Missä mennään?

Välillä on kiva hassutella! Näissä tunnelmissa meni jouluaatto.

Jouluaaton hulinat ovat takanapäin. Mekin pääsimme nauttimaan jouluateriaa varsinaisena joulupäivänä eli eilen. Aattona kiersimme kahdessatoista kodissa. Omaan kotiin pääsimme vasta puoli kahdeksalta illalla. Päivästä jäivät mukavat muistot.

 

Tänä aamuna - tai aamupäivällä - navetalla parsia putsatessani katsahdin jo ensi vuoteen. Eräs maajussi tuumasi taannoin lehtijutussa, että tätä työtä tehdään kuluttajille, ei virkamiehille. Meidänkin tavoitteenamme on olla entistä enemmän tekemisissä kuluttajien kuin virkamiesten kanssa.

 

Isännän mukaan maatalousbyrokratia on rakennettu siitä näkökulmasta, että maanviljelijä on alkutuottaja ja tuottaa elintarvikkeita teollisuudelle. Siinä vaiheessa, kun maanviljelijä ryhtyy itse markkinoimaan ja jatkojalostamaan tuotteitaan, huomaa, että elintarvikelainsäädäntö on tehty isoille toimijoille. Elintarvikelainsäädäntöä joudutaankin tulkitsemaan, jotta se soveltuu pienemmille toimijoille. Tästä isosta vyyhdistä eivät tunnu välillä saavan kiinni virkamiehet eivätkä maanviljelijät. Valittamalla ja voivottelemalla ei kuitenkaan saa mitään aikaan, joten on parempi yrittää ymmärtää säädöksiä ja mitä ne edellyttävät toimitiloilta. On parempi keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa, kuten omaan yritykseensä sen sijaan, että yrittäisi muuttaa lainsäädäntöä.

 

Tammikuussa meille tulee Sotkamon kunnan terveystarkastaja katsomaan tiloja. Entisestä maitohuoneesta tehdään elintarviketila suoramyyntiä varten. Yhdessä tarkastajan kanssa katsomme, mitä muutoksia tilaan tulee tehdä, mitä materiaaleja siellä tulee käyttää. Isoja muutoksia ei tarvitse tehdä, joten toiveissa on, että tilat saadaan käyttöön mahdollisimman nopeasti.

 

Kyyttöjä on tällä hetkellä 34. Nautoja on yhteensä viitisenkymmentä ja lampaita kolmisenkymmentä. Suurin osa kyytöistä poikinee keväällä. Suunnitelmissa on, että vuoden 2015 lopussa karjamme on puhtaasti kyyttökarja. Vuoden aikana teuraaksi menee useampi eläin. Lihaa tulee myyntiin tammi-helmikuun vaihteessa.

 

Ensi vuonna meiltä saa naudan- ja lampaanlihaa, kananmunia, kesällä luomumansikkaa, syksyllä juureksia ja ruisjauhoja. Etsinnässä on jauhomylly leipäviljalle; mieluiten kivimylly.

 

Tarkoituksena on myös kasvattaa eläinkuntaa possuilla. Vielä emme ole löytäneet vieroitusikäisiä luomuporsaita, joten todennäköisesti joudumme ottamaan porsaat tavanomaiselta tilalta. Vaikka ne kasvatetaan meillä luomuna, emme saa niille luomuhyväksyntää. Byrokratia määrää, että kun tilalle tulee uusi eläinlaji, eli kyseessä on uuden lauman perustaminen, eläimet eivät siirry automaattisesti luomuun. Vasta näiden possujen jälkeläiset ovat luomuhyväksyttyjä. Kun kyse on jalostuseläimistä ("ensimmäisestä populaatiosta"), ei tässä päde sääntö, että kun eläin on kolme neljäsosaa elämästään luomutilalla, niin se siirtyy luomuun. Näin tapahtuu, jos samaa eläinlajia on tilalla luomussa. Esimerkiksi, kun kyytöt tulivat meille vuoden ikäisinä, ne ovat 4-vuotiaana luomuhyväksyttyjä.

 

Possuja on jo nyt varattu ns. omaksi possuksi. Porsaan voi ostaa meiltä ja me sitten kasvatamme ja teurastutamme sen loppuvuodesta - tai sitten kun asiakas niin tahtoo. Asiakas voi käydä tilalla katsomassa ja jopa hoitamassa possuaan. Possut ovat laitumella niin pitkään kuin säät sallivat. Omasta possusta voi kysellä lisää isännältä numerosta 040 5919 836 tai laittamalla postia osoitteeseen jouko.sormunen@hotmail.com.

 

Omaa possua kannattaa miettiä myös yhdessä kaverin perheen kanssa. Yhdestä teuraspossusta tulee lihaa noin sata kiloa. Ja kun se saa kasvaa luomuna, rasva on marmoroituneena lihassyitten välissä, eikä ihrana. Näin käy, kun eläin saa liikkua vapaasti, sillä on virikkeitä, ja sen ruokavalio on monipuolista.