Lehmien laidunmaita. |
Tea kyseli tuolla edellisen postauksen yhteydessä tällaista: Tässä kirjotuksessa pisti silmään tuo että ette kynnä? Mitenkä hoituu rikkatorjunta? En tiedä yhtään luomutilaa täältä etelästä jolla ei kynnettäisi. Kiinnostaisi kovasti kuulla lisää tästä asiasta :) Mitenkä tuo pintamuokkaus riittää? Käytättekö lautasmuokkainta, kultivaattoria tai jonkunlaista jankkuria? Minkälaisia viljasatoja saatte?
Kiitos Tea kommentistasi! Pyynnöstäsi otin eilen illalla nukkumaan mennessä syventävän oppitunnin aiheesta, heh. Juolavehnän rakenteen kohdalla meinasi uni tulla ihan väistämättä...
Eli meillä a) ei tällä hetkellä ole tarvetta viljalle (kaikki eläimet syövät heinää), b) sen tuottaminen ei ole kannattavaa tässä tilanteessa ja c) viljan viljelyyn ei ole nyt aikaa (perinnebiotooppien hoitaminen vie sen ajan). Eli viljaa ei tällä hetkellä viljellä. Ja vaikka viljeltäisiin, niin siinäkin tapauksessa isäntä kuulemma käyttäisi kultivaattoria.
Tällä hetkellä maat ovat nurmena (mm. apilaa), ja maa käsitellään lautasmuokkarilla. Apilansiemen tulee omasta takaa. Apilansiemenen kylvämisessäkään maata ei aina muokata perusteellisesti, vaan pinta viilletään vain auki. Siemen kylvetään sitten jyräyksen yhteydessä.
Tällä tilalla maat ovat hiekkahiesua ja toinen puoli hiesusavia. Ainakin tuon hiekkahiesun kohdalla lautasmuokkarin käyttö toimii hyvin.
Rikkakasveille isännällä oli joku oma nimitys, mutta pointti oli se, että ennen kuin niistä haluaa päästä eroon, pitää kuunnella, mitä ne kertovat maan tilasta. Esimerkiksi nokkonen ja pihasaunio kertovat maan ravinteikkuudesta, peltokorte maan happamuudesta, piharatamo maan liiasta tiiviydestä (kirjoitin nämä ylös isännän luetellessa). Eli ensin pitää auttaa maata ja sen myötä häviävät rikkakasvit. Ehkä tämä on tuttua juttua sinulle Tea, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Minulle ihan uutta asiaa.
Juolavehnäistä maata ei sitten kannata missään nimessä kyntää. Juolavehnän juurimatto kulkee noin viiden sentin syvyydessä. Kyntämisen yhteydessä se menee vielä syvemmälle. Lautasmuokkarilla juuret nostetaan pintaan. Juolavehnä häviää kuulemma vuoden avokesannolla.
Eli meillä a) ei tällä hetkellä ole tarvetta viljalle (kaikki eläimet syövät heinää), b) sen tuottaminen ei ole kannattavaa tässä tilanteessa ja c) viljan viljelyyn ei ole nyt aikaa (perinnebiotooppien hoitaminen vie sen ajan). Eli viljaa ei tällä hetkellä viljellä. Ja vaikka viljeltäisiin, niin siinäkin tapauksessa isäntä kuulemma käyttäisi kultivaattoria.
Tällä hetkellä maat ovat nurmena (mm. apilaa), ja maa käsitellään lautasmuokkarilla. Apilansiemen tulee omasta takaa. Apilansiemenen kylvämisessäkään maata ei aina muokata perusteellisesti, vaan pinta viilletään vain auki. Siemen kylvetään sitten jyräyksen yhteydessä.
Tällä tilalla maat ovat hiekkahiesua ja toinen puoli hiesusavia. Ainakin tuon hiekkahiesun kohdalla lautasmuokkarin käyttö toimii hyvin.
Rikkakasveille isännällä oli joku oma nimitys, mutta pointti oli se, että ennen kuin niistä haluaa päästä eroon, pitää kuunnella, mitä ne kertovat maan tilasta. Esimerkiksi nokkonen ja pihasaunio kertovat maan ravinteikkuudesta, peltokorte maan happamuudesta, piharatamo maan liiasta tiiviydestä (kirjoitin nämä ylös isännän luetellessa). Eli ensin pitää auttaa maata ja sen myötä häviävät rikkakasvit. Ehkä tämä on tuttua juttua sinulle Tea, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Minulle ihan uutta asiaa.
Juolavehnäistä maata ei sitten kannata missään nimessä kyntää. Juolavehnän juurimatto kulkee noin viiden sentin syvyydessä. Kyntämisen yhteydessä se menee vielä syvemmälle. Lautasmuokkarilla juuret nostetaan pintaan. Juolavehnä häviää kuulemma vuoden avokesannolla.
Ja kaiken kaikkiaan isännällä on kokemusta tästä luomuviljelystä 20 vuotta. Kyntämistä ei ole harrastettu viimeiseen kuuteen vuoteen.
Toivottavasti tämä tiivistelmä vastasi kysymyksiisi edes jollain tavalla.
ps. Kuvia hevosista on tilattu ja niitä on tulossa!