perjantai 4. lokakuuta 2013

Jaakko Kultakin antoi periksi

Tämä päivä meni niin kuin Strömsössä. Aamupäivän navettahommien ja illan kuskailujen välissä piti käyttää auto katsastuksessa, minkä molemmin puolin jäi tehokas vajaa parituntinen. Sen aikana oli mahdollisuus jallittaa loput kymmenen kyyttöä kuljetusvaunun kyytiin.

Tällä kertaa houkuttimena oli sankollinen jauhettua hernettä. Suuren suurta herkkua, jota kyytötkin vetelivät naamoihinsa viime talvena. Sankon päälle oli tupsahtanut höyhen, joten varovaisen toiveikkaina astelimme kyyttöjen tykö. Mukana oli toki myös ruisleipää.

Kyytöt olivat kuljetusvaunun ympäristössä. Meidät nähtyämme kaikki - paitsi Jasmin - tekivät pienen spurtin siihen lähelle. Pikkuhiljaa tytöt pääsivät herneen makuun. Kolme niistä meni vaunun perille suht helposti. Väliluukut laitettiin kiinni ja sitten ei kun loppujen pariin. Jaakko ei todellakaan ollut tulossa kyytiin, vaan käyskenteli vaunun ympärillä. Sille eivät kelvanneet leivät eikä hernejauho.

Hernejauhon avulla saimme lopulta houkuteltua kaikki tytöt kyytiin, sinne väliovien paremmalle puolelle. Ainoastaan Jasmin jäi ulkopuolelle. Vähän ajan päästä Jaakkokin suostui antamaan periksi ja astelemaan kyytiin. Oli kyllä kaikessa itsepäisyydessään hellyttävä näky. Pää risupensaassa, pyllypuoli meihin päin.

Tytöt olivat vaunussa. Vain Jaakko puuttui.
Jes! Loput kymmenen kyydissä. Myös Jaakko Kulta.
Kotimatka sujui muitta mutkitta, ja aikataulumme piti kuin ihmeen kaupalla. Kotinavetalla piti heti ottaa matsia friisiläisten kanssa, ja tutustua Ellaan, jota kyytöt eivät olleet vielä nähneet. Ella kävikin kovasti katsomassa kaltaisiaan alkuperäisrodun edustajia.

Ja heti päät vastakkain.
Ruoka maistui jälleen kerran.

2 kommenttia:

  1. Hyvä,hyvä hieno suoritus.
    Minä jo ehdin jutella isänälle että pitiäiskö meidän tulla teille auttamaan tässä hommassa,mutta erinomaista että kyytöt lopultakin päättivät ruveta uppiniskaisesta viisaiksi eläimiksi :D
    Onneksi nuo meidän eläimet tottelee karjankutsuani ja tulevat juoksulla kotiin kun sen kuulevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva! Ihanaa, kun olette jo tuumanneet avun antamista.
      Näiden(kin) eläinten kanssa pitää ensin olla ja seurata niiden käyttäytymistä. Toisinaan siihen menee useampi kerta, jotta pääsee edes vähän jyvälle niiden ajatusmaailmasta. Jaakko Kulta yllätti kyllä topakkuudellaan :D Mutta Jasminin apuun voi aina luottaa. Se on yhä edelleenkin sellainen kainalomössykkä :)

      Poista