Leikkisä kyyttölauma kasassa

Kyytöt kuusimetsässä. Kaikki tallessa.

Naapurinvaaralla oli taas niin kaunista ja rauhoittavaa, että eihän sieltä olisi malttanut lähteä pois. Itikoita ei ollut oikein nimeksikään, ja iltapalaa sai kiskoa nassuun vattupuskista. Itse asiassa kävimme tarkistamassa muutaman päivän tauon jälkeen, ovatko kaikki kyytöt aitojen sisäpuolella. Ja olivathan ne.

Niin, isäntä on jo tolpillaan ja menossa mukana, tietenkin. Ilmeisesti mies sairasti kolmisen viikkoa sitten keuhkokuumeen ja potee nyt sen jälkitautia. Näin arveli lääkäri. Lääkekuuria on aina kortisonista antibiootteihin. Siihen päälle vielä röörejä avaavaa ventolinea. Toivotaan, että tauti taltutetaan näillä rohdoilla. Ja sairaslomaa on kymmenen päivää, mutta maanviljelijä ei sellaista termiä tunne.

Pylly vasten pyllyä pumpum.

Tytöt olivat juttutuulella.

Elokuinen ilta.

Kaunosielu.

Energiaa "pimeästä" kuusimetsästä.

Aurinko leikki kanssamme.

Paimenkoira Joppe oli tällä kertaa mukanamme retkellä. Se hyöty sankarista oli, että kyytöt tulivat oitis luoksemme koiran nähdessään. Ja mikä leikki siitä lopulta syntyikään! Hakeuduin jatkuvasti puunrunkojen luokse turvaan, kun tuntui, että kyyttölauma juoksee ylitseni mennessään milloin missäkin olleen koiran luokse. Kyytöt juoksuttivat koiraa ja se kävi aina välillä hakemassa turvaa jalkojemme juuresta. Toista ihan pelotti olla tyttöjen keskellä, kun isäntä käski sen mennä välillä maahan. Ja toisinaan se kellahti maahan selälleen kieriskelemään...

Muutama päivä sitten Joppe oli ollut laitumella ajamassa friisiläisiä toiselle laitumelle, mutta sille oli tullut helteellä kuuma ja se oli päättänyt mennä uimaan lähilammikkoon louskuttamaan vettä... Tämä koira on totta tosiaan paimenkoirien aatelia.

Joppe.

Lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että allekirjoittanut joutui eilen (isännän ollessa sairaalassa) viemään traktorin 20 kilometrin päähän pellolle. Ihan itse. Voi pojat. Isännän kaveri kävi ensin pudottamassa ylimääräiset härvelit pois traktorista. Pihdit siihen piti kuitenkin jättää. 

Sen verran tuli räpellettyä nappien ja nippeleiden kanssa, että olin saanut (jumissa olleen?) puhaltimen toimimaan pitkästä aikaa. Traktori kaipasi ilmeisesti naisen kosketusta. Sen sijaan vaihteistossa ei ole mitään logiikkaa. Sen uskallan sanoa ja vakuuttaa, että en ole turvallisuusriski liikenteessä. Siis vaihteita on periaatteessa 12, mutta loogisesti toimien niistä saa käyttöön vain noin viisi. Ilmeisesti tiedossa on vielä pari ajotuntia...

Julkisia teitä pitkin.