Tennispallon kokoisia koppakuoriaisia

Kevät saa maalla aivan uuden säväyksen. Oli sanoinkuvaamatonta talsia aamulla kosteassa säässä märällä ja löllöisellä pellolla, kahlata puroissa, katsella ympäröivää äitimaata kuin uutta ystävää tervehtien. Mitä kaikkea talven alta paljastuukaan! 

Aamukävelyllä.

Lempipaikkani löytyvät veden ääreltä. Ja kun siihen yhdistyvät koivut, nuo suosikkipuuni, on ympäristö vallan täydellinen. Koivua ja lehtipuita yleensäkin pidetään feminiinisenä puuna; havupuissa on maskuliinista voimaa.

Vaikka olenkin vesimies, en millään muotoa tykkää uittaa itseäni luonnonvesissä. Putosimme isännän kanssa pyrstöillemme, kun kävi ilmi, että olemme molemmat vesimiehiä, mutta kumpikaan meistä ei osaa uida kunnolla. Pelkäämme veden varaan joutumista.

Sen sijaan veden äänet ja sen läheisyys rauhoittavat. Peltojen poikki ja navetan takaa virtaa tien toiselle puolelle puro. Vai lieneekö kyse jo joesta. Maantiede ei ole koskaan ollut vahvinta aluettani.

Navetan takana käy ihana kuohuna.

Toiselta puolelta pihaa löytyvät mansikkapenkit. Ne on tehty viime vuonna. Alkukesästä maahan on tarkoitus iskeä 14 000 mansikantainta. Luomumansikasta pääsemme nauttimaan toivottavasti jo ensi vuonna.

Luomumansikkamaa.

Mailla ja mannuilla talsiessamme selvisi muutama iljettävä yksityiskohta. Yhdestä nurkkauksesta löytyy sammakkolampi. "Mikäs sen ihanampaa kuin pienen pieni pomppiva sammakko", leperteli isäntä. Juu, ovat ihania, jos nämä lutuiset sakusammakot pysyvät lammikossaan.

Nuorena kävin kesätöikseni poimimassa marjoja Suhmurassa. Sateisella säällä, kun työnsin käteni pensaspenkkiin, sen uumenista saattoi pompata sammakko. Toinen sammakkomuistoni liittyy kymmenen vuoden taakse, kun asuin Nuuksiossa. Yön hämärässä menin paljain jaloin saunalle ja polulla jalkani alle jäi sammakko. Tai ei se sinne jäänyt, vaan luiskahti pois.

Sammakkolampi.

Tässä ympäristössä on ironista todeta, että inhoan kaikenlaisia kissanpennusta pienempiä öttiäisiä. Lentäviä, matelevia, käveleviä. Pahimpia ovat karvatoukat, sudenkorennot ja koppakuoriaiset. Pellolla asuu kuulemma harvinaisia ja aivan halavatun isoja lannanpyörittäjäkoppakuoriaisia."Ne ovat niin hauskoja, kun pyörittävät lantapalloja.... Kerran yksi lensi suoraan päin naamaani...". Lentäviä, tennispallon kokoisia koppakuoriaisia - APUA!

Sorsalampi.

Raitapuu - ja isäntä.

Siivoamista ja rapsuttamista pihalla riittää. Koirat ovat levitelleet talven aikana roskapussin jos toisenkin pihalle. Lehmien evääksi tarkoitetun, hajonneen hernesäkin sisältö tervehtii tulijoita etupihalla.

Mutta mikä parasta: piha on pienten lasten paratiisi. Täynnä lammikoita, sohjoa, rapaa, mutaa, keppejä, kuoppia ja kaikenlaisia yllätyksiä. Kuravaatteet päälle ja ei kun menoksi! Äiti tulee perästä! Jiihaa!

Herneet likoamassa.