Itsesitoja Hercules

Itsesitoja Hercules, Valmet ja isäntä.

 Isännän aarrevarastoista löytyy Aroksen Hercules (vai Herkules?). Ihan äkkiseltään en olisi osannut sanoa, mitä tällä häkkyrällä tehdään. No tietenkin lyhteitä.

Kyse on siis 1950-luvun kuusijalkaisesta itsesitojasta. Isännän mukaan vastaavia toiminnassa olevia kojeita löytyy Suomesta vain muutamia.

Laitoimme viime vuonna kasvamaan ruista ja nyt sitä pääsi siis laittamaan lyhteille. Kiitos naapurillemme, joka lainasi upeaa Valmettiaan Herculeksen työpariksi. Myöhemmin syksyllä loppu vilja puidaan ja vielä myöhemmin pääsen leipomaan piirakoita omista jauhoista!

Ruislyhteet menevät koristeiksi ja olkipukkitarpeiksi. Ohdakkeiset lyhteet säästetään 4m x 4m -kokoista kekripukkia varten, joka toimitetaan tuttuun tapaan Kajaanissa pidettävää kekrijuhlaan.

Ennen pellolle lähtemistä oli edessä muutama jännitysmomentti liittyen Herculeen toimivuuteen. Edellisestä käyttökerrasta oli taas aikaa. Alun perin isäntä sai ajatuksen itsesitojasta nähtyään televisiosta ohjelman, missä Prinssi Charlesin tilalla tehtiin lyhteitä vastaavalla laitteella. Niinpä isäntä laittoi lehteen ilmoituksen ja lopulta kohde löytyi läheltä Helsinkiä. Aikaa tästä on jo 25 vuotta. Siellä eteläsuomalaisella tilalla Hercules on seissyt keskellä peltoa ruostuneena kivikasan päällä. Kotona Kainuussa Hercules piti entisöidä täysin. Sen jälkeen isäntä oli opetellut käyttämään sitä. 

 Ennen tämän viikon h-hetkeä erityisesti matto kaipasi pientä reparointia. Vielä pellollakin piti tehdä lukuisia säätöjä, minkä jälkeen Hercules hoiti homman kotiin. Jippii! 

Pientä askartelua.

Sitten ei kun töihin.

Luomuherkkuja ja höyhenkauppaa

Mansikkakausi on saatu mehumansikoiden keruuta vaille pakettiin. Kausi alkoi neljä viikkoa edelliskesää myöhemmin. Sateinen kesä aiheutti omat vinkeensä esimerkiksi homeentorjuntaan, mutta siitäkin selvisimme puhtaasti käsityöllä.

Pellolla on siis vielä poimittavaa ja olenkin yrittänyt houkutella kerääjiä meille, jotta mansikat eivät jäisi peltoon mätänemään. Oravannahkakauppa kunniaan: mehumarjat sinulle, kahvi tai suklaa minulle.

Kaikki mansikat saatiin myytyä ensimmäisinä kolmena viikkona, kunnes alkoi koulu. Itsepoiminta loppui kuin seinään. Ja ymmärtäähän sen. Ihmisillä on kiire saada pakastimet täyteen ennen kuin arki lähtee pyörimään kaikkine muine kiireineen.

Viimeisen viikon mansikat poimimme siis itsellemme pakastimeen. On lohkottua, kokonaista ja paseerattua luomumansikkaa. Sitä myydään talven mittaan halukkaille. Tänään tein mansikka-avokado-smoothien, johon laitoin luomujugurttia, luomumaitoa, luomumansikoita ja avokadon, ja ripauksen raakaruokosokeria. Avot!

Smoothien kera maistuivat uunilämpimät karjalanpiirakat. Olen innostunut tekemään näitä ruokaisia herkkuja, jotka ovat varsin harvinaista herkkua täällä Kainuussa. Toki kaupoista löytyy näitä pakastekammotuksia, mutta eiväthän ne vedä vertoja käsintehdyille piirakoille. Ja kun raaka-aineina käyttää mahdollisimman paljon luomua, niin kylläpä tulee hyviä. Virosta peräisin olevalla ruisjauholla ja kotimaisella luomuruisjauholla on vissi ero! Itse tykkään käyttää Liperin Myllyn jauhoja.

Kanalan pidon kanssa on menty takapakkia. Keväällä porukkaa harvensi röyhkeä varis, viikko sitten kanatarhan yllä lenteli kanahaukka. Ja enpä menisi vannomaan, ettei meidän oma hulivilikoiramme olisi käynyt noutamassa tarhasta evästä kupuunsa. Nuorin paimenkoiristamme tekee tunneleita talon ja navetan alle ja yhtenä päivänä se oli tietenkin tehnyt montun kanalan aidan alitse. Sieltä se sitten juoksi pihaan kana suussaan. Onneksi kana oli vielä hengissä. Nyt kanatarha on aidattu tukevammin. 

Rivit ovat siis harventuneet, mutta tavoitteena on edelleen lisätä munivien kanojen määrää. Kukkoja on laumassa jo parikymmentä ja niitä laitetaan pataan tällä viikolla oikein urakalla. Tai no osa pakastetaan ja nautitaan myöhemmin. Höyheniä ja sulkia on saatu menemään askartelijoille ja perhokalastusharrastajille. Perhojen tekijät ovat erityisen kiinnostuneita kukkojen niskoista. Maatiaiskukkojen sulkasato on kyllä väriltään niin upeaa, että mieli tekisi askarrella jotain itsekin. Pojille voisi tehdä hienot intiaanipäähineet ja itselle unisiepparin. 

Ärhäkkä on ilme.

 Kesätyöntekijämme Kolilla ja Kaavilla kotiutuivat viime viikonloppuna. Isäntä kävi hakemassa pojat kotiin pitkälle yöhön kestäneellä traktorireissulla. Nyt sällit totuttautuvat kotielämään. Ruoka maistuu hyvin ja palautetta annetaan heti, jos ruokintapöydällä on enää paalin rippeet.

Laidunnus Naapurinvaaralla jatkuu edelleen. Lampaat, kyytöt ja lapinlehmät laiduntavat siellä pitkälle syksyyn asti.

Pojat kotona.