 |
| Poikien vauva-ajan joulumyssy löysi tiensä Nellin pieneen päähän. |
Joulu on tullut meille kertarysäyksellä. Vuosi sitten olin niin väsynyt, etten jaksanut laittaa tai viettää joulua oikeastaan yhtään. Nyt hössötän niin paljon kuin sielu sietää!
Todennäköisesti olemme varsinaisen joulun isännän kanssa ihan kahdestaan (jos eläinlaumaa ei oteta lukuun), joten joulua vietetään lasten kanssa pitkin joulukuuta. Joulukuusi saa odottaa hakua vielä muutaman päivän, mutta luultavasti sekin kannetaan sisään ja koristellaan muutamaa päivää ennen aattoa. Ja jos olen oikein tulkinnut tonttujen merkkejä, saatetaan lahjat tuoda jo aatonaatonaattona. Siinä olen pyytänyt Korvatunturin väkeä pitämään edes jonkun tolkun - pukki tai tontut tuokoon jotain, mitä lasten lahjatoivekirjeissä oli.
Valoja on viritelty lähes kaikkialle. Todennäköisesti niitä laitetaan vielä navetalle lehmien ja lampaiden iloksi. Parina päivänä on paistettu pipareita. Olen muutamana vuonna tehnyt muumitalon, mutta sekin jäi viime vuonna välistä. Nyt paistoin osat ja koristelin niistä seinät. Kokoamiseen pyysin isännältä apua. Ja kun annoin pikkusormen, se vei koko käden! Talokokonaisuus taisi lopulta imeä kolme pussillista karkkeja. Katolle tuli parempi piippu - minun laittamani mustan nysän kautta ei taloa voi millään lämmittää. Pihalle kurvasi traktori ja sen viereen mies asetteli vararenkaat. Ja sokerisiimojen perusteella valokuituyhteydetkin ovat muumeilla kunnossa.
Nyt perjantaina paistetaan piirakoita isännän tädin kanssa. Tiedä vaikka isäntäkin innostuu heiluttamaan piirakkapulikkaa. Sain oman piirakkapulikkani lahjaksi lapsena. Se taisi olla mummoni, joka sen minulle antoi.
 |
| Namuja. Toivottavasti jähmettyvät jouluun mennessä. |
 |
| Pikku isäntä viihtyi koristelukarkkien äärellä. |
 |
| Vielä jos muutaman karkin laittaisi koristeeksi. |
 |
| Sitten Nellille tuli uni... |
 |
| Jouluhöperyys iskee. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti