Kessun kasvatuksella aloitetaan

Äitini saa sisätiloissa viherkasvit loistamaan, isäni on mestari pihapuutarhan hoidossa. Luulisi, että edes toinen näistä ominaisuuksista olisi minussa. Tähän asti tämä mahdollinen geeniperimäinen viherpeukalo on pysynyt visusti piilossa.

Siispä tuumasta toimeen. Eilen laitoimme isännän kanssa siementä itämään. Hänelle tämä on tuttua juttua. Tietoa ja kokemusta on vaikka millä mitalla - ja sitä intoa!

Navetalle oli tullut kivasti tilaa, kun lypsyasema jäi pois käytöstä. Niinpä ikkunan vierustalle sai laitettua levyjä, minkä päällä taimilaatikot saavat ottaa aurinkoa (tosin tällä hetkellä ulkona sataa vettä/räntää/lunta).

Styroksinen laatikko pitää hyvin lämpöä.

Vuodenvaihteessa siivotessani yläkertaa huomasin yhdessä sankossa "kuivakukkia". Ajattelin heittää roskat mäkeen, mutta onneksi joku kello kilkatti päässäni ja ajattelin kysyä näiden kuivakukkien pölynkeräämistarkoitusta. No, kessuahan se oli. Sankossa oli ainekset noin hehtaarin alalle.

Kuivattua kessua.

Eilen näistä kuivista kessuista eroteltiin siemenet ja istutettiin itämään laatikkoon. Mitä tämän jälkeen tapahtuu, niin siitä minulla ei ole hajuakaan. Niin pitkälle ei vielä päästy. Ja se, mitä lopputuotteella sitten tehdään, sekin on arvoitus. Minä en ole koskaan maistanutkaan tupakkaa ja isäntäkin lopetti polttamisen viime syksynä. Mutta kasvamassa sitä nyt kuitenkin on.

Jos nyt taas oikein muistan, niin lopullisen tuotteen myymiseen tarvitaan tullilta luvat, mutta itse siementen kauppaaminen on sallittua. Itselleni kun tuli heti mieleen, että onko kessun kasvattaminen ylipäätään sallittua. Mutta on se.

Murskausta.

Siementen siivilöintiä.

Ja ei kun itämään.

Kessun lisäksi laitoimme nyt kasvamaan ruukkupaprikaa, tomaattia, koristekurpitsaa ja erilaisia krasseja. Tarkoitus olisi laittaa krasseja kasvamaan navetan sisälle. Paikat pitää tosin miettiä niin, etteivät mansikit yllä syömään niitä.

Vanhat sälekaihtimet hyötykäyttöön (ylempi kuva).

Paimenkoira Timi otti ensikontaktia kyyttöihin.

Istutuspuuhien aikana paimenkoirat pääsivät parin viikon tauon jälkeen navetalle. Ei viitsitty järkyttää niillä kyyttöjä heti alkuunsa.

Vanhin, 9-vuotias Timi näytti heti kaapin paikan. Nuorin, 1-vuotias Juri  kävi katsomassa uudet tulokkaat ja luikki pakoon, kun kyytön turpa vähän heilahti. Keskimmäinen, 4-vuotias Joppe vetäytyi paimentamistyöstä pirttikoiraksi muutama kuukausi sitten, joten se tyytyi olemaan jalanjuuressani navetallakin.

Tähän asti ihanimman ja kauneimman "kyytöilyhetken" koin levähtäessämme niiden tykönä istutuspuuhien jälkeen. Kyytöt ottivat kovasti kontaktia, nuuhkivat ja nuoleskelivat. Pipon älysin ottaa päästäni pois - tällä kertaa.

Erityisesti Jemina halusi tutustua lähemmin. Se viihtyi vierelläni ja antoi minun painaa pääni sitä vasten. Välillä se tuhisi kaulaani vasten ja kerjäsi lisää läheisyyttä. Siinä sitä sitten yhdessä möllötettiin ja nautittiin auringosta.

Jeminan kanssa otettiin rusketusta naamoihin.