Keksintöjä ja tarinoita taivaan ja maan väliltä

Isäntä suunnitteli eilen illalla - ja kuulemma yöllä - laitetta, jolla saa laitettua verkkoaidan Naapurinvaaran laidunalueen ympärille mönkijällä. Verkkorullat ovat niin painavia, ettei niitä saa kuljetettua käsin. 

Mies rakentaa parhaillaan ensi kesän laidunaluetta kyytöille. Tolpat sinne on suurelta osin jo laitettu.

Pyllyt vastakkain sohvalla. Isäntä ideoi, minä keskityin ristikkoon.

Tänä aamuna kuuden aikaan mies pomppasi ylös kahvinkeittoon. Idea oli valmis. Herättyäni lähes neljä tuntia myöhemmin prototyyppi oli valmis. Siinä välissä hän oli jo käynyt mittaamassa strategiset kohdat mönkijästä Naapurinvaaralla.

Kun aamupala oli nautitti, lähdettiin testaamaan laitteistoa. Aivan liikaa energiaa rauhalliseen sunnuntaiaamuun! No, samalla kävisimme katsomassa kyytöt. Ja saisihan siellä raitista ilmaa.

Perille päästyämme isäntä reparoi mönkijän lavaa ja viritti siihen putkea jos toista pulttien ja muttereiden avulla. Sitten hilasimme aivan järkyttävän painoisen verkkorullan tankoon. Siinä se oli ja pysyi - ja jopa pyöri.

Säätämistä.

Verkkorulla pyörii kepin ympärillä.

Verkkorullia.

Kun mies ähräsi keskintönsä parissa, lähdin tutkimaan lähiympäristöä niinkin kaukaa kuin parinkymmenen metrin säteeltä. Luonnosta löytyy erilaisia symboleja, kuvia ja jopa tarinoita.

Toisinaan siellä on upeita yksityiskohtia, jotka tulee vain ohitettua kaikessa kiireessä ja tohinassa. Näyttäessäni ottamiani kuvia isännälle, hän tuumasi, että missä siellä on tuollaisia kukkia. Tuumasin, että nämä kukat suorastaan ympäröivät sinut äsken.

Itse pidän eniten taivaan, puiden ja kivien tarinoista. 6-vuotias esikoisenikin suuntaa usein katseensa ylöspäin ja etsii tarinapilviä; hyvin usein hän niitä löytääkin.

Kotka vai lohikäärme?
Joka tapauksessa se on lentämässä länteen.

Maantähti.

Erilaisuuden voimaa.

Kauneutta.

Upeita muotoja ja värisävyjä.

Enkelin jättämä viesti:
vaikka välillä on ryvettynyt olo, usko itseesi ja unelmiisi.

Aina ei tarvita sanoja.

Lapsuuteni lempikirjojen sankari Mikko Mallikas
kurkistaan vasemmasta alakulmasta.

Testattuamme rullanpyöritysvekottimen menimme kyyttöjen tykö. Ja kappas, saimme ne kiinni itse teossa. Ihmettelin, kun yhden kyytön kellonkalkatus kuului toisesta suunnasta kuin missä muut ovat. Jasminhan se siellä lymysi vattupuskien keskellä aidan toisella puolella. Oli ilmeisesti juuri pykässyt piikkilankojen välistä katkenneen/katkaisemansa poikkipuun kohdasta väljemmille vesille.

Samasta kohdasta neitiä ei tietenkään saatu ohjattua takaisin, vaan lauma päätti lähteä sinne suuntaan, mistä olimme juuri tulleet. Jasmin seurasi tietysti muuta porukkaa. Onneksi saimme sankarin aitojen sisälle seuraavasta veräjästä. Palasimme vielä paikkaamaan pakokohdan.

Kukkuu, minä täällä, aidan väärällä puolella.