maanantai 30. kesäkuuta 2014

Vauvoja, vauvoja, vauvoja!

Jenna ja Lahja-tyttönen.
Täällä taas muutaman päivän tauon jälkeen. Olin Pohjois-Karjalassa viikon verran. Rakentelen kotikoloa sinnekin päin, sillä olen syksystä lähtien siellä joka toisen viikon lasteni koulunkäynnin vuoksi. Mutta olipas varsin hassua olla muutama päivä ilman minkäänlaista elektroniikkaa. Pojatkin saivat tauon pleikkarilla rätskyttämiseen, eikä televisiotakaan ollut saatikka tietokonetta. Kummasti sitä vaan tekemistä löytyy ilman noita vempaimia ja hyvä niin!

Lähdimme siis isännän kanssa matkaan tiistaina - tai ainakin yritimme lähteä. Mutta kuten aina, sitä sattuu ja tapahtuu juuri silloin, kun ei ehkä olisi se paras hetki. Mutta ihania asioitahan sitä taas tupsahti maailmaan. Jenna ja Jutta poikivat tiistaina aamupäivällä. Molemmat saivat tyttöset. Jutta ei vaan ryhtynyt imettämään vasikkaansa, vaan potki sitä pois tissiltä. Kaksikkoa piti seurailla aikansa.

Jutta ja vastasyntynyt Lotta-tyttö.

Ja niinhän siinä kävi, että Jutan Lotta-tyttöä pitää nyt sitten syöttää aamuin ja illoin. Jutalta ei ilmeisesti tule maitoa. Vasikka veti eilen iltapalaksi 4 litraa maitoa! Onneksi tästä kylältä löytyy tila, mistä saamme maitoa vasikalle.


Lotta iltapalalla.
Kiitos iltapalasta. Nyt nukkumaan.
Eilen aamulla oli käynyt hassusti, kun isäntä oli mennyt syöttämään Lottaa. Se oli tarjonnut vasikalle maitoa, mutta nyt sille ei ollutkaan maistunut, vaikka yleensä se tuli luokse, kun näki isännän saapuvan tuttisankon kanssa laitumelle. Sen massukin oli ihan täynnä. No, Jasmin oli sitten tullut paikalle ja pian isäntä oli äkännyt, että hei, tämähän on Jasminin vasikka! Se oli poikinut yön aikana. Sitten siihen oli tullut Jutta ja isäntä oli kysellyt, että missäs Lotta on? Jutta oli lähtenyt kävelemään harjulle ja sieltä Lotta löytyi nukkumasta kuusen alta. Eli vasikoita on nyt siis kuusi! Jasmin sai sonnipojan, joten pojuja ja tyttöjä on nyt molempia kolme. Oi onnea ja ihanuutta!

Jasmin ja Leo-poika.
Tuoreet mammat ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Jaada puolustaa poikaansa ärhäkkäästi. Jos sen luokse yrittää mennä, niin emä ryhtyy puhisemaan. Ja jos menee vielä lähemmäksi, niin se ryhtyy puskemaan. Mutta antaa heidän olla rauhassa. Jasminin vasikka on taas ihan hellunlellunen, kuten äitinsäkin. Leon mummolle terveisiä Valtimolle!

Kyytöillä on myös näköjään tapana jakaa hoitovastuuta. Jaada ottaa hyvin usein hoiviinsa kolme vasikkaa: omansa sekä aiemmin syntyneet Liinun ja Leevin. Isäntä oli nähnyt, kun Liinun ja Leevin mammat olivat nukkuneet täyttä päätä paalien välissä sillä aikaa, kun Jaada oli vahtinut kolmea vasikkaa. Ihan mahtava systeemi!


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Vauhtia tunkkaisille energioille!

Kanatarha.
Sain eilen illalla raitisilmamyrkytyksen useamman tunnin pihalla myysäämisestä ja nukkua huitelin tänä aamuna puoliyhteentoista. Teimme isännän kanssa laidunportteja oikein urakalla, jotta laitumille ei enää tarvitse pujottautua verkkojen alitse. Mansikkamaan ja kanatarhan portit saimme maalattua valkeiksi, kunnes maali loppui.

Valmiita portteja saunan kupeessa.
 
Mansikkamaan portti.
Muutenkin tuli siivottua pihaa kaikesta vanhasta roippeesta. Oi miten tunkkaiset energiat lähtivät pihan eri paikoista liikkeelle ja tilalle pääsi virtaamaan parempia tunnelmia. Pihasaunan nurkalla on ihana iso kivi, joka oli peittynyt roskien ja muiden ruostuneiden tavaroiden alle. Nyt se pääsi hengittämään ihan eri tavalla! Saunan Lalli-tonttukin tuntui myhäilevän tyytyväisyyttään, kun maisema siistiytyi.

Niitin myös pihalta heinää pihatossa oleville sonnipojille. KalevalaKippari ja Kalle ovat saaneet elää leveästi kolmestaan navetalla. Toiveena olisi tehdä niille aitaus isännän tädin pihaan, mutta katsotaan nyt, mihin aika riittää.

 Kanojen tarha on jo hyvällä mallilla. Aidat on laitettu (myös tiheämpi verkko ruohonjuuritasolle) ja vanha viiri isketty kaakattajien mökin katolle. Leikkimökin sisälle pitää vielä laitella orsia ja muita "huonekaluja". Kenties kanat saapuvat jo tulevalla viikolla..?



Sipuli on lähtenyt hyvin kasvamaan.
 Kasvimaalle kuuluu hyvää. Etenkin sipulit ovat lähteneet vauhdilla kasvamaan. Samoin perunakin on jo kivasti pinnalla. Porkkanat ovat itäneet heikommin, mutta kyllä sieltäkin satoa tulee - maahiset pitävät siitä huolen!

Seurakunta.
Laitumella oli kyllä sen verran levotonta menoa eilen illalla, että olin jo ihan varma pakomatkasta. Karja kiersi aidan vieruksia pitkin rehevämmän sapuskan toivossa. Erityisesti kyytöt kokoontuvat sumppuun ja ryhtyvät otsat vastakkain jupisemaan. Tuore heinä näyttää maistuvan paremmalta kuin toissapäivänä laitumelle ajetut paalit. Erityisesti yksi kyytöistä, Jilla, on ottanut asiakseen etsiä verkkoaidasta ne heikoimmat lenkit. Ajatuksena on laittaa paimenpoikaa laitumille, mutta siihenkin tarvittaisiin muutama lisätunti päivään.

Yksi karkulainen oli palannut pihattoon. 
Mutta kyllä tästä pihapiiristä aina töllöilijöitä löytyy. Pihalaitumen kymmenen pässiä olivat lähteneet juhannusyönä rimpsalle. Isäntä etsiskeli joukkoa eilen aamupäivällä pihaltamme ja huomasi, että ekoruohonleikkurit olivat kulkeneet pitkin ja poikin. Sitten hän kurkkasi pihattoon ja yksi pässeistä oli siellä. Seuraavaksi isäntä olisi lähtenyt tutkailemaan naapurien maita ja mantuja, mutta äkkäsi onneksi kurkata vielä navetan muihin tiloihin. Ja sieltä entiseltä maitohuoneelta loput löytyivät - nukkumasta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koira ajoi karkulaiset lopulta laitumelle. Ja voi miten iloinen keskimmäinen paimenkoiramme Joppe olikaan! Yli-innokkaasta höseltäjästä, Jopesta, ei ole lainkaan paimentamaan lehmiä, mutta lampaiden kanssa se pärjää loistavasti!

Loput löytyivät entiseltä maitohuoneelta.
Joppe ajoi lampaat takaisin laitumelle.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kolmas piitiäinen syntyi ojanpenkareelle

Kolmas piiperoinen syntyi eilen illalla. Viikko sitten syntynyt Leevi taisi saada kaverikseen tämän Lassin.
Kylläpäs sattui eilen illalla hassu juttu. Vetelin viikatteella tursakeheiniä pihalla (mikä oli muuten aivan mahtavaa hommaa; ensimmäistä kertaa tartuin viikatteeseen), kun tuli tunne, että nyt pitää lähteä laitumelle. Tiesin tarkan paikankin minne mennä. Olin kuulemma lähtenyt lompsimaan sellaista vauhtia, että isäntä oli vain tuumannut, että mihinkähän sillä nyt tuli kiire. Ja siellähän se oli: Jaada oli pyöräyttänyt pienen pojan! Pikkuinen ei vielä pysynyt tolpillaan, vaan kieriskeli ja pyöriskeli kohti ojaa. Sinnehän se olisi huonolla tuurilla hukkunut.

Isäntä oli lähtenyt perääni laitumelle ja hän suuntasi oitis vasikan luokse. Tuore äiti puolusti poikastaan ärhäkkäästi, mutta antoi lopulta siirtää vasikan kauemmaksi ojanpenkareelta. Tuntia myöhemmin pikku sonni jo nousi seisaalleen ja kävely onnistui paremmin. Lapinlehmä Ella ja yksi kyytöistä menivät ojan eteen aina kun näytti siltä, että pikkuinen suuntasi sinnepäin.

Jaada hoiti poikaansa hyvin. Se nuoli sitä puhtaaksi ja samalla antoi sille hyödyllisiä suolistobakteereja. Vasikka alkoi pian hakea imutettavaa ja löysikin tissille lukuisten hamuamisten ja maahan nöksähtelyjen jälkeen.

Mammatrio.
 Mammoilla on täysi työ pysyä pikkuistensa perässä. Viikon vanhat sankarit vipeltävät laitumella sellaista vauhtia! Keskellä laidunta on paaleja, mihin seurakunta kokoontui eilenkin illalla syömään. Pienet päättivät ryhtyä juoksemaan paskarinkiä. Emät olivat aivan uuvuksissa, kun ne yrittivät seurata pienten touhua.

Pienet tykkäävät tutkia aitoja ja erkanevat muusta porukasta herkästi. Mammat käyvät hakemassa lapsensa takaisin "helmoihinsa" kuten alla olevassa kuvasarjassa näkyy.


Ja lopuksi vielä muutama hyvänmielen kuva. Antoisaa juhannusta kaikille! Meillä se kuluu pitkälti työn merkeissä. Kenties ensi viikolla meille tulee niitä kanoja, joille on saatava tarha valmiiksi. Sitten pitäisi nikkaroida muutama portti, jotta laitumille meno olisi helpompaa. Nyt pujottaudumme verkkoaitojen alitse.

Neiti Kesäheinä alias Karoliina. Ikää 6 kuukautta.
Jaakko Kulta työnsä äärellä.

Aah, sonnin elämä on ihanaa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lampaat kiittävät ystävällisyydestänne!

"Mamma" päivälevolla.
Aivan älyttömän suuri kiitos kaikille, kun olette ottaneet Sotkamon kylän kesälampaat niin hyvin vastaan, ja vierailleet laitumella ahkerasti. On ilo kuulla, että eläinten hyvinvointi on otettu ihan yhteiseksi asiaksi. Erityisesti sydäntä lämmittää ajatus siitä, että joillekin lampaat voivat olla kimmoke lähteä ulkoilemaan ja ylipäätään pois sieltä neljän seinän sisältä.

Luonto ja eläimet tarjoavat ihanaa rauhaa. Ja itse Syntiniemihän vilisee kaikenlaisia menninkäisiä, salamantereita ja keijukaisia! Löysin Helsingistä Unio Mystica -kirjakaupasta aivan mahtavan kirjan: Elä maagisesti - keijut, luonnonhenget ja taruolennot. Sen on kirjoittanut Ted Andrews. Olen vasta ehtinyt selata tekstejä sieltä täältä, mutta sitten kun pääsen lukemisen makuun, niin varmasti hurahdan luonnonhenkiin yhä enemmän!

Porukassa on kiva olla.
Muuten, jokunen uuhi saattaa karitsoida kesän aikana. Karitsat eivät välttämättä ole koko ajan emänsä mukana ainakaan alkuvaiheessa, vaan emä saattaa piilottaa pikkuisensa johonkin pusikkoon. Se käy kyllä imettämässä ja hoitamassa lastaan.

Jos laitumella vierailija näkee karitsan ja sen voinnissa mietityttää jokin asia, niin kannattaa soittaa meille. Yhteystiedot löytyvät portilta. Uuhet poikivat ensimmäistä kertaa, joten opettelua se on niillekin. Aina ei imettäminen lähde mallikkaasti käyntiin.

Joku tai useampi meidän perheestämme käy laitumella päivittäin. Tänään oli aivan ihana huomata, miten lampaat tunsivat minut, eivätkä hötkyilleet minnekään, vaikka menin ihan niiden lähelle. Sinne olisi voinut vaikka pötkähtää makuulleen karvakavereiden väliin.

Lampaille vietiin keskiviikkoiltana kivennäisiä täydentämään ruokavaliota.
Jaada ja Julia. Kyytöt ovat erityisen uteliaita.
Täällä kotilaitumella voidaan myös hyvin. Pikkuiset kyyttöpiitiäiset ovat löytäneet toisensa ja ovat saaneet toisistaan leikkikaverin. Äidit kulkevat vasikoidensa perässä sen minkä ehtivät. Jotenkin se vaan on niin ihmeellistä, että tuollaisia täydellisiä pikku eläimiä syntyy. Vaikka olen itsekin kahden ihanan pojan äiti, niin syntymä tuntuu joka kerta olevan yhtä suurta ihmettä.

Lähiaikoina syntyy uusia pienokaisia. Minun arvaukseni on, että kuvassa oleva Jaada pyöräyttää seuraavaksi uuden jäsenen seurakuntaan. Myös Jasmin näytti olevan kypsää kauraa mahankellukkansa kanssa.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Isäntäväki poissa - ensimmäiset kyyttövasikat syntyivät

Tässä minä nyt olen. Leevi on nimeni.
Niinhän siinä kävi, että kun olimme muutaman päivän työlomalla Helsingissä Kainutlaatuinen-tapahtumassa, niin kyytöt päättivät pyöräyttää ensimmäiset pikku piitinsä. Tänään kotiin tultuamme riensimme lähes suoraan laitumelle ja siellähän meitä odottivat Juhla ja Janika vasikoineen. Juhlan sonnipojan ristimme Leeviksi, mutta Janikan tyttöselle saavat lapset keksiä sopivan nimen.

Olen niin tohkeissani näistä pienistä perheenjäsenistämme, että en oikein keksi edes mitä kirjoittaa. Mammat hoitavat vauvojaan mallikkaasti. Kummitätejäkin on rinnalla useampia. Ne pesevät suojattejaan ja auttavat mammoja vahtimalla ja suojelemalla pieniä seurakunnan jäseniä.

Juhla, sonnipoika, Janika ja tyttönen.
Evästauko.
Sitten leikkimään!
Jaakko Kullasta tuli ensimmäistä kertaa isä.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kiertokoe kylvökoneelle

Laaria tyhjennetään punnitusta varten.
Isäntä kylvi eräänä päivänä kauraa. Ennen kuin pellolle pääsi ajelemaan, piti tehdä kiertokoe kylvökoneelle. Se tarkoittaa sitä, että määritetään, kuinka monta kiloa jyviä menee hehtaarille.

Tässä tapauksessa tavoitteena oli laittaa kauraa 230 kiloa hehtaarille. Kiertokokeella saadaan asetettua kylvökoneen säädöt niin, että siemeniä tulee koneesta ulos 2,3 kiloa aarille.

Ja tämä oli tähänastisista maanviljelytoimenpiteistä kirkkaasti kaikkein eniten aivonystyröitäni pakottanut kuvio. Rautalangasta sai vääntää useamman kerran. Ja taisipa siinä isäntäkin mennä pari kertaa sekaisin. Mutta kyllä minä nyt jollain tavalla hahmotin tämän kuvion. Siemeniä on eri kokoisia ja sitä rataa. Samoilla säädöillä ei voi mennä joka kerta.

Kammella käännettiin kymmenen kertaa, 
jolloin saatiin määrä yhdelle aarille.
Toiselta puolelta säädettiin siementen syöttömäärää sopivaksi.
Jos siemeniä tuli liian vähän, piti säätöpyörää pyörittää löysemmälle.
Jokaisen kiertokokeen jälkeen piti punnita siemenmäärä.
Siemenen vakuustodistuksen pitää olla tallessa luomutarkastusta varten.
Kylvökoneesta löytyy kylvötaulukko, jota isäntäkään ei ymmärtänyt.
Siemenet putoavat kiertokokeessa kouruun, josta ne on helppo ottaa punnittavaksi.
Kone täynnä siemeniä.
Puolihinattava kylvökone valmiina lähtöön. Takapuolella on siemensäiliö ja etupuolella apulantasäiliö, joka on poissa käytöstä. Isäntä aikoo yhdistää säiliöt, jotta koneen sisälle mahtuisi noin 1000 kiloa siemeniä.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pökerryttävän hyvää

Lampaita ei tarvinnut houkutella kyydistä ulos. Ne suorastaan hyppäsivät "vapauteen".
Nyt on kesätyöläiset viety Syntiniemeen. Ja menihän sinne muutama pässikin uuhien seuraksi.

Lampaat nauttivat niin paljon vehreästä luonnosta, että minä jo ehdin hätkähtää yhden pökertyneen ruohikon keskelle. Mutta se vain yksinkertaisesti nautiskeli tuoksuista ja tunnelmasta silmät puoliksi ummessa ja pää ketkallaan taaksepäin.


Ohjeet löytyvät portilta. Eläimille saa syöttää laitumella kasvavaa kasvillisuutta, koirat on pidettävä kytkettynä, portti on suljettava mennen ja tullen, ja muutenkin laitumella on käyttäydyttävä rauhallisesti. Ilkivallasta tai eläinten hyvinvointiin liittyvästä voi soittaa isännälle. Yhteystiedot löytyvät nekin pian portilta.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Lampaat kesätöihin Syntiniemeen

Poikieni testikävely.
Jotkut pysähtyivätkin eilen maalikylällä kyselemään, että mitä Sotkamon keskustassa, Syntiniemessä, aidataan. No, isäntä laittoi sinne lammasaitaa. Kuljetamme sinne parikymmentä uuhta kesätöihin.

Syntiniemessä voi käydä edelleenkin kävelemässä, mutta portti pitää luonnollisesti aina muistaa sulkea.

Lampaat höpelöityvät varmasti ihan totaalisesti niemeen päästyään! Olen muutamana päivänä kuorruttanut niiden ruokohelppiaamupalat ja -päivälliset voikukilla ja muilla tuoreilla heinillä. Ahmiminen on ihan valtavaa!

Mahtava niemi sijaitsee kirkkoherranvirastoa vastapäätä.
Verkkoaitaa vetämässä.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Rauhallisesti läsnä

Jutta mahankellukkansa kanssa.
Tuumasin toissailtana, että voi kun olisin voinut ottaa kaikki ystäväni ja tuttavani ja tuntemattomat mukaamme iltakävelylle laitumelle. Kaikki oli niin kaunista ja tyyntä. Ilta-aurinko paistoi, luonto hehkui ja eläimet olivat niin rauhallisesti läsnä. Maailmasta ei puuttunut yhtään mitään. Eikä missään ollut pahuutta.

Eilen illalla taivaalla loisti sateenkaari. Aurinko paistoi ja vettä satoi. Ja taivas tarjoili väriloistoaan, pellot kimalsivat kultaisina. En ole pitkään aikaan nähnyt mitään noin kaunista.

Kyyttöjen lempipaikka laitumella puronvarressa.
Jasmin etunenässä.
Ilta-aurinkotervehdys.
Meditaatioseuralaiset saapuivat. Ella ja Jilla.
Isäntä ihmettelee.
Onnellinen maajussi.
Kalevala kurkkii pihatosta ulos.

Sateenkaari.
Mister illanhämyssä.
Hyvää yötä.