Kun ei ole 20 vuoteen pystynyt sairastamaan, niin ei se ole helppoa, kun se kohdalle osuu. Voi maailma sentään. Piti käytännössä köyttää isäntä sänkyyn. 39 asteen kuumeessa ei lähdetä a) laitumelle, b) mansikkapellolle, c) navetalle, d) ylipäätään mihinkään vessaan kauemmaksi. Eilen käskin toipilaan takaisin sisälle autotallin nurkilta sateesta. Siellä piti jo olla jotakin nyhräämässä. Keuhkokuumetta on turha hommata itse.
Paikoillaan makaaminen ja itselleen lepoluvan antaminen on opittava. Kun ei kerta kaikkiaan ole akuuttia työmenoa, niin sitä pitää levätä. Tämä on emännän määräys. Ymmärrän kyllä, että lepääminen ja sairastaminen on hänelle vaikeaa - ja passattavana oleminen.
Mutta on kyllä ärhäkkä kuumetauti. Lihassärkyä ja pientä köhää sen lisäksi. Tätä on kuulemma liikkeellä. Ihan jo meni nauruksi, kun peittojen alta kuului jatkuvasti mutinaa, että mikä se tämä tämmöinen tauti on. Ja hetken päästä valitus jatkui tyyliin "tämä on kuolemaksi". Ehdin jo säikähtää ja googlettaa aivokalvontulehduksen ja myyräkuumeen oireet. Mutta jospa se tästä. Nyt pitää taas mennä toppuuttelemaan tuota touhuamista...
Voihan nyt,paranemista isännälle.
VastaaPoistaNiin se tuppaa olemaan kun aina on töihin pitänyt rientää,on sairastaminen tukalaa.
Pidä kuitenkin rakkaasi edes hetken aloillaan niin kaikki taas tulee kuntoon :D
Kuumetta jo seitsemättä päivää. Sitkeä tauti. Mutta eilen jo kuului sohvan perukoilta, että tähänhän tottuu, ei tee enää edes mieli töihin. Tässä käy vielä niin, että joudun houkuttelemaan toisen työn pariin :D
PoistaMutta jos tässä jotakin hyvää on, niin isäntä on ollut aina tavoitettavissa. Mulla on ollut seuraa katsoa telkkua, ottaa päikkäreitä, tehdä ristikoita, kuunnella musiikkia...