Hippaleikki porsaiden kanssa

Tämä neiti on porukan johtaja.

Siirsimme porsaat talven tieltä eläinsuojaan navetalle. Saimme myös vihiä, että kettu oli liikkunut pihallamme. Sinällään kettu ei olisi ehkä syönyt porsaita suuhunsa, mutta porsaat olisivat varmasti säikähtäneet kettua ja kuolleet siihen paikkaan. Tai karanneet teille tietymättömille.

Minä uskon eläinten ymmärtävän puhetta. Niinpä nytkin sanoin eläinten siirron onnistuvan supsikkaasti yya-hengessä. Houkuttimena oli sankollinen Pikku-Pekonia. Rehun nimi naurattaa joka kerta ja niin nytkin. Olisiko nimeksi voinut laittaa ihan vaan Pikku-Possu...

Rehua.

No niin, lähdetäänkö menemään.

Porsaat kulkivat matkan marjatarhalta navetalle yllättävän hyvin suunnitelman mukaan. Mutta aivan viime metreillä suunta muuttui ja alkoi parituntinen hippaleikki ympäri pihaa. Onneksi pihallemme saapui tuttavamme, joka liittyi leikkiin. Lopulta saimme kolme porsasta eläinsuojaan liukuovien taakse; vielä ne eivät olleet määränpäässään mutta hyvin lähellä.

Yksi porsaista oli siis vielä pihalla. Ja voi mikä hätä toiselle tuli. Älysimme olla hiirenhiljaa, jotta se kuuli toisten porsaiden röhkimisen ja näin se paikallisti, missä ne olivat. Aikansa se risteili parin oviaukon luona ja kun saimme jätettyä oven auki niin, etteivät kolme sisällä olijaa karanneet ulos, meni viimeinenkin villahousu eläinsuojaan.

Enää ei tarvinnut kuin tilkitä kaikki vähänkään mahdolliset pakoreitit, jotta saisimme ohjattua nelikon paaleista tehdyn aitauksen sisälle. Sain ohjattua pari pienimmäistä kohteeseen ja toiset kaksi piti isännän kammeta kiinni. Ja voi pojat, mikä ääni siasta lähtee! Se kiljuu!

Uusi koti talveksi.

Neljä "pientä" porsasta

Siat ovat kovia tonkimaan. Ikää niillä on nyt kymmenen viikkoa.

Kuten kuvasta näkyy meidän eläinperheemme on täydentynyt porsailla! Kolme prinsessaa ja heidän prinssinsä - kuohittu sellainen - asustavat vielä tovin pihallamme marjatarhassa. Lepopaikka löytyy vanhasta leikkimökistä, missä on hyvä nukkua tuhnottaa. Ja sen taidon nämä eläimet kyllä osaavat! 

Kopsuttelin tänään aamupäivällä leikkimökin kuistilla kamera kädessäni, että josko herrasväki nousisi ylös, niin saisin otettua kuvan. Mutta mitä vielä. Yksi rinsessoista kyllä raotti silmäänsä olkikasan alla, mutta uni sen kun jatkui. Teki mieli kaivautua itsekin olkien sekaan ja ottaa pienet unet tässä valmiissa mualimassa. Aikani siinä sitten höpöttelin ja tuumasin, että minä teitä ryhdy sieltä nostamaan kuvan takia ylös. Jos kyse olisi ollut lampaista, ne olisivat ampaisseet alta aikayksikön ylös ja ulos. Sen verran arempi eläin lammas on. Kuvan ottaminen onnistui lopulta päivemmällä, kun arvon herrasväki oli lähtenyt ulkoilemaan.

Anna mun nukkua.

Porsaat pääsevät talveksi navetalle eläinsuojaan, mutta ensi kesänä näiden on tarkoitus viihdyttää mansikanpoimijoita marjatarhassa, joka sijaitsee ihan mansikkamaan vieressä. Ainakin viime kesänä tarhaan muodostui sateiden myötä aikamoinen lampi. Ensi kesänä voisi sataa sillä tavalla sopivasti, että sioilla olisi paikka missä rypeä. Tarvittaessa sinne saadaan kyllä tehtyä tekolammikkokin.

Tutustuminen porsaiden sielunelämään jatkuu. Ainakin alkutaival on osoittanut niiden olevan älykkäitä, vilkkaita ja uteliaita eläimiä.