Kiitorata laitumelle

Nyt mahtuu vaikka juoksemaan pitemmän pätkän jos siltä tuntuu.

Tänään tuli puuhasteltua hevosille kiitorata. Tai no, kuja kumminkin. Hevosilla on ratsastettu nyt talvisaikaan vähemmän kuin syksyllä. Isännän tyttären tullessa koulusta on ulkona jo aivan pimeää. Valaistusta ei laitumella ole, joten turvallisuussyistäkin on parempi pysyä poissa hevosten selästä iltaisin. Ja me vanhukset kun emme vielä uskalla ratsastaa ihan omin neuvoin. Kyllä sekin päivä vielä koittaa. Ehkä jo ensi kesänä ratsastamme käsi kädessä auringonlaskuun tuolla läheisellä rantahietikolla... Tässä kohdassa saa nauraa!

Alli ja Mister ovat päässeet ulkoilemaan halutessaan tallin edustalla olevassa aitauksessa. Sieltä ne pääsevät halutessaan myös sisätiloihin. Allilla on paha tapa käydä kakkaamassa sisätiloihin, mutta suotakoon se tälle leidille. Muuten hevoset viihtyvät vallan mainiosti ulkona - kunhan syömistä riittää.

Tänään teimme kujan, jotta hevoset pääsevät itsenäisesti isolle laitumelle. Tätä ennen ne on pitänyt taluttaa sinne kahden veräjän kautta. Ja eipä siinä mennyt kauaakaan, kun ne huomasivat tämän mahdollisuuden. Alli kävi ensin pyörähtämässä kujalla ja palasi takaisin ruuan äärelle. Sen sijaan Mister tajusi kujan jatkuvan, ja se kävikin piehtaroimassa lumisella laitumella. Päivän ja illan aikana trafiikkia oli edes takaisin, joten voisin kuvitella, että hevoset tykkäsivät tästä ratkaisusta.

Ensikäynnin jälkeen takaisin ruokailemaan tallin edustalle.