Kettu laitumella!

Tuumasin eilen itsekseni aamukahvilla, että mitenkähän tämän viikon saisi taas käyntiin. Isäntä pyysi tulemaan avuksi navetalle - mikäpäs siinä. Navetalle mennessäni huomasin kyyttöjen napottavan sievässä rivissä aidan luona. Huikkasin huomenet hevosille ja menin vielä kyselemään kyyttöjen asiaa.

Katsahdin samalla laitumelle, että missä pienet Karkki ja Kaisa menevät. Siellähän ne olivat äitiensä tykönä. Mutta mitä ihmettä - mikä on tuo ketunhäntäinen karvatörrykkä?! Ei meillä tuollaista eläintä ole! "Kettu" oli mennyt lietesäiliön verkkoaidan ja paimenpoika-aidan väliin. Sitten hoksasin ylämaankarjalaisen, Pikku Myyn, joka kulki huolestuneena "ketun" rinnalla. Se on Pikku Myyn vasikka!

Tiesimme sen mahdollisuuden, että nämä ylämaankarjalaiset olisivat kantavia. Mutta että tällainen ihana yllätys tällä kertaa! Kävin hakemassa isännän, joka avitti vasikan takaisin laitumelle. Samalla katsastettiin uuden pienen sukupuoli ja tyttöhän sieltä taas tuli. Pieni suloinen kettutyttö!

Vasikka ei ollut lainkaan niin säikky kuin holsteiniemme vasikat. Ylämaankarjalaisten sanotaan olevan puolivillejä; vasikat eivät anna tulla luokseen ja äidit puolustavat lastaan ärhäkästi. Pikku Myy ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan seurasi rauhassa sivusta. Sitten ne lähtivätkin kahdestaan laitumen yläharjanteelle. Niin luonnollista ja liikuttavaa. Pikku Myyn tytär Rusina meni myöhemmin niiden seuraksi.

Pylly pystyssä kohti seikkailuja.

Vasikka vietti koko eilispäivän ja yön laitumella metsän laidalla - ainakin näin luulemme. Olin jo illalla huolissani, että miten äiti voi jättää vauvansa yksin pimeään. Se kun oli itse syömässä navetassa. Minun on jotenkin vaikea luottaa näihin eläimellisiin vaistoihin ja hoitometodeihin. Hyvä, etten lähtenyt etsimään vasikkaa. Olisin tuonut sen sitten mönkkärillä navettaan lämpimään muiden luokse. Mutta kylmähän tuolla eläimellä ei ole edes talvipakkasilla. Sen verran tuuhea karva on jo pienokaisellakin.

No, sinne ulos pimeyteen äitikin sitten lopulta lähti. Tänä aamuna kävin katsomassa "pesäpaikkaa". Siellä ylälaitumella metsän laidalla vasikka pötkötti. Tietysti menin katsomaan, että onko sillä kaikki hyvin. Nostin sen pois paimenpoikien alta. Äiti seurasi sivusta ja antoi minun silitellä lastaan.

Pesäpaikka.

Äiti ja tytär ylälaitumella. Matkaa navetalle on muutama sata metriä.