Näin melkein lehmän lentävän

Jes, täällä ollaan!

Juhuu! Ettepäs saa kiinni!

Voihan kyytöt. Olin isännän kanssa juuri aloittamassa kauan odottamaani kirpputorivisiittiä Joensuussa, kun tuli soitto: pari kyyttöä on karkuteillä Naapurinvaaralla. Kaksikko oli nähty parissakin paikassa. Siispä, varttitunnin pikakirpparikierroksen jälkeen nokka kohti Sotkamoa. Olimme onneksi jo tulomatkalla Sotkamoon, joten asiakseen ei tarvinnut tulla takaisin.

Isäntä arveli kyyttöjen pysyvän pelloilla, missä syötävää riitti, joten mitään hätää niillä ei arveltu olevan. Ja onneksi isännän tuttavat olivat myötämielisiä, eivätkä antaneet meille satikutia mailleen karanneista eläimistä.

Päästyämme Naapurinvaaralle karkulaiskaksikko, Jasmin ja Jilla, mussutti kauraa pellon laidalla. Kyytöt olivat tulleet rikkoontuneen aidan läpi ja kiertäneet laidunalueen ulkopuolelta tien yli kaurapellolle. Matkaa on taivallettu kilometri jos toinenkin. Ties missä ovat käyneetkään!

Läheltä piti.

Parkkeerasimme automme tienvarteen ja isäntä lähti johdattelemaan kyyttöjä pois pellolta. Pian ne sieltä tulivatkin, mutta juoksivat suoraan autotielle. Kohdalle sattui juuri matkailuauto, joka ehti onneksi hiljentää vauhtia. Muutoin olisivat lehmät lentäneet.

Tule avaamaan meille portti.

Kyytöt löntystelivät apilaniityn (pellon?) läpi lähimmän talon pihaan ja siitä lammen reunaa ja tietä pitkin portille. Aivan kuin tietäen, että tätäkin kautta ne pääsevät "kotilaitumelleen". Jotenkin ihmeen kaupalle ne hahmottavat aluetta. Tästä portista ne eivät ole kuitenkaan koskaan kulkeneet.

Oli jotenkin ihan käsittämätöntä, että ne lopulta odottivat portilla, jotta isäntä tuli avaamaan sen. Jasmin kerjäsi jopa parit rapsuttelut ennen kuin meni portista sisään. Jilla oli selvästi häpeissään - melkein odotti niiden saavan sapiskaa karkuretkestään. Ja meitä kun vain nauratti.

Jilla ja Jasmin.

Yritimme saada kyyttötyttöjä vielä toisesta veräjästä sisään muiden luokse, mutta osoittautui lopulta helpommaksi avata veräjä ja päästää muu lauma kaksikon luokse. Joka tapauksessa aitausten sisällä oltiin ja hyvä niin.

Veräjä auki ja lauma on taas kohta kasassa.

Tauon paikka.

Mutta mikä ihaninta: pääsin ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen kosketukseen kyyttöjen kanssa! Oikein itku tuli, kun Jasmin kiiruhti nuuskuttamaan minua. Lopulta kaikki viihtyivät ympärillämme, eikä niillä ollut mitään hätää kiiruhtaa pois. Jaakko Kultakin oli tuttuun tapaansa työn touhussa...

Todistetusti kyyttöjen luona.