Biologian oppitunti kylpyammeessa

Bioenergiaa. Navetalla on ihanan lämmin, kun koko seurakunta on paikalla.
Yhdestä lehmästä lähtee lämpöenergiaa satojen wattien verran.

Kylpyamme on paikka, missä puimme asioita. Tänä iltana tuli sellainen tietopaukku biologiasta, että menee tovi sulatellessa - tai paremminkin poltellessa, jos illan aihepiirin käsitteillä puhutaan. Olin jo koulussa kerta kaikkisen surkea biologiassa, että ihan naurattaa tämä tuleva teksti. Mutta yritän parhaani mukaan tiivistää isännän luomuluennon ydinkohdat.

Keskustelu lähti hevosenpaskasta. Mietin, että eikö sitä voisi myydä, kun sitä tulee niin paljon. Näin joku kuulemma tekeekin, ja menekki on hyvä. Ja nyt kun katselin puutarha.netin keskustelupalstoilta, niin sitä todellakin käytetään vaikka mihin! Joko ihan suoraan sellaisenaan tai sitten palaneena. Palaminen tarkoittaa tässä yhteydessä kompostoitumista. Isäntä tuumasi jo eilen, että tuolla nykyisellä paikallaan navetan päädyssä paskaläjät eivät pala. Minä näin jo sieluni silmin, kuinka läjiä yritetään sytyttää. Miten noloa... 

Isäntä osasi kertoa jotain hienouksia liittyen hevosenpaskan koostumukseen, mutta en todellakaan muista, että miten se meni. Siinä on kuitenkin ainesosat kohdallaan, joten pieneliöiden ja kasvien on helppo ottaa ne heti käyttöönsä. Hevosenpaska on siis mitä mainiointa lannoitetta esimerkiksi kasvimaalle.

Siitä pääsimme etenemään pikkuhiljaa itse luomuviljelyyn. Karrikoidusti sanottuna luomuviljelijä viljelee maata, "tavan" maajussi puolestaan kasvia. Sitä on kuulkaas olemassa jos jonkinlaista korrenkovettajaa, millä kasveja yritetään saada mahdollisimman tehokkaasti kasvamaan. Luomuviljelijä puolestaan uskoo, että kasvi kyllä osaa itse ottaa maasta tarvitsemansa ravinnon, jos vain maata hoidetaan oikein.

Tuli väistämättä mieleen, että miten näiden buustaajien ja torjujien vaikutusta ihmiseen tai eläimeen on testattu? Pieneliöiden kohtalo on toki selvä ja kyllä ihmiskuntakin on aika sairas, joten lienee turhaa käyttää paukkuja testaamiseen. Voisin itsekin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Vaikka elämmekin luomutilalla, niin kaapeistamme löytyy muitakin kuin luomutuotteita.

Luomuviljelijä hoitaa ja ruokkii siis maata ja sen pieneliöstöä. Esimerkiksi meillä peltoja ei kynnetä, koska se vahingoittaa maan omaa luontaista rakennetta. Maata käsitellään vain pinnasta, noin viiden sentin syvyydeltä. Näin esimerkiksi kastematojen tekemä duuni ei mene hukkaan.

Nykyistä mansikkamaata, jonne istutettiin loppukesästä taimia, lannoitettiin parina vuonna ennen penkkien tekoa. Penkkien väleihin jäi nurmikkoa ja kun sitä jatkossa ajaa, niin nurmisilppu saa jäädä muhimaan maahan. Madot ja muut pieneliöt käyttävät sen hyväkseen ja tuottavat sitten itse sitä parhainta lannoitekakkaa, mitä nämä mansikantaimet käyttävät hyväkseen. Eli kakasta tulee kakkaa.

Asiaa tuli myös apilansiemenistä ja rehevistä lepikoista ja typestä ja lehtivihreästä ja siitä, miten lietelannan lima tukkii maan huokoset. Mutta niistä sitten seuraavalla oppitunnilla lisää.

Meitä pelottaa vieläkin.

Lopuksi terveisiä navetalta. Olemme kovasti odottaneet, että nämä puolivuosikkaina meille tulleet kyyttönuoret reipastuisivat. Ihan jo ensi kesää ajatellen. Ajatuksena on laittaa nämäkin kesätöihin Naapurinvaaralle. Pientä edistymistä on sentään tapahtunut. Enää ei hypitä seinille, paitsi silloin, kun paikalle tulee joku vieras.

Vuodenvaihteen jälkeen meille tulee lisää kyyttöjä Valtimolta, mistä ensimmäiset kyyttömme tulivat viime keväänä. Uudet tulokkaat on ilmeisesti jo erotettu emoistaan. Tämä arka kuusikko oli erotettu edellisenä päivänä, kun ne tulivat meille. En tiedä, onko sillä jotain tekemistä tuon arkuuden kanssa.

Mutta ihanan suloisia pystytukkia nämä ovat. Yksi niistä on oikea kyyttökääpiö. Se ei ole kasvanut oikein yhtään. Olen ristinyt sen Irmaksi. Irma on näistä kuudesta kaikkein arin ja se lymyää aina toisten varjoissa. Vielä on siis matkaa siihen, että joku näistä antaisi ratsastaa itsellään.