 |
Kyytöt ovat reipastuneet huimasti. Meidän läheltämme ei enää paeta oitis karkuun, vaan osa tulee jo juttusille. Olen nyt käyttänyt muina miehinä -taktiikkaa. Kuljen rauhallisesti ja höpöttelen ja jos kyyttöjä on lähellä, en mene oitis niiden luokse. Enkä varsinkaan ota heti katsekontaktia.
Laumakin on jakaantunut. Esimerkiksi toissailtana neljä tyttöä oli hieman toisaalla, missä toiset olivat. Enää ei mennä koko aikaa kylkimyyryä. Hyvä niin, kunhan pysyvät aitojen sisäpuolella.
Oli hauska seurata, kuinka eläimet syövät metsän antimia. Kesätyönsä alkuvaiheessa ne puputtivat aluskasvillisuutta. Nyt on siirrytty vyötärön tasolle. Pihlajaa ja leppää taivutetaan sorkkien väliin ja näin myös latvustoa saadaan suuhun. Oksia käytetään kuin hammaslankana; kuoret raastetaan pois. Käsittämätöntä tämäkin metsänhoidon perimätieto, mikä näillä eläimillä on äidinmaidossaan.
 |
| Syötävää riittää vielä useammaksi viikoksi. |
Hieno uutinen.
VastaaPoistaUpea taktiikka sulla ja niin oikea suhtautuminen nautaan,joka on saaliseläin.
Ei ainakaan tule nälkä näille hehoille :D
Pakko oli yrittää eri taktiikkaa, jos meinasi tavata tytöt ja Jaakon kesän aikana.
PoistaJa ovat kyllä pulskistuneet kovasti. Osa toivottavasti tiineydenkin takia :)