Salonki palvelee

Tämä rouva oli ensimmäistä kertaa salongissa.

Kuulen jo jonkun sanovan, että jo on aikoihin eletty. Mutta voi kun nautaeläimetkin tykkäävät harjaamisesta ja hieronnasta!

Lainasin hevosten tarvikkeista harjoja ja sukia ja testasin niitä Ellalla. Lapinlehmämme Ella on rauhallisuuden perikuva, oikea pyhä lehmä. Se kulkee aavemaisen hiljaa ja jos joskus tuntee jonkun katselevan navetalla meidän ihmisten touhuja, niin se on Ella. Se ei liikoja edes märehdi, vaan seisoo yleensä varsin eleettömänä. Ja sen ympärillä on suuri rauha, iso aura.

Ella "pelastettiin" Pelson vankilasta meille viime keväänä. Sillä on epämuodostuneet utareet, joten sitä ei voinut lypsää. Aluksi se oli äärettömän arka, mutta nyt kaikki on toisin. Tiedä vaikka Jaakko-sonni olisi pannut tämänkin tiineeksi.

Sen olen jo huomannut, että lehmän pää painuu alaspäin harjaushoidon aikana - seisoipa se tai makasi. Lienee rentoutumisen merkki, tiedä häntä. Eräs kyytöistä oli makuullaan ja oikaisi sorkkansa ja painoi päänsä syliini, kun harjasin sitä selkärankaa pitkin. Kyytöillä on ihana, oma harjas, joka kulkee selkärankaa pitkin. Ja se nousee ihan törrölleen harjauksen myötä. 

Myös kaulan alue on tykättyä rapsutusaluetta. Leuka nostetaan kohti kattoa, jotta harjaa pääsee kuljettamaan mahdollisimman laajalla alueella. Myös peräpäästä löytyvät hyvät kohdat sieltä hännän tyvestä. Ne semmoiset kuopat, jotka ovat lonkkien(?) kohdalla.

Nämä asiakkaat antavat herkästi palautetta, jos hoito loppuu liian pian. Erityisesti Jasmin-kyyttö pukkaa hoitajaansa ja vaatii lempeästi lisähoitoa. Hyvin usein kyytöt ovat kietoneet kaulansa ympärilleni, jos ovat olleet seisaallaan. Siinä saa lämpöhoitoa ja rakkautta itsekin!

Lapinlehmä Ella on jo kanta-asiakas.