Bambit heikoilla jäillä

Ja niin saapuivat kyyttöneidit Kainuuseen aprillipäivänä vuonna 2013 klo 10.06. Isännän unelma toteutui viimein vuosien haaveilun jälkeen. Olen niin onnellinen ja iloinen hänen puolestaan!

Tunnin matka takana.

Yhteensä kaksitoista hiehoa kopsutteli navettaan. Jaakko Kulta ei vielä saapunutkaan; sonni kotiutuu myöhemmin omaan karsinaansa. Neitejä kun ei voi vielä astua.

Kyyttöjen reitti autosta pihattoon oli tehty selväksi, joten tulo sujui mutkattomasti. Ja koska uusi paikka jännitti, survoutuivat kaikki perimmäiseen nurkkaan, eivätkä näin yrittäneet karata. Näin ollen tehtäväni oli varsin helppo - seisoin ja ihmettelin itsekin.

Uuteen kotiin!

Kun kyytöt saapuivat navettaan, oli meno kuin villissä lännessä. Friisiläiset sekoilivat ja mylvivät. Olin ihan varma, että joltakin katkeaa luita siinä rytäkässä.

Kyyttöreppanat olivat kuin bambeja heikoilla jäillä - luistelivat lantakäytävää pitkin ja sorkat sojottivat minne sattuivat. Välillä ne eksyivät makuuparsille ja juuttuivat sitten poikittain tankojen väliin kiinni. Karvatupsuja irtoili sinne tänne. Lantakone oli jäänyt kyyttöjen puolelle, joten se piti käynnistää ja siirtää puoliväliin käytävää. Uusi paniikki oli valmis! Mikä tuo on?!? Niin paljon uutta ja ihmeellistä! Mitähän ne tuumaavat paimenkoirista?

Hiehot survoutuivat nurkkaukseen.

Pikkuhiljaa kyytötkin rauhoittuivat. Hyvin herkästi ne kuitenkin pakkautuivat kasaan nurkkaukseen. Sieltä sitten pikkuhiljaa lähdettiin yksi kerrallaan tutkimaan paikkoja. Tilaa oli enemmän syntymäkodissa, joten sekin varmasti ihmetytti.

Ruoka maistui lähes heti, kun sitä kannettiin niiden eteen. Ne suorastaan ahmivat. Sekin on kuulemma eräs merkki hädästä - syödään, syödään, syödään. Ehkä ne yrittivät niin rauhoitella omaa oloaan.

 

Uskaltaisikohan tuonne mennä?

Tiloihin tutustuminen alkoi.

Pian otettiinkin matsia friisiläisten kanssa. Aidan välistä iskettiin päitä yhteen. Etenkin kaksi yksilö oli jatkuvasti toistensa kimpussa. Kyyttö otti oikein vauhtia! Isäntä totesikin, että kyytöt ovat friisiläisiä jääräpäisempiä - periksi ei anneta, vaikka sarvia ei olekaan.

Kumpi on vahvempi - kyyttö vai friisiläinen?

Neitien joukossa on yksi erityinen, johon ihastuin jo viikko sitten vieraillessamme niiden kotitilalla Pohjois-Karjalassa. Jos Peppi Pitkätossulla olisi lehmä, se olisi tällainen. Pilkullinen yksilö paljastui Junnaksi, mutta Pepiksi minä taidan sitä kutsua.

  

Junna, jonka lempinimi on Peppi Pitkätossu.

Viime vuonna syntyneille piti antaa J-alkuisia nimiä. Tästä porukasta löytyi myös Johanna. Nimet olisi voinut muuttaa tänään, kun ne ilmoitettiin rekisteriin, mutta hyvä näin.

Tutustuminen voi alkaa. Yhdelle sainkin jo antaa niskahieronnan. Kovasti tuntui tykkäävän! Ihanan lämpimiä ja energisiä eläimiä nämäkin ovat. Ja pitkäikäisiä - isäntä lupasi niille jopa 15 vuoden elämän. Mahtavuutta!

Kuin kaksi marjaa - Johanna ja Johanna.