Ai että, olipas ihana iltaretki. Lähdimme isännän kanssa moikkaamaan kyyttöjä ja laskemaan lampaat Naapurinvaaralle. No, kyytöistä näimme vilauksen ja lampaita emme löytäneet. Kaikki on kuitenkin arvatenkin kunnossa.
Kyyttöjen "hallinnoima" Naapurinvaaran perinnebiotooppialue alkaa olla tosi mukavasti kuljettavaa maastoa. Vielä muutama viikko sitten siellä oli kuusimetsää ja ryteikköä. Nyt polkuja ja puistomaisia alueita on vaikka kuinka paljon!
 |
| Puolikas pussillinen kivennäistä kyytöille. |
 |
| Mustekalapuu. |
 |
| Enkelin jättämä viesti. |
 |
| Iltapalaa. Myös vadelmia ja punaisia viinimarjoja nautiskeltiin. |
 |
| Piilossa. |
 |
| Tämän mutkan takaa löytyi iltakahvittelupaikka. Kiitos! |
Olen vasta parin viime vuoden aikana löytänyt metsän. Aikaisemmin minua pelotti mennä sinne. Asuin kymmenisen vuotta sitten Nuuksion kansallispuistossa, enkä sielläkään osannut nauttia metsästä. Osansa on sillä, että suuntavaistoni on maailman toiseksi huonoin. Tosin tänään yllätyin itsekin, kun minulla oli ajoittain pieni haisu siitä, missä suunnassa milloinkin olimme. Ja tajusin kerrankin laittaa merkille asioita, kuten muurahaisten kekoja, joiden perusteella tiesin olevani kartalla.
Metsässä on valtavat energiat, puhtautta ja tuoreutta. Metsät ovat tarinoita ja väkeä täynnä. Metsästä löytyy erilaisia tunnelmia. Mitä koskemattomampi metsä, sitä rauhallisempaa siellä on. Rauha on kuin metsänväen hiljainen kiitos - kiitos kun te ihmiset ette ole turmelleet kotiamme.
 |
| Lampaiden laiduntamaa aluetta. |
 |
| Havupuu ja lehtipuu. |
 |
| Lampaiden laidunalueita löytyy metsistä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti