 |
| Hei me nautitaan! |
Jotenkin sitä mieltää omassa pienessä mielessään, että lehmät kuuluvat navettaan. Ne ovat niin outo näky tuolla hangen keskellä laitumella. Ei kai niitä vain palele? No ei!
Isäntä vei paalin - lähinnä ylämaankarjalaisia ajatellen - tuonne koivikon lähelle, mutta niin vain koko seurakunta taivaltaa sinne syömään. Aivan ihana, kun eläimet voivat valita, ovatko ne sisällä navetassa vai ulkona laitumella. Ja ulkonahan ne ovat, varsinkin tällaisella auringonpaisteella.
Perjantaina syntynyt vasikka Kaisa oli kuitenkin jätetty päiväunille karsinaan. Lienee emo tuumannut, että pysy tässä. Kaisasta on pidetty porukalla hyvää huolta. Isäntä oli seurannut huvittuneena, kuinka kyytöt olivat pökkineet sitä turvillaan kuivempien heinien päälle. Minä niin odotan ensimmäisiä kyyttövauvoja! Ensimmäinen vasikka syntynee helmikuussa.
 |
| Kyyttötyttöjä. |
 |
| Lapinlehmä Ella vasemmalla. |
Kävin äsken kävelemässä laitumella. Parikymmentä mansikkia tuli luokseni. Jopa isot rouvat, nämä holstein-friisiläiset, tulivat juttusille ja antoivat rapsutella. Ihme! Ja kyytöistä Jasmin nyt on aina kerjäämässä hellyyttä osakseen.
Lapinlehmä Ellakin on reipastunut kovasti ja sitäkin saa jo koskettaa; se myös tulee yleensä luokseni, kun kutsun sitä. Ella tuntui kärsivän yksinäisyydestä varsinkin sen jälkeen, kun ylämaankarjalaiset saapuivat. Ella on rotunsa ainoa edustaja meillä. Niin höperöltä kun se kuulostaakaan, juttelin Ellan kanssa, että sen pitää vain rohkeasti tehdä itseään tykö muiden kanssa. Niin se asteli ensin kyyttöjen luokse. Katsahti välillä minuun päin kuin rohkaisua hakien. Ja nyt, paria viikkoa myöhemmin, se tuntuu olevan paremmalla mielellä.
Eläinten kanssa on hauska kokeilla eri juttuja. Joskus kokeilut yllättävät ja hämmästyttävät. Kun olin eläinten keskellä, ryhdyin hyräilemään. Samaa laulua, mitä hyräilin pojille heidän ollessa pieniä. Eläimet nostivat päitään ja höristelivät korviaan. Jatkoin laulamista ja silittelin samalla lähelläni olevia nelijalkaisia. Aika pysähtyi kerta kaikkiaan ja tunnelma oli äärettömän harmoninen. Osa mansikeista laittoi silmänsä kiinni ja märehti nautinnollisesti. Kaikki pysyivät paikoillaan ja antoivat auringonkin helliä oloa. Tämä jos mikä on sitä vihreää hoivaa, molemminpuolista green carea.
Lapinlehmä Ellakin on reipastunut kovasti ja sitäkin saa jo koskettaa; se myös tulee yleensä luokseni, kun kutsun sitä. Ella tuntui kärsivän yksinäisyydestä varsinkin sen jälkeen, kun ylämaankarjalaiset saapuivat. Ella on rotunsa ainoa edustaja meillä. Niin höperöltä kun se kuulostaakaan, juttelin Ellan kanssa, että sen pitää vain rohkeasti tehdä itseään tykö muiden kanssa. Niin se asteli ensin kyyttöjen luokse. Katsahti välillä minuun päin kuin rohkaisua hakien. Ja nyt, paria viikkoa myöhemmin, se tuntuu olevan paremmalla mielellä.
Eläinten kanssa on hauska kokeilla eri juttuja. Joskus kokeilut yllättävät ja hämmästyttävät. Kun olin eläinten keskellä, ryhdyin hyräilemään. Samaa laulua, mitä hyräilin pojille heidän ollessa pieniä. Eläimet nostivat päitään ja höristelivät korviaan. Jatkoin laulamista ja silittelin samalla lähelläni olevia nelijalkaisia. Aika pysähtyi kerta kaikkiaan ja tunnelma oli äärettömän harmoninen. Osa mansikeista laittoi silmänsä kiinni ja märehti nautinnollisesti. Kaikki pysyivät paikoillaan ja antoivat auringonkin helliä oloa. Tämä jos mikä on sitä vihreää hoivaa, molemminpuolista green carea.
Meillä kanssa kulkevat sisälle ja ulos kuten haluavat, Talveksi kasvaa vaan paksumpi karva. Minusta tuntui, että tuolla viimeisellä vasikallakin oli jo syntyessään paksumpi karva. Hyvin viihtyvät ulkona.
VastaaPoista