Tyhjästä on hyvä nyhjästä!

Niin sitä voi keinosiementäjäkin epäonnistua tulkinnoissaan. Ja hyvä niin! Alkuvuodesta keinosiemennetty ja myöhemmin tyhjäksi (eli siemennys ei ole onnistunut) arveltu Alma sai tänä iltana sonnipojan.

Puoli tuntia vanha poika.

Ihmettelin maanantaina, miksi Alma örisee ja hyppii toisten selkään. Sen tissitkin olivat kasvaneet. Sanoin isännälle, että tuo se muuten tekee vauvaa. Bingo! Jo toinen vasikka tälle viikolle. Ja vielä siellä on toinenkin "tyhjä", Yrtti nimeltään, joka poikinee lähiaikoina. Käyttäytyy samalla tavalla kuin Alma alkuviikosta.

Onneksi isäntä ei laittanut näitä lehmiä teuraaksi. Toisaalta, jos niiden olisi tiedetty odottavan, ne olisi todennäköisesti myyty keväällä uusiin koteihin. Kantavasta eläimestä saa luonnollisesti paremman hinnan, jos jotain meinaa myydä.

Musta Alma ja vaaleampi Yrtti. Alma siirtyi päivällä synnytyspuuhiin koivikon lähelle.

Huomasin tänään päivällä, että Almalta valuu lapsivettä. Päivemmällä se siirtyi yksin laitumelle koivikon lähelle. Lehmä menee kuulemma yleensä omiin oloihinsa ennen synnyttämistä. Oli hauska seurata, miten tämä toinen "tyhjä" kävi katsomassa, minne Alma oikein meni. Yrtti huuteli sille ja kävi lähempänä katsomassa, mikä on homman nimi.

Olimme aikeissa siirtää Alman sisälle poikimakarsinaan, mutta se innostuikin syömään muiden kanssa, kun isäntä kävi viemässä pari heinäpaalia laitumelle. Samalla katsahdimme, miten maanantaina syntynyt pieni ylämaankarjalainen, Kerttu, voi. Äiti kun on pitänyt sitä tämän viikon yötä päivää metsänlaidalla. Kerttua ei näkynyt missään, kunnes äkkäsin sen metsästä laitumen ulkopuolelta. Se oli päiväunilla pienessä montussa. Äiti oli todennäköisesti käskenyt sen sinne nukkumaan.

Etsi kuvasta päiväunilla kupsottava Kerttu.

Isäntä Kertun luona.

Houkuttelimme Kertun mukaamme luvaten, että jos äidiltä tulee sanomista, niin se voi sitten torua meitä. Äiti olikin lähtenyt meidän peräämme ja tuli vastaamme tullessamme muiden luokse. Äiti avasi pian maitobaarin lapselleen, joka tökki hanakasti turvallaan tissejä ja lupsutteli vatsansa täyteen.

Oli hellyttävää huomata, kuinka Pikku Myy vei lapsensa ilmeisesti ensimmäistä kertaa muun lauman luo. Pian pienet, Kerttu, Kaisa ja Karkki, löysivät toisensa ja leikki alkoi. Kun aikuiset keskittyivät syömään, juoksivat pienet rinkiä aikuisten ympärillä. Ja nyt näiden typyjen seuraksi syntyi tämä poika!

Pikku Myy ja Kerttu. Juomatauko menossa.

Alma teki vasikkansa koivikkoon, kuten arvelimme. Menimme kuuden maissa katsomaan tilannetta. Mönkijällä ajoimme pimeän laitumen läpi. Vasikka oli syntynyt vähän aiemmin. Ja toki koko muu seurakunta tuli luoksemme mönkijän valoja - ja vauvaa - ihmettelemään.

Koska isäntä ei halunnut jättää vasikkaa yönselkään emonsa kanssa, nappasimme vastasyntyneen mönkijän lavalle ja isäntä arveli emon tulevan perässä. Näin ei käynyt, vaan se jäi etsimään lastaan pimeästä koivikosta. Sydäntäsärkevä ulvonta kuului navetalle asti.

Lopulta isäntä ja hänen tyttärensä kävivät houkuttelemassa ja vähän jopa pakottamassa sen navetassa odottavan lapsensa luokse. Voi sitä huolta, kun se ei heti nähnyt vasikkaansa, vaikka kuinka yritimme viittelöidä sitä sen luokse. Jälleennäkeminen oli lopulta liikuttava.

Tissiä hamuamassa.