sotkamon tilallemme vuokralainen, sillä vapaata asuintilaa riittää. Tarjolla on 3h+k-kokonaisuus. Olipa se sitten yksi ihminen, pariskunta tai lapsiperhe, niin tärkeintä olisi, että hänellä tai heillä olisi intoa ja halua asua nimenomaan luomumaatilalla ja kenties osallistua maatilan töihin sekä puutarhan ja eläinten hoitoon. Asuminen tilalla on yhteisöllistä ja sosiaalista, joten sellaisiakin ominaisuuksia vaaditaan. Mutta tämä asia etenee silloin, kun sen aika on.

Nyt nautimme vielä kesästä! Joka vuosi tähän aikaan iskee myös haikeus. Talvi, pimeys ja kylmyys eivät houkuttele yhtään. Onneksi marraskuussa on luvassa helpotusta pimeyteen, kun matkaamme isännän kanssa keijujen maisemiin.

Onnellisia tassutteluja Hiukan uimarannalla.
Mansikoita kypsyy edelleen.
Keväällä istutetuista siemenistä kehkeytyi ihania kukkia kuistille.
Harmi kiehnää jalkojenjuuressa iltapalaa.

tiistai 5. elokuuta 2014

Milloin mansikkakausi päättyy?

Mansikkamaalla oli käynyt vieraita. Merkiksi oli jätetty tämä kuitti.
Olen jo pariin otteeseen kiittänyt mansikkamaata sadosta ja tuumannut, että tämä on nyt tässä. Kiitos. Kiitos kastemadoille, sammakoille ja muulle mansikkamaan eläinväelle. Ja kiitos mansikkamaahisille, kun piditte varikset ja räkätit poissa; taisitte pitää öisin sellaisia kemuja, etteivät linnut uskaltaneet tulla lähettyville.

Ajetut rivivälit.
Isäntä ajoi penkkien välit ja ruohosilppua on nyt siellä ja täällä. Rönsyjä on vedelty penkkien välikön nurmelle pötköttömään ja juurtumaan. Ilmeisesti niistä on tarkoitus ottaa istukkaita talteen - vai mitä ne nyt ovatkaan. Rikkaruohoja on myös kitketty pois taimien juurelta.

Mutta että näitä mansikoita tulee ja tulee yhä edelleen! Eivätkä kaikki ole mitään nappuloita mehumarjoja, vaan ihan kunnon mollukoita. Että jos joku tuntee kutsumusta täydentää marjavarastojaan, niin tervetuloa. Saa käydä poimimassa sopuhintaan. Ruohosilpustakaan ei ole sinällään haittaa, kun ruoho on jo niin kuivaa. Tosin lieneekö luvannut sateita lähipäiviksi..?

perjantai 1. elokuuta 2014

Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä

Kyllä se nyt on niin, että emme lähde minnekään.
Eilisestä lampaiden siirrosta tuli taas sellainen reissu, että on mitä mummona muistella. Rakensimme laitumen sisälle pienemmän aitauksen, mihin saimme houkuteltua leivän avulla 16 lammasta. Yksi sankareista karkasi yllätykseksemme verkkoaidan läpi. 

Lopulta Syntiniemessä oli siis enää neljä lammasta. Ne eivät kuitenkaan enää menneet siihen lankaan, ettäkö ne olisi saatu houkuteltua leivällä pieneen aitaukseen. Yritimme myös levittää verkkoaitaa niin, että ne olisivat ikään kuin menneet katiskaan. Mutta eivät veitikkaiset siihenkään suostuneet. Ovat kyllä todella ketteriä, nopeita ja älykkäitä eläimiä.

No, haimme kotoa koirat avuksemme ja palasimme niemeen. Tässä vaiheessa lampaat olivat pitämässä sadetta puun alla. Oli kyllä niin huvittavan näköistä, kun isäntä kyykötti puun juurella neuvottelemassa, ja yksi lampaista kurkki puun takaa. Meiltä kysyttiin päivällä, että eikö niitä voi ottaa johonkin liekaan ja kuljettaa siten kyytiin. Me halusimme yrittää lempeämmin keinoin.  Kaksi lammasta tuli lopulta leipäpussille ja isäntä sai napattua ne kyytiin. 

Neuvottelut menossa.
Nyt mennään eikä meinata.
Enää oli jäljellä kaksi ovelinta ja arinta tyttöä. Ne lähtivät juoksemaan niemen päähän ja tässä vaiheessa otimme koiramme Jopen avuksi. Koira kyllä ajoi lampaita mallikkaasti, mutta lopulta toinen tytöistä hyppäsi järveen ja pakeni uimalla. Aikansa se ui ja parkkeerasi sitten matalikolle. Eikä liikkunut siitä yhtään minnekään.

Joppe yritti hakea lammasta järvestä.
Minä tahdon jäädä Syntiniemeen. En lähde minnekään.
No okei, minä tulen pois täältä.
Parivaljakko.
 Lopulta uimari nousi ylös järvestä ja lähti etsimään kaveriaan. Pienen piirileikin jälkeen ne pysähtyivät aloilleen. Isäntä pääsi pari kertaa hyvinkin lähelle, mutta juuri strategisella hetkellä ne siirtyivät kauemmaksi. Lammas osaa lukea ihmisen ajatuksia täydellisesti. Märästä villasta on myös hyvin vaikea saada otetta. Tovin jälkeen isäntä sai kuin saikin ruskean tytön kiinni ja enää ei ollut irti kuin yksi harmas.

No tämä harmastyttönen hyppäsi sekin veteen ja lähti uimaan vastarannalle. Isäntä tuumasi, että sitä lammasta tuskin enää näemme. Juoksin sillalle katsomaan ja sinne vastarannallehan se lopulta purjehti. Ja jäi seisomaan kaislikkoon. Isäntä ajoi järven toiselle puolelle ja sai neuvottelujen jälkeen tämänkin eläimen syliinsä.

Lammas on tuo pieni valkoinen piste tuolla vastarannalla keskellä kuvaa.
Uimari haettu vastarannalta ja tuotu kuljetuskärrille.
 Illalla yhdeksän jälkeen saimme loputkin lampaat Naapurinvaaran laitumelle. Ruokaa oli yllin kyllin ja varmasti unikin maittoi näille veijareille päivän seikkailujen jälkeen. Kyllä olivat itseltäkin energiat vähissä ja olo viluinen varsin kostean ja hikisen päivän jälkeen. Välillä tuli päivällä ikävä siistiä sisätyötä, mutta kuten isäntä totesi kotiin mennessämme: meidän elämämme on hyvin rikasta. - Niin on.

Voisitteko te nyt tulla sieltä ulos?
No tullaan tullaan.
Syömistä, mahtavia maisemia ja energioita riittää.
Tähän kohti tulee veräjä, mistä pääsee alueelle. Nyt siinä on verkkoaitaa, joka on solmittu kiinni. Vasemmalla kulkee tie Napikselle.
Veräjän vastapäätä on koulu.