Olen niin iloinen, ylpeä ja helpottunut!

Verkkoaita kiinnitettiin niitein.

Kyytöt ovat olleet tänä kesänä laitumella, joka oli aidattu valmiiksi. On riukua, lankkua, piikkilanka-aitaa ja muuta maalaisromanttista viritelmää.

Tämän kesän yhtenä projektina oli tehdä aidat kesän 2014 laitumelle. Alaa on 25 hehtaaria eli aitaa piti tehdä muutaman kilometrin verran. Maasto on vaihtelevaa: niittyä, kalliota, metsää, tienvartta...

Isäntä suunnitteli aidan tekemisen huolella valiten lopulta painekyllästettyä puuta ja verkkoaitaa. Tolpat iskettiin maahan käsipelillä; verkon vetäminen onnistui mönkijän avulla. Verkko kiinnitettiin tolppiin nauloin ja niitein. Kyseessä oli aivan valtava fyysinen urakka.

Tolppia piti laittaa myös kallioille.

Niitti.

Minä olen ollut aitaprojektissa lähinnä henkisenä tukena. Tosin nyt perjantaina lupauduin ajamaan mönkijällä aitojen vieressä, jotta isännän ei tarvinnut pomppia edestakaisin.

Niitit iskettiin tolppiin paineilman avulla, joten mönkijän lavalla oli sekä kompura että aggregaatti. Niihin paikkoihin, minne johto ei yltänyt, piti käydä kiinnittämässä verkkoaita naulojen ja vasaran avulla.

Aidan tekemisessä oli kesän aikana myös apujoukkoja. Ja nyt en puhu vain henkisistä apujoukoista! KIITOS kaikille mukana olleille. Yksin isännän tekemänä aita ei olisi valmistunut elokuun loppuun mennessä. Myös säidenherrat ja -rouvat olivat suosiollisia.

Varovainen unelma oli, että laitumelle saataisiin eläimiä jo tänä syksynä. Mariko Lindgrenin lampaiden Naapurinvaaran laitumilta loppui syöminen ja päkäpäät olivat jo menossa kohti Nurmeksen kotia, mutta nytpä ne pääsivätkin tälle uudelle laitumelle. Todennäköisesti myös kyytöt siirretään samalle areenalle tulevalla viikolla.

Lampaat kuskattiin uudelle laitumelle perjantai-iltana.

Olen rukoillut kevään ja kesän aikana monet kerrat, että tämä perinnemaisemointi lähtisi käytännössä hyvin käyntiin. Suunnittelutyötähän on kuulemma tehty jo parin vuoden ajan. Olen pyytänyt varjelusta, myötämielisyyttä ja onneakin. 

Poluillemme ja jopa kotiovemme eteen on tänä kesänä tuotu paljon höyheniä ja sulkia. Niiden sanotaan olevan merkkejä suojeluksesta, valoisammasta tulevaisuudesta. Toisinaan ne tuovat lohtua, toisinaan rohkeutta. Sinua kannatellaan vaikeidenkin hetkien ylitse, mutta muista myös kokeilla omia siipiäsi.

Perjantaina tielleni osui kaksi sulkaa.

Kun isäntä iski illalla kahdeksan aikaan viimeisen niitin viimeiseen tolppaan, ilmestyi taivaalle vaaleanpunainen enkeli. Ihmeellinen hetki, jonka tulemme aina muistamaan.