perjantai 26. helmikuuta 2016

Lippuja ja lappuja

Isäntä kävi kolme viikkoa sitten eläinkuljettajatentissä, joka meni läpi. Onneksi. Seuraava tenttimismahdollisuus olisi ollut vasta huhtikuussa.

Läpimennyt tentti antaa oikeuden hakea varsinaista eläinkuljettajalupaa. Lippusia ja lappusia oli taas täytettäväksi tuskastuttavan monta - sen pystyin päättelemään isännän mutinasta keittiön pöydän äärellä. Samoja asioita kysyttiin jokaisessa lomakkeessa ja siihen vielä lisäksi joku selvityspyyntö esimerkiksi koulutuksesta tai eläinkuljetusvälineestä.

Missään lomakkeessa ei kysytty sitä mielestämme olennaisinta kysymystä: miksi henkilö hakee lupaa. Ehkä sillä ei ole merkitystä. Tai on. Jos kuljettaa omia eläimiään kaupallisessa mielessä, ei tarvitse ELY-keskuksen myöntämää liikennelupaa. Onneksi isännän ystävä tiesi sanoa tästä ja hakulomakenippuun tuli vielä yksi lisäselvitys toiminnan kuvauksesta. Ehkä tällä liitteellä säästyy muutamalta bumerangilta.

Eläinkuljetusväline on vielä etsinnässä, joten siltä osin emme voineet vielä tietoja täyttää. Mutta jospa asian saisi edes vireille aluehallintovirastossa.

Kylmäautoon on tulossa vetokoukku eli eläimet tullaan kuljettamaan eläinkuljetustrailerilla. Vaunuun mahtuu kerrallaan kaksi nautaa. Eläinten kannalta tämä on stressittömämpää kuin joutua vieraaseen kyytiin vieraan kuljettajan mukaan. Kaikkein paras vaihtoehto olisi teurastaa eläimet kotona, mutta toistaiseksi se ei ole meillä mahdollista kaupallisessa mielessä. Itsellemme voimme toki teurastaa eläimen.

Tavoitteena on viedä eläimet teurastamolle, mistä lihat saa mukaansa viimeistään seuraavana päivänä. Se, missä muodossa lihaa on jatkossa saatavana, selkiytyy ajan kanssa. Luullista lihaa tulee joka tapauksessa myyntiin aiempaa enemmän. Alkuperäiskarjan yksilöt ovat pienikokoisia verrattuna lihakarjaan. Näin ollen kaikki kustannukset lihakiloa kohti ovat korkeammat - kuljetus, teurastus, leikkuu ja pakkaaminen. Rahtiteurastuksessa yhdestä alkuperäisrotuisesta eläimestä saatu tuotto meni kuljetuskustannuksiin. Koska meillä ei ole laittaa teuraaksi kymmentä eläintä kerrallaan, on enemmän kuin järkevää kuljettaa eläimiä itse teuraaksi. Mutta tämä vaatii vielä tietyn prosessin ennen kuin tätä päästään toteuttamaan.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Karjalanpiirakkavallankumous!

Karjalanpiirakoita ruiskuoreen tehtynä.
Kaverini linkitti tänään facebookkiin ohjeen peltikarjalanpiirakasta. Pel-ti-kar-ja-lan-pii-ra-kas-ta. Reseptillä voi siis tehdä pellillisen kokoisen neliön muotoisen piirakan tai miksi sitä nyt kutsuisikaan.  Joka tapauksessa sillä ei ole mitään tekemistä karjalanpiirakan kanssa.

Kirjoitin piirakka-aiheesta Puoli kaupunkia -lehteenkin. Ihan itseänikin huvittaa fanaattisuuteni asian kanssa. Pohjoiskarjalainen pitää kiinni perinneruokansa kunniasta kynsin ja hampain. Mikään, ei mikään tehdaspiirakka tai peltipiirakka vedä vertoja aidolle, ruiskuoreen käsintehdylle karjalanpiirakalle, joka on voideltu sulalla, kirnutulla voilla. Niin se vain on.

Eräänä päivänä tein ystäväni toiveesta gluteenittomia riisipiirakoita. Taikina käyttäytyi ihan mukavasti, mutta aika murakkaahan se oli varsinkin tuossa rypytysvaiheessa. Mutta ainakin niiden maku sai kiitosta, jos ulkonäöllä ei voi - vielä - kehuskella. Gluteenittomia piirakoita valmistuu lisää taas tällä viikolla, joten tuotekehittely jatkukoon.

 Gluteenittomien piirakoiden kuoreen
laitoin tattarijauhoja ja riisijauhoa
Ensimmäinen gluteeniton piirakka.
Karjalanpiirakoiden tekeminen on terapeuttista. Toistat samaa asiaa tunnista toiseen - sikäli mikäli tekee vaikkapa sata piirakkaa. Vähempäähän ei kannata ryhtyä tekemään, koska siitä tulee vain paha mieli. Isäntäkin tempaisee kymmenen piirakkaa mennen tullen...

Jos ei ole koskaan tehnyt karjalanpiirakoita, kannattaa katsoa vinkkiä vaikkapa Pohjois-Karjalan marttojen sivuilta. Sieltä löytyy ihan videokin, mistä voi ottaa oppia. Piirakat onnistuvat vallan mainiosti sähköuunissa, vaikka tuleehan niihin ihan erilainen maku leivinuunissa paistettuna.

Ja melkein unohdan aina mainita luomusta, koska se on jo niin luonnollinen valinta itselleni. Mutta mitä enemmän luottaa karjalanpiirakoiden(kin) raaka-aineissa luomuun, sitä maukkaampia piirakoista tulee. Ja suolana käytän ruususuolaa, mitä voi laittaa tuplaten kuin resepteissä ohjeistetaan. Kannattaa aina maistella erityisesti tuon puuron suolaisuus.