Mikä ihmeen Reko?

Moni on kuullut sanan Reko, mutta ei ehkä ole uskaltanut avata suutaan ja kysyä tarkempaa tietoa asiasta.

Reko on lyhennys sanoista Rejäl konsumtion - reilua kuluttamista. Reko-lähiruokapiirit toimivat Facebookissa omina ryhminään, esimerkiksi Reko Sotkamo, Reko Kajaani, Reko Oulu jne. Ryhmään liittymällä pääsee halutessaan ostoksille. Kannattaa ensin tutustua Reko-ohjeisiin (ne löytyvät ryhmäsivuston etusivulta ja/tai tiedostoista) ja aina voi kysyä infoa ryhmän ylläpitäjiltä.

Yksinkertaisuudessaan homma toimii niin, että tuottaja laittaa ryhmän sivustolle myynti-ilmoituksen ja siihen kommentoimalla asiakas tilaa elintarvikkeita. Rekojen kautta myydään yleensä lihaa, kalaa, kasviksia, marjoja, leivonnaisia, säilykkeitä, hunajaa ja maitotuotteita. Tuottaja kommentoi tilausta peukuttamalla. Sovittuna päivänä ja tiettynä kellonaikana, esimerkiksi klo 17.30-18.30, kuluttaja noutaa tilaamansa tuotteet suoraan tuottajalta ja maksee ne sovitusti paikan päällä. Kyse ei ole avoimesta torimyynnistä. Jos elintarvikealan toimija myy Reko-toimituksen yhteydessä tuotteita myös niille, jotka eivät ole tilanneet tuotteita etukäteen, tulee toimijan rekisteröityä liikkuvaksi elintarvikehuoneistoksi.

Reko-ryhmän ylläpitäjät voivat sopia tuottajien kanssa, kuinka usein Reko-jakoja pidetään. Yleensä niitä on 2-4 kertaa kuussa aina samana viikonpäivänä, samaan kellonaikaan ja samassa paikassa. Tuottajat ilmoittavat myytävistä tuotteistaan aina yhteen tilaisuuteen kerrallaan. Jos seuraava jako on kuun puolivälissä, ei myynti-ilmoituksia voi laittaa kuin tuohon jakoon. Sitten, kun Reko-toimitus on ohi, ylläpito avaa Facebook-ryhmässä mahdollisuuden seuraavaan jakoon ja siellä ilmoitteluun ja ostamiseen.

Lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä.

Sormulan luomutila on mukana Rekoissa Sotkamossa ja Kajaanissa sekä Oulussa. Iisalmessa käydään harvemmin. Myynnissä on ollut mm. karjalanpiirakoita, pullia, marjoja ja lihaa.

Järeämmät aseet käyttöön

I-ha-naa.

Meillä on kaksi sikaa, Sylvi ja Lyyti. Ne ovat maatiaisen ja villisian risteytyksiä. Viimeisten viikkojen aikana olemme huomanneet näidenkin eläinten älykkyyden. Mikään eläin ei ole tyhmä, jos se saa elää lajilleen ominaiseen tyyliinsä.

Eilen neidot olivat könynneet - jälleen kerran - aidan ali pois kotiaitauksestaan ja käyneet avaamassa vesihanan. Käymme joka päivä antamassa sioille juomavettä sekä täyttämässä niiden maassa olevan "kylpyammeen". Ilmeisesti vettä oli laskettu niiden mielestä liian vähän. Tämän hanan avausoperaation jälkeen oli palattu aidan ali takaisin ja menty löllimään täpötäyteen ammeeseen. Vielä kun olisivat käyneet sulkemassa hanan, olisi toiminta ollut viimeisen päälle viisasta.

Neidoilla on ollut nyt kiimoja parin kuukauden ajan. Pari päivää ne huutavan karjun eli meidän tapauksessamme isännän perään. Oikeastaan kaikki miehet ja autot kiinnostavat yhtä lailla. Aina kun auto ajaa ohitsemme, siat innostuvat entisestään. Koska emme jaksa ja ehdi vahtia neitoja tunnista toiseen (etteivät ne vain mene tielle), laitoimme ne kiiman ajaksi navettaan järeiden aitojen taakse. Iso tila niillä on sielläkin, eikä hyttysiä ole kiusana samalla lailla kuin ulkona.

Eilen aamulla neitokaiset köpöttelivät varsin mukisematta takaisin piha-aitaukseensa, joka sijaitsee mansikkapellon vieressä. Mutta koska maailma on avartunut kiimaseikkailujen myötä, on reissuille päätetty lähteä nyt ihan huvin vuoksi - ei vain urhon metsästysmielessä. Aitaus on sioille heppoinen. Pakoreiteille on laitettu jos jonkinlaista estettä aina kottikärryistä rullakkoihin, mutta eihän näitä pidättele oikeastaan muu kuin betoniseinä. Muuten siat saisivat kernaasti elää vapaana pihalla, mutta ne tekevät hyvin nopeasti mahtavaa kyntöjälkeä tonkimalla. Ja tiellekään ei ole pitkä matka, joten turvallisuuden kannalta on parempi pysyä aitojen sisällä.

Sylvi karjunhakureissulla.

Tänä aamuna isäntä otti vielä järeämmät aseet käyttöön ja nosteli painavia pylväitä verkkoaidan reunuksille, missä suosituimmat pakoreitit ovat. Tukit pitää vielä pultata kiinni tolppiin; muuten ne viskellään tieltä pois ilman sen kummempia punnerruksia. Sian kärsä on voimakas! Ja voimaa lienee myös niskassa. Ellei tämäkään operaatio tuota tulosta, pitää aitaukseen virittää paimenpoika. Mutta toivottavasti neidit pysyisivät nyt reviirillään, jossa riittää tilaa temmeltää ja jossa on aivan samaa kasvillisuutta kuin muuallakin pihassa. Ja varjopaikkoja löytyy omasta mökistä ja marjapuskien alta.

Aitojen vahvistusta.

Sen verran vekkuleita neidot ovat, että kun karkureissulta on jouduttu palaamaan kotiin ihan portin kautta, mennään vähäksi aikaa pötköttämään ammeeseen tai johonkin muuhun monttuun. Kymmenen sekunnin päästä ollaan olevinaan sikiunessa hymy korvissa. Toisella silmällä seurataan tilannetta siihen asti, kunnes ihmiset ovat poistuneet näköpiiristä. Sen jälkeen pompataan ylös ja lähdetään etsimään pakoreittiä.

Kiimaan on suunniteltu helpotusta. Karjua ei ole lähimaillakaan, joten keinosiemennys lienee oikea vaihtoehto. Seuraava kiima tulee tarkalleen kahden viikon ja viiden päivän päästä tästä päivästä. Pitääkin soittaa Faballe tulevalla viikolla ja tiedustella siementilannetta.

Olevinaan sikiunessa.

Hengissä ollaan!

Sylvi nauttii auringosta.

Vihdoin on aikaa istahtaa koneelle päivittämään blogia. Viime kuukausina kaikki energia on pitänyt kanavoida olennaisimpiin asioihin: työntekoon, nukkumiseen, syömiseen ja perheen kanssa olemiseen. Mennyt talvi ja kevät on ollut monilla suomalaisilla maatiloilla raskasta ja varsin epätodellista aikaa. Meillä osaa tukieuroista odotellaan edelleen, mutta ihmeen kaupalla olemme selvinneet tänne asti - ja selvitään jatkossakin. Periksi ei anneta. Virkamiehet ja poliitikot pyöritelkööt tuulimyllyjään kaikessa viisaudessaan. Täytyy uskoa suomalaisiin kuluttajiin, että he pitävät valinnoillaan suomalaista maataloutta jaloillaan.

Pässit Syntiniemessä.

Suurin osa eläimistä on saatettu kesälaitumille Kainuuseen, Pohjois-Karjalaan ja Savoon. Yhteensä kesätyöntekijöitä on kuudella eri laitumella. Kaiken kaikkiaan eläimet ovat tehneet viime kesinä ja jo tänä kesänä äärettömän hyvää ja arvokasta työtä. Ihmisille tehty työ näkyy kauniimpina maisemina ja helppokulkuisimpina maastoina.

Sotkamon kylälle meni neljä pässiä. Sankareita voi käydä rapsuttamassa Syntiniemessä, joka sijaitsee seurakuntatalon lähellä. Portti pitää muistaa sulkea mennen ja tullen. Ohjeena myös on, ettei pässejä syötettäisi muulla kuin laitumelta saatavalla ruualla. Jos jokaisellä kävijällä on pullapussi mukanaan, ovat pässit loppukesästä tuhdissa kunnossa.

Jasmin, Kismet ja Nuttu-vasikka ovat Kolin Ollilassa. Tila sijaitsee hotelli Kolille menevän tien varressa. Alueelle on opasteet, joten paikka löytyy varmasti. Tällä viikolla isäntä vienee Kolille vielä pari eläintä lisää, jos vain aikataulut antavat myöten.

Jasmin.

Kaaville Telkkämäen perinnetilalle meni kolme kyyttöneitokaista. Viime vuonna Kaavilla oli sonnipoikia. Neidot erotettiin karjasta kuljetusta varten ja jo hetkeä myöhemmin alkoivat mammat kerääntyä aidan toiselle puolelle. Kun nämä vuosikkaat oli lastattu trailerin kyytiin, alkoi vuorokauden pituinen huuto. Yölläkin piti itkeä "vauvojen" perään, vaikka jokaisella oli rinnallaan uusi hoidettava, tänä vuonna syntynyt vasikka. Kovasti yritin selittää, että lapset kyllä tulevat loppukesästä takaisin.

Tytöt Telkkämäen perinnetilalla.

 Muut laidunalueet sijaitsevat Sotkamossa Naapurinvaaralla ja Merilehdossa. Siellä on sekä nautoja että lampaita. Naapurinvaaran alueilla voi liikkua vapaasti. Nautojen laitumella on sonnipoikia sekä pari ihmisrakasta tyttöstä. Veräjän nurkalle oli ilmestynyt keppejä, mistä päättelimme tyttöjen osoittaneen ystävällisyyttään joillekin kävijöille. Navetalla tämä kaksikko tulee aina luokse ja pysyy lähettyvillä koko ajan - toisinaan rasittavuuteen asti.

Kotilaitumella ovat tänä vuonna poikineet sekä tänä kesänä poikivat. Myös Jaakko Kulta ja Kaleva jätettiin kotiin Jaakon poikakatraan kanssa. Pian porukkaa tullaan erottelemaan niin, että Kaleva-sonni saa seurakseen Jaakko Kullan jälkeläisiä ja Jaakko-sonni pääsee "omien" rouviensa luokse muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kylläpä on taas poika onnessaan...

Kotona on myös kaksi sikaa, Sylvi ja Lyyti, jotka asuvat punaisessa mökissään mansikkapellon kupeessa. Laitumella oli toissakesänä kanoja ja viime kesänä lampaita. Nyt mansikanpoimijoita ilahduttavat nämä siat. Sylvi ja Lyyti viihtyvät erittäin hyvin omassa aitauksessaan - paitsi kiimassa. Silloin ne lähtevät metsästämään urhoa. Aidan ali tullaan sorkat vinkuen. Onneksi ne eivät ole lähteneet pihaa pitemmälle. Kovin pitkään neitien ei parane kulkea vapaana, sillä ne tekevät erittäin nopeasti mukavaa kyntöjälkeä siellä missä ikinä liikkuvatkin. Sian kärsä on uskomattoman vahva "työkalu".

Vanha ja uusi mansikkapelto. Uudet taimet on istutettu mustana näkyvälle alueelle.

Mansikkakausi lähenee ja sen alkamisajankohtaa voidaan taas arvailla. Viime vuonna sesongin käynnistyminen venyi elokuun alkuun. Tänä vuonna kausi alkaa aiemmin, mutta nyt vain toivotaan vähemmän sadetta ja enemmän aurinkoa. Yöhallat ovat tehneet jonkin verran tuhoa pellolla, mutta kyllä sieltä satoa saadaan. Uusia taimia on istutettu keväällä ja sieltäkin tulee mansikkaa loppukesästä. Mansikkakaudesta saa ajankohtaista tietoa facebook-sivuiltamme.

Lihanmyynti on edelleen kiinni eläinkuljetusluvasta. Kun lupa on näpissä, voimme itse viedä eläimiä teuraaksi. Kuljettaminen onnistuu trailerilla, jonka hommasimme vähän aikaa sitten käytettynä. Lihojen kuljettamista varten on kylmäautomme Kosti.

Lihaa tullaan myymään kuluttajille esimerkiksi reko-renkaiden kautta. Tänä keväänä ja kesänä olemme toimittaneet Reko Ouluun karjalanpiirakoita. Sinne menee myös mansikoita, kunhan kausi käynnistyy. Reko-tapaamiset ovat alkaneet myös Kajaanissa. Facebookista löytyy ryhmä, jonka kautta tilaaminen onnistuu. Reko-renkaat ovat mahtava tapa ostaa tuotteita suoraan tuottajilta.

Vasikoita tupsahtelee

Moikku.

On se aika vuodesta, kun kyytöt poikivat. Jaakko Kulta ja Kaleva ovat touhunneet ansiokkaasti laitumilla viime kesänä. Tarkkoja astumispäiviä emme tiedä, mutta neitien ja rouvien käytöksestä voi päätellä poikimisen olevan lähellä. Peräpää näyttää turpealta, samoin utareet paisuvat. Jotkut hakeutuvat herkemmin ihmisen lähelle kuin turvaa, kannustusta ja tukea hakien.

Poikiminen on lähellä.

Tähänkin mennessä poikimiset ovat onnistuneet hyvin. Kyyttöjä ei ole jalostettu, joten tässäkin suhteessa ominaisuudet ovat suosiolliset. Vasikat ovat mahtuneet syntymään hyvin, eikä yhtäkään ole tarvinnut auttaa vasikan sorkista vetämällä.

Vappuun mennessä on syntynyt neljä vasikkaa: yksi poika ja kolme tyttöä. Kaksi poiki nyt ensimmäisen kerran, Janikalle poikiminen oli jo kolmas, Kyllikille toinen. Lolan kohdalla imettäminen ei lähtenyt käyntiin. Maitoa olisi kyllä tullut, mutta emä ei päästänyt vasikkaansa tissille. Isäntä laittoi Lola kiinni lukkoparteen ja yritti ohjata vasikkaa tissille, mutta emä hätääntyi niin pahasti, ettei yritystä kannattanut jatkaa.

Lopulta turvauduimme naapuritilan maitoon, jota juotimme vasikalle parin päivän ajan neljästi päivässä. Emä kävi aina jurputtamassa vieressä ja haistelemassa sankoa. Pidin Lolalle puhuttelun, ettei tällainen peli vetele; ruoka kulkee niin kätevästi mukana ja kesälläkin on helppo ruokkia vasikkaansa. Eipä mennyt kuin vuorokausi, kun vasikka löytyi emänsä tissiltä aamulla. Hyvä niin.

Laitoimme korvamerkit vasikoille, mistä etenkään Janika ei tykännyt yhtään. Vasikka piti kantaa sellaiseen paikkaan, mihin emä ei päässyt. Sen verran äkäisesti se käyttäytyi. Korvamerkkien laitto oli kuitenkin nopeasti ohi ja vasikka pääsi emänsä luokse. Vasikat yleensä pyörittelevät päätään vähän aikaan, koska korvaläpykät tuntuvat varmasti oudoilta. Sen kummemmin niitä ei tarvitse esimerkiksi lääkitä; kipua ei ole.

Nyt kun Janika kuulee minun tai isännän äänen, se juoksee vasikkansa luokse! Tänä aamuna Janika huolehti myös tyttärensä Liinun Niisku-vasikasta, joka puikkelehti ympäri pihattoa. Ihmettelimme aikamme, miksi se on niin tarkka myös Niisku-neidistä, kunnes selvisi, että sehän on mummotettava!

Nuutin elämä alkoi tuttisankojuotolla.

Neilikkaa nukuttaa.

Kyllikin tytär Nyyrikki.

Varmistuksen varmistus

Eläinkuljetusluvan hommaaminen etenee hitaasti mutta varmasti. Havuja perkele! Isäntä läpäisi kuljettajan ja hoitajan pätevyyskokeen jo helmikuussa. Paperinippu laitettiin helpottunein mielin aluehallintovirastoon. Mielestämme siitä puuttui enää tieto kuljetuskalustosta.

Sitten tuli tiedustelu: missä on todistus eläinkuljetuskoulutukseen osallistumista. Öö, mistä? Meille kun sanottiin, että koulutusta ei tarvitse käydä, vaan pätevyyskokeeseen voi osallistua ilman sitäkin. Ei, kyllä kokeeseen voi osallistua ilman koulutusta, mutta koulutukseen pitää silti osallistua jossain vaiheessa. Aha, selvä.

Koulutuksen löytäminen olikin sitten kuin neulan etsimistä heinäkasasta. Pätevyyskoepäivät löytyvät Eviran sivuilta, mutta koulutuksia ei tunnuta välttämättä järjestettävän missään. Tai ainakin niistä tiedottaminen ontuu erittäin pahasti. Aluehallintoviraston viesti liittyen koulutuksen löytämiseen oli luokkaa onnea matkaan.

Muistaakseni viime syksynä Kainuun ProAgria järjesti koulutuksen, mutta olimme tuolloin opintomatkalla Italiassa. Eikä eläinkuljetusluvan hommaaminen ollut vielä silloin ajankohtainen. Seinäjoella olisi ollut koulutus juuri ennen helmikuun tenttiä, mutta koska meille sanottiin puhelimessa, että tenttiä voi ilman koulutustakin, jäi Seinäjoelle meno välistä. Voi kun olisi pitänyt osata kysyä pitääkö koulutus käydä joka tapauksessa.

Hetkellisen itkunaurukohtauksen jälkeen ryhdyimme etsimään seuraavaa koulutusta. Useiden päivien ajan - tunti siellä, toinen täällä - netissä surffattuamme isäntä löysi koulutuksen niinkin läheltä kuin Kajaanista, Seppälästä. Käsittääkö koulutus sekä naudat, lampaat, siat ja hevoset - sitä ei tarina kerro. Ja nyt kun vertailen löytämiemme kahden koulutuksen nimiä, on tarjolla eläinkuljetuskoulutus ja eläinkuljettajakoulutus. Toivottavasti nämä ovat yksi ja sama asia - vai pitäisiköhän tästäkin osata kysyä? Joka tapauksessa Kajaanin koulutus on vasta huhtikuun loppupuolella. Isäntä harmitteli asiaa - lihanmyynti kun olisi enemmän kuin suotavaa saada käyntiin mahdollisimman nopeasti tässä tukienmaksatustilanteesta, kun korvausta viime vuonna tehdyistä töistä odotellaan edelleen,

Toimittajan sitkeydellä en antanut periksi. Kiitos Facebookin ihmeellisen maailman löysin keskusteluryhmän kautta kouluttajan. Kävi ilmi, että hän pitää seuraavan koulutuksen jo maaliskuussa. Sen jälkeen soitto järjestävän tahon opintosihteerille ja voi sitä riemua: koulutuspaikka irtosi!

Eli jos joku tahtoo osallistua eläintenkuljettajakoulutukseen, koulutuskeskus Salpaus järjestää sellaisen 23.3.2016. Kannattaa kysyä vapaita paikkoja. Salpauksen koulutussihteeri harmitteli koulutuksesta tiedottamisen olevan heikkoa vastaukseksi isännän ihmettelyyn, ettei koulutuksesta löytynyt tietoa koulutuskeskuksen nettisivuilta. Ja mikäli isäntä ymmärsi oikein, koulutukseen osallistujat voivat osallistua hevostenkuljetustenttiin heti koulutuksen päätteeksi. Mutta tämäkin asia kannattaa varmistaa koulutussihteeriltä.

Täysi tuki - full support

Kuva: Mari Kyrö.

Lippuja ja lappuja

Isäntä kävi kolme viikkoa sitten eläinkuljettajatentissä, joka meni läpi. Onneksi. Seuraava tenttimismahdollisuus olisi ollut vasta huhtikuussa.

Läpimennyt tentti antaa oikeuden hakea varsinaista eläinkuljettajalupaa. Lippusia ja lappusia oli taas täytettäväksi tuskastuttavan monta - sen pystyin päättelemään isännän mutinasta keittiön pöydän äärellä. Samoja asioita kysyttiin jokaisessa lomakkeessa ja siihen vielä lisäksi joku selvityspyyntö esimerkiksi koulutuksesta tai eläinkuljetusvälineestä.

Missään lomakkeessa ei kysytty sitä mielestämme olennaisinta kysymystä: miksi henkilö hakee lupaa. Ehkä sillä ei ole merkitystä. Tai on. Jos kuljettaa omia eläimiään kaupallisessa mielessä, ei tarvitse ELY-keskuksen myöntämää liikennelupaa. Onneksi isännän ystävä tiesi sanoa tästä ja hakulomakenippuun tuli vielä yksi lisäselvitys toiminnan kuvauksesta. Ehkä tällä liitteellä säästyy muutamalta bumerangilta.

Eläinkuljetusväline on vielä etsinnässä, joten siltä osin emme voineet vielä tietoja täyttää. Mutta jospa asian saisi edes vireille aluehallintovirastossa.

Kylmäautoon on tulossa vetokoukku eli eläimet tullaan kuljettamaan eläinkuljetustrailerilla. Vaunuun mahtuu kerrallaan kaksi nautaa. Eläinten kannalta tämä on stressittömämpää kuin joutua vieraaseen kyytiin vieraan kuljettajan mukaan. Kaikkein paras vaihtoehto olisi teurastaa eläimet kotona, mutta toistaiseksi se ei ole meillä mahdollista kaupallisessa mielessä. Itsellemme voimme toki teurastaa eläimen.

Tavoitteena on viedä eläimet teurastamolle, mistä lihat saa mukaansa viimeistään seuraavana päivänä. Se, missä muodossa lihaa on jatkossa saatavana, selkiytyy ajan kanssa. Luullista lihaa tulee joka tapauksessa myyntiin aiempaa enemmän. Alkuperäiskarjan yksilöt ovat pienikokoisia verrattuna lihakarjaan. Näin ollen kaikki kustannukset lihakiloa kohti ovat korkeammat - kuljetus, teurastus, leikkuu ja pakkaaminen. Rahtiteurastuksessa yhdestä alkuperäisrotuisesta eläimestä saatu tuotto meni kuljetuskustannuksiin. Koska meillä ei ole laittaa teuraaksi kymmentä eläintä kerrallaan, on enemmän kuin järkevää kuljettaa eläimiä itse teuraaksi. Mutta tämä vaatii vielä tietyn prosessin ennen kuin tätä päästään toteuttamaan.