Ennen kuin kyytöt tulivat, oli friisiläisten kanssa puhetta, että toisia ei sitten saa syrjiä. Samaan navettaan mahtuu kyllä eri rotuisia yksilöitä. Vaikka eri ikäiset, näköiset ja kokoiset mansikit ovatkin omilla osastoillaan, pääsevät ne tekemään tuttavuutta aitojen välistä. Ja tiedä vaikka niillä olisi sama kieli..?
Pari päivää sitten palattuamme kolmen päivän Pohjois-Karjalan turneelta Kainuuseen ja navetalle, huomasimme, että ruskea pikku karkulainen viiletti ruokintapöydän puolella. Olihan navetalla toki käynyt lomittaja, joten ei se useampaa päivää liene karussa olleen.
Isäntä yritti pyydystää vasikkaa hihnan avulla, mutta sepäs puikkelehti tankojen välistä kyyttöjen puolelle. Siellä se on nyt viihtynyt pari päivää - kai. Tiedä sitten, mitä se tekee, kun suljemme oven lähtiessämme. Olkoon nyt sitten kyyttöjen ottotyttönä.
 |
| Kyyttöjen ottotyttö. |
Kyytöt ovat kotiutuneet aivan älyttömän hyvin Kainuuseen. Vielä muutama päivä sitten ne hyppivät seinille, kun lantakone laitettiin liikkeelle tai kun isäntä ajoi traktorilla navettaan. Kyytöt säikkyivät myös lapsia. Nyt ne ovat tottuneet näihin kaikkiin.
Joukosta on erottunut reippain johtohahmo - Jasmin. Se tulee aina ensimmäisenä tervehtimään. Sitä saa ihan rauhassa rapsutella ja paijata. Kohta 6-vuotias poikani silitti sitä pari päivää sitten ja tuumasi juhlallisesti hetkeä aiemmin, että äiti, tämä on ensimmäinen kerta, kun silitän lehmää. Ja niin sitä sitten silitettiin suu messingillä.
 |
| Lantakone kulkee köyden avulla lantakäytävän päästä päähän. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti