Kukko viinissä

Kaupassa käynti vaikeutui entisestään. Teimme nimittäin kukkoa viinissä ja kukko oli meidän omiamme. En ole koskaan nähnyt saatikka maistanut tuollaista lihaa! Niin oli hienosyistä ja mureaa että! Saanko minä kaupan hyllyltä tuollaista lihaa? En saa. Onneksi pakastimessa on vielä yksi kukko, ja vuoden sisällä niitä saadaan kasvatettua lisää.

 

Kyllähän se ensimmäisten palojen nielaiseminen taas kakelteli. Ihan niin kuin silloin, kun söin ensimmäistä kertaa omaa nautaa. En vaan voi sille mitään, että kun rakkaudella hoitaa ja nimillä lepertelee, niin eläimiin syntyy tunneside. Viisihenkinen herrainklubi alkoi kyllä viime päivinä käydä hermoille, kun kukkopojat ryhtyivät aamuisin kiekumaan aamuviideltä. Niitä herätyksiä kun miettii, niin tämä vaihtoehto oli oikein hyvä ratkaisu.

 

 

 

 

Isäntä sai valmiiksi kanalan sisätiloihin, joten kanat ja Edward-kukko saatiin ulkotarhasta navetalle. Kesä meni hienosti. Loppuajasta kanat olivat jo sen verran isoja, että ne hyppivät tiheimmän aidan ylitse ja tekivät reissujaan pihamaalle. Milloin ne olivat autotallissa, milloin varastossa tai keittiön ikkunan alla tienvarressa. Pikitielle ne eivät kuitenkaan menneet. Ja kun ikkunasta huusi, että "nyt emännät kottiin", niin sinne omaan tarhaansa ne lähtivät tuota pikaa peräpäät vaappuen.

 

Kanala on siis entisen lypsyaseman paikalla. Lypsymonttu täytettiin hiekalla. Tilaa on säädösten mukaan 400 kanalle. Katsotaan nyt, miten saamme kasvatettua katrasta edes sinne viiteenkymmeneen. Hautomakoneen hommaamisesta on jo ollut puhetta.

 

 

 

 

Operaatio lampaiden kotiutus

Ai että tuonneko pitäisi mennä?

Lampaiden kotiuttamisoperaatio Naapurinvaaralta saatiin tällä viikolla onnistuneesti päätökseen. Ensimmäisenä päivänä isäntä ei edes löytänyt laumaa parinkymmenen hehtaarin alueelta. Sitten tuli jo kiire muihin askareisiin, joten uusi yritys laitettiin toiveikkain mielin kehiin seuraavana päivänä.

Laitumelle oli koottu parisen viikkoa sitten katos, johon lampaat oli tarkoitus ajaa. Mukavasti katosta oli käytettykin ja tutustuttu ja totuteltu siihen. Noh, operaatiopäivänä numero kaksi lähdimme matkaan eväät repussa. Olin varautunut kävelemään kilometrin jos toisenkin. Onneksemme seitsemän lammasta odotti katoksen lähettyvillä kuin valmiina lähtemään kotiin. Ne oli helppo houkutella katokseen kaurasankon avulla.

Katoksesta kärryyn.

Katoksesta lampaat oli helppo siirtää kuomukärryyn. Tai no, helppo ja helppo. Aika paljonhan tuollainen jyntsäkkä lammas painaa! Minä pidin porttia auki ja kiinni ja samalla auoin ja suljin kärryn luukkua. Lammas piti saada katoksesta kärryyn, mutta muut eivät saaneet karata sillä aikaa katoksesta eivätkä kärrystä.

Ensimmäinen lasti lähdössä kotiin.

Toista katrasta piti sitten lähteä etsimään. Puolisen tuntia taapersimme maastossa, kunnes saimme vastauksen huutoihimme. Loppulauma olikin samassa kasassa ja lähti meidän mukaamme kaurasankot nähtyään. Osa niistä seurasi suoraan katokseen herkun perässä, suurin osa jäi kuitenkin katoksen ulkopuolelle ihmettelemään meininkiä. Lammaskin on siitä viisas, ettei se tee samaa "virhettä" kahta kertaa. Jos se on kerran houkuteltu ns. satimeen ja se on päässyt sieltä karkuun, niin toista kertaa se ei mene samaan lankaan - ellei se nyt ole ihan tollukka tapaus.

Kun toinen lasti oli saatu lastattua peräkärryyn, isäntä lähti viemään sitä kotiin ja minä jäin viihdyttämään loppuja lampaita. Joukossa oli myös kaksi karitsaa! Sakki meinasi lähteä karkuteille ja kävinkin ne kerran houkuttelemassa takaisin katoksen lähettyville. Kaksi pässiä sain tuotua portin taakse katokseen, joten eipä se muukaan porukka siitä kauaksi sitten lähtenyt. Isäntää odotellessani asetuin lopulta makaamaan aurinkoon kivetykselle ja lampaatkin ryhtyivät päivälevolle katoksen luokse.

Etpäs saa kiinni!

Viimeisten kotiutettavien kiinni saaminen olikin se työläin homma. Loput olivat arkoja ja sitten olivat mammat karitsoineen. Karitsat eivät suinkaan seuranneet mammojaan katokseen, vaan huitelivat missä sattuu. Mammoilla ei ollut mitään kiinnostusta juosta piitiensä perässä, kun turvan edessä oli kauraa. Ja etenkään karitsoja ei todellakaan saa kiinni! Pitäisi olla joku haavi, jotta pikkuisen saisi nalkkiin.

Lopulta piti ottaa psykologiset aseet käyttöön. Väijyimme puskissa ja teimme harkittuja liikkeitä. Pienikin virheliike, niin lampaat säikähtivät ja juoksivat tuhatta ja sataa karkuun. Eläinten ohjaileminen on jännää. Niitä kohti ei pidä mennä, vaan on kierrettävä tietyn etäisyyden päästä tietystä kohtaa, jotta eläin liikkuu. Sama on lehmien kanssa.

Karitsa siellä, minä täällä.

Noin kahdeksan tunnin rupeaman jälkeen lampaat oli kotiutettu. Tämän jälkeen oli vielä kokous. Illan päätteeksi otimme isännän kanssa lasilliset viiniä ja simahdimme aivan totaalisesti kotisohvalle. Raitisilmamyrkytys teki tehtävänsä. Ja isännällä oli jo aikamoinen huoli lampaista, joten siltäkin osin stressi helpotti.

Väijymisoperaatio.

Halvaantunut vai terve maa?

Isäntä esitteli näitä lappusia minulle muutamia päiviä sitten. Pelloistahan pitää ottaa joka viides vuosi maanäytteet. Tänä vuonna oli tämän toimenpiteen aika.

Näytteet pitää toimittaa siksi, että nähdään, mitä ravinteita maassa on. Toimenpide kuuluu myös ympäristötuen tukiehtoihin.

Isännälle lomakkeiden tiedoilla ei tuntunut olevan suurta merkitystä. Luomuviljelijä ei pysty niitä oikein hyödyntämään. Tavanomaisessa viljelyssä saa käyttää apulantaa eli taulukon tiedot kertovat, mitä apulantaa kannattaa milloinki käyttää, jotta punaiset pallukat saadaan muuttumaan vihreiksi. Isäntä tuumasi, että tehotuotannossa maa on kuin halvaantunut. Viljelty kasvi ei elä siinä ilman apulantaa.

Jos luomupellossa joku taulukon kohdista on punaisella, se ei kerro koko totuutta. Maan kunnon pystyy selvittämään katsomalla ja tunnustelemalla sitä. Miltä maa tuntuu kädessä? Onko se kovaa ja kuollutta? Mitä rikkakasveja siellä kasvaa? Rikkakasvit ovat osoitekasveja; ne kertovat maan kunnosta. Tietyt kasvit viihtyvät tietyn kuntoisessa maassa.

Kun maa on kunnossa, kasvi käyttää maan reservejä hyväkseen. Apilalla on juurinystyröissään typpibakteereja ja se pystyy tarvittaessa ottamaan ilmasta typpeä itselleen ja muille kasveille. Kasvi pystyy myös vapauttamaan entsyymitoiminnan avulla ravinteita maareservin humuksesta.

Ainoa tieto, mitä isäntä lomakkeesta oikeastaan katsoo, on happamuusarvo. Kun ph-arvo on 6-7 välissä, maa toimii. Jos se on alle kuuden, sitä pitää mm. kalkita, jotta ph-arvo saadaan nousuun. Jos ph on yli 7, maa on emäksistä, jolloin mm. ravinnonotto häiriintyy,

Luomussa saa käyttää lannoitteena ainoastaan viherlannoitusta tai omaa kompostia. Alla olevassa kuvassa näkyy numeroin tulevan mansikkamaan kunto. Maata on kompostilannoitettu pari vuotta. Arvot ovat nousseet viiden vuoden takaisesta. Maassa on nyt vapaita ravinteita suoraan mansikan käytettävissä.

Tulevan mansikkamaan lukuja.

Tolppia maahan Naapurinvaaralla

Jaakko Kullan pää valahti rapsutusten myötä niin alas, ettei turpa mahtunut kuvaan.

Isäntä tuumasi tänään, että oikeastaan hän odottaa talvea. Sitten helpottaa. Niinhän se on, että kevät, kesä ja syksy ovat maanviljelijän tiiviintä työaikaa. Kesälomareissulle lähdetään marraskuussa. Luvassa on myös yksi opintomatka Tanskaan. Joulukuu menee pipareita paistellessa, tammikuu pimeydessä, helmikuu on synttärikuukausi ja... Siinähän se talvi hujahtaa. Ehkä rivien välistä voi lukea, etten todellakaan tykkää talvesta. Mutta ehkäpä pihlajanmarjoihin on uskominen; kuulemma on olemassa sellainen sanonta, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Jos marjoja on paljon, tulee vähäluminen talvi.

Maapora.

Isäntä vei minut tänään hommiin Naapurinvaaralle. Toisin sanoen minun piti ajaa mönkijällä ja vetää kärriä, missä on maapora tykötarpeineen. Ylämäen takia toisen piti olla ajamassa ja jarruttamassa, ettei koko höskä liu´u alamäkeen.

Uutta 30 hehtaarin laidunaluetta tehdään parhaillaan alueelle, joka sijaitsee rinteessä Naapurinvaaran lomakylän vastapäätä tien toisella puolella. Viime kesänä aluetta raivattiin, jotta vanhat piikkilanka-aidat saatiin purettua pois.

Tällä hetkellä laitumen rajoille lyödään tolppia, minkä jälkeen vedetään verkko. Verkkoa menee noin kolme kilometriä ja tolppia 750. Erittäin suuri osa tolpista pitää lyödä maahan hartiavoimin. Tänään maasto oli sen verran suosiollista, että peräkärrin vetäminen ja poran käyttäminen onnistui.

Ensi kesänä kyytöt menevät laiduntamaan tälle alueelle. Lampaat hoitavat samaa aluetta kuin tänäkin vuonna. Tällä hetkellä lampaat laiduntavat Naapurinvaaralla koulun "yläpuolella". Säät ovat hyvät ja syömistä riittää, joten laidunkausi jatkuu vielä tovin.

Alueella kulkee retkeilyreittejä. Osa reiteistä kulkee laidunalueen sisällä.

Aluetta on laidunnettu ennenkin, mistä kertovat kyltit kuvineen.