tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kyyttöjen kanssa yöjuoksussa

Väärällä puolella aitaa.
Kyyttöjen kanssa ei käy elämä tylsäksi. Nämä ovat sen verran älykkäitä eläimiä, että koko ikänsä lehmien kanssa ollut isäntäkin yllättyy edelleen harva se päivä.

Laitoimme viime kesänä kotilaitumelle korkeahkon verkkoaidan. Nyt näyttää siltä, että aitaan pitää virittää myös paimenpoika. Kyytöt joko kaatavat painekyllästetyn tolpan nurin tai työntävät päätään verkkoaidan rakojen välistä niin, että aita lopulta kaatuu. Ruoho kun on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Parina yönä on lenkkeilty kyyttöjen kanssa metsässä. Kyllähän siinä muutama ärräpää pääsi ilmoille, kun taivalsi läpi märkien apilikkojen ja kiipeili yli ojien ja verkkoaitojen. Siisti sisätyö kävi hetkellisesti mielessäni... Sitä emme tiedä, missä asti karja on käynyt. Niillä pitäisi olla gps-tunnistimet, jotta reittejä voisi sitten myöhemmin - tai itse karkuretken aikana - katsoa. Todennäköisesti ne ovat käyneet ainakin kilometrin päässä, koska siellä saakka oli sorkan jälkiä. Kotiin on saatettu tulla maantietä pitkin. Viimeksi havahduimme kello neljältä yöllä, kun suurin osa karkulaisista oli tienvarressa postilaatikkotelineen ympärystä putsaamassa. Liian läheltä tuleva lehmänkellonkalkatus kyllä kantautuu tajuntaan syvemmänkin unen läpi.

Kyyttöjen kanssa on parempi pysyä rauhallisena ja yrittää olla ajatuksella askeleen edellä. Niiden perässä  juokseminen on aivan turhaa, sillä jos lauma päättää laittaa viitosvaihteen päälle, ei perässä pysy jalkapelillä millään. Tietyillä liikeradoilla karjaa pystyy ohjaamaan oikeaan suuntaan. Ja välillä tuntuu, että puhe tehoaa parhaiten. Kyytöt kyllä tietävät, minne karkumatkalta pitäisi mennä. Muutaman kerran ne ovat odottaneet veräjällä, kun isäntä on avannut portit luvalliselle laitumelle.

Minkä takia ne sitten karkaavat? Laitumella oli kyllä vielä ruokaa, mutta metsästä löytyy vielä parempaa ruokaa. Isäntä sai onneksi tehtyä kotipihamme kolmannelle laidunlohkolle aidat, joten seurakuntalaiset ovat nyt käyneet kiltisti syömässä siellä - ja palanneet nukkumaan ja lepäilemään navetannurkalle, missä hyttyset eivät ole riesana. Kiitos kuuluu jälleen linnuillemme, jotka pitävät pihapiirin yllättävän siedettävä.

Naapurinvaaran perinnebiotooppialueen aitaamisurakka on loppusuoralla, joten ainakin osa näistä kotona olevista kyytöistä pääsee sinne loppukesäksi. Joukossa on myös poikivia ja ne jäänevät kotiin mammalomalle. Viimeksi pari päivää sitten syntyi sonnivasikka. Pari tuntia poikimisesti emä otti vasikkansa ja lähti kulkemaan sen kanssa laitumen rinteen taakse. Kyllä nauratti, kun eihän vasikka vielä osannut kunnolla edes kävellä ja niin vain piti lähteä mamman kanssa kulkemaan! Seuraavana päivänä Juhla toi Manu-poikansa muun karjan joukkoon.

Vastasyntynyt sonnivasikka ja Juhla-emo, joka poiki nyt toistamiseen.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Lintujen riemua

Yksi pääskynen tallentui tähän kuvaan. Niitä lenteli kyyttöjen ympärillä useita.
Meidän pihamme on tällä hetkellä lintukammoisen painajaispaikka. Pääskysiä lentelee pitkin ja poikin pihaamme. Ihme, ettei yksikään ole vielä napsahtanut oviaukosta otsaani navetalle mennessäni. Ne oikein innostuvat antamaan lentonäytöksiä, kun niitä kehuu! Aivan kuin ne kiittäisivät saamastaan asuintilasta.

 Pääskyset ovat tehneet pesiä navetan sisälle ja rakennuksen räystäiden alle, kotitalon ja varaston räystäiden alle ja kuistin alle ja autotalliin. Pääskyset kunnostavat vanhat pesänsä ja tekevät myös uusia. Navetalta käydään noutamassa kyyttöjen ja lampaiden pudottamia karvatuppoja. Linnut kantavat nokassaan liejua, korsia ja vettä ja muuraavat niistä savitalonsa. Linnut ovat niin täynnä touhua ja niin valtavan riemuissaan!

Pääskysiä on ollut pihapiirissä niin pitkään kuin isäntä vain muistaa. Vuonna 1993 tila siirtyi luomuun, minkä myötä tuli kuivalantaa ja kompostointi lisääntyi. Sitä kautta myös pääskysten ja muiden lintujen määrä lisääntyi pihapiirissä, koska niille oli enemmän syömistä. Luomutilallahan hyönteisiä on jos jonkinlaisia, koska niitä ei myrkytetä. Toisaalta, pääskyset ovat siitä mukavia, että ne syövät myös niitä tuholaishyönteisiä. Erityisesti toivomme pääskysten pitävän nälvikkäät poissa mansikkapenkeistämme.


Tienvarressa oleva kuusiaita on oikea lintujen kerrostalo. Siellä on varpusia ja rastaita. Myös toiselle puolelle tonttia on istutettu kuusia suoja-aidaksi, joka tulee muutaman vuoden päästä tarjoamaan pesätilaa kymmenille ja kymmenille linnuille.


Lintujen kerrostalo.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Juhannusviikko

Kyyttöpojat Telkkämäen perinnetilalla.
Juhannusviikko on ollut mitä kiireisin. Onneksi säät suosivat sisätyöntekoa! Eikä kodissakaan ole tuulisen sään siivittämänä niitä minun vihaamiani itikoita. Mutta jo mansikkakauttakin ajatellen säät voisivat kyllä kernaasti lämmetä.

Viime sunnuntaina veimme kuusi kyyttöpoikaa Kaaville kesätöihin. Ne pääsivät aivan mahtavaan ympäristöön Telkkämäen perinnetilalle. Pojat saavat olla siellä näillä näkymin elokuun loppuun asti.

Lihan suoramyyntishowta pyöritetään parhaillaan. Tänäänkin teimme 13-tuntisen päivän. Ja tässä sitä vaan tarinoidaan. Vielä ei pysty rauhoittumaan yöunille. Ja aamulla pitää lähteä lihakuorman kanssa kohti Joensuuta. Eilen illalla vein lihakuorman Nurmekseen Makasiinin lähiruokapuotiin. Kannattaa käydä tutustumassa tähän idylliseen paikkaan!

Viime viikolla meiltä lähti kuusi kyyttöä teuraaksi. Ne olivat niitä meidän minikyyttöjämme. Lihaa tuli odotettua vähemmän, joten toiveemme pysyä hyvin lihassa seuraavat pari kuukautta murentui pelkäksi haaveeksi. Saimme me sentään säästettyä itsellemme pari kiloa kyytönlihaa! Suutarin lapsella ei tosiaankaan ole kenkiä!

Lihashowssa menee aika tarkalleen kolme päivää. Puoli päivää lihojen noutamiseen, päivä lihojen pakkaamiseen ja puolitoista päivää lihojen jakamiseen. Sitä ennen on tietysti myytävä lihaa ennakkoon. Pari viikkoa ennen lihojen toimittamista on hedelmällisintä aikaa mitä tulee myyntiin. Ja viimeisimpiä tilauksia tulee vielä näinä päivinä, jolloin pitää valitettavasti myydä ei oota.

On ollut mielenkiintoista seurata ihmisten ostokäyttäytymista. Alan pikkuhiljaa päästä siitä paremmin jyvälle. Suurin osa kuluttajista ei tiedä esimerkiksi lihan kilohinnasta mitään. Kaupasta tulee ostettua paketti jauhelihaa parilla kolmella eurolla. Mutta sitten, kun jauhelihan kilohinnaksi sanotaan 10 euroa, niin sitä kauhistellaan. Todellisuudessa se on luomujauhelihan kilohinnaksi todella vähän. Keskusliikkeissä luomujauhelihaa saa noin 14 eurolla kilon.

Kukkopoika.
Keittiössä piipittää 15 uutta tipukaista. Ehdimme jo säikähtää, ettei tästä satsista tule mitään, sillä hautomakone nosti projektin alkuvaiheessa lämpöjä uhkaavan korkealle. Ensimmäiset kuoriutuneet tiput olivat tavallista pienempiä ja hönelömpiä. Mutta kyllä nämä taitavat olla ihan pärjääviä yksilöitä. Sen verran ne ovat topakoituneet parissa kolmessa päivässä.

Kanalassa touhuaa kanoja ja kukkoja jo neljässä "polvessa". Ja ilahduttavan paljon näyttää olevan niitä toivottuja kanoja!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Työtahti kiihtyy - meillä ihmisillä

Monte Criston Kreivi jäi mammansa ja siskolikkansa kanssa kotipihaan kesäksi.
Kesäkuu ja työtahti sen kun villiintyy. Välillä on pitänyt toppuutella isäntää, ettei se surullisen kuuluisa vuositarkastus taas yllätä. Parina viime kesänä on käyty ambulanssilla Kajaanissa. Muutoin ei sitten lääkärin ovea ole tarvinnut aukoa.

Isäntä on nytkin muokkaamassa peltoa, jotta perunan saisi maahan vielä tällä viikolla. Siemenperunoita taitaa olla noin 7000. Myös porkkanaa ja sipulia laitetaan kasvamaan. Sitten, kun on sopivia rakosia, voi käydä tekemässä Naapurinvaaran laitumella aitaa tai valita puuhan parinkymmenen muun joukosta. Mutta tähän "kesälomailuun" olen jo minäkin tottunut, joten nautitaan kesästä!

Mansikkamaat on saatu harjattua, rapsuteltua ja kyykittyä suht puhtaaksi vanhoista lehdistä. Isäntä rakensi harjakoneen avanttiin, jolla sai ajettua rivien välikköjen rönsyt irti. Käsipelillä homma onnistui sen jälkeen helpommin. Lehdet pitää saada penkeistä pois sen vuoksi, etteivät ne anna otollista kasvualustaa homeelle. Luomumansikoita kun ei saa - emmekä tahdokaan - myrkyttää homeentorjunta-aineilla.

Harjakone.
Käsipeli
Kanat ovat nauttineet ulkoilmasta täysin siemauksin. Niille on tehty ulkoilualue kanatarhaan, mihin ne pääsevät navetan kanalasta. Kanat on valjastettu omenatarhan hoitajiksi. Ne syövät muurahaisia, jotta muurahaiset eivät pääse pitämään peliä kirvojen kanssa. Muurahaiset pitävät kirvojaan kuin lypsylehminään. Kirvojen erittämä mesikaste on muurahaisten herkkua. Vastapalveluksena muurahaiset kuljettavat kirvojen munia tuoreille lehdille, mikä on tietysti omenasadon kannalta ikävä juttu.

Kanalaumassa on muutama yksilö, jotka eivät tahdo millään olla muiden kanssa tarhassa. Ne joko kaivautuvat verkkoaidan alitse tai hyppäävät aidan yli ja menevät omia teitään pihamaalla. Eilen illalla ne asettautuivat kuistille yöpuulle. Yksi kiipesi hattuhyllylle ja kaksi muuta asettivat pyllynsä kukkaruukkuun.

Munatuotanto on ollut vähäistä. Kanat lienevät nyt innostuneen ulkoilusta sen verran, että "työntekoon" ei riitä halua. Tai sitten ne käyvät tekemässä munansa jonnekin salaiseen paikkaan...

Thelma ja Louise.