Lapparit ja pässit lähtivät kesätöihin

Jiihaa!

Sunnuntaina koitti suuri päivä lappalaispojillemme sekä pässeillemme. Aslakit vietiin kesätöihin Kolin kansallispuistoon Ollilaan Pohjois-Karjalaan. Pässit - yhdeksän aikuista ja yksi alle vuoden ikäinen karitsa - pääsivät Sotkamon kylälle Syntiniemeen.

Lapinlehmäpojat tulivat meille tänä keväänä Pelson vankilasta ja nyt reissattiin Pohjois-Karjalan puolelle. Kyllä se vaan on niin liikuttavaa, hienoa ja mieltä lämmittävää nähdä, kuinka eläimet kirmaavat ulkona!

Ollilan biotooppeja hoitaa Saramon lampaat, ja meidän lapparimme menivät lainatyöläisiksi heille. Ollilan tilalla voi käydä katsomassa eläimiä - sekä lapinlehmiä että lampaita. Tilan vierestä kulkee myös suosittu retkeilyreitti Kaskenkierros.

Hei, missä me nyt olemme?

Hei, tämähän on tosi siisti paikka!

Tässä me jo menemme ihan muina poikina.

Sä voit jo lähteä kotiin. Kyllä me pärjäämme täällä.

Pässit pääsivät viime kesän tapaan Syntiniemeen Sotkamon seurakuntatalon läheisyyteen. Viime kesänä niemessä olivat myös uuhet, mutta ne pääsevät karitsoineen tänä kesänä Naapurinvaaralle. Muutama saattaa jäädä kotitilallemme kesänviettoon, mutta neuvottelut tästä asiasta ovat vielä kesken isännän kanssa.

Syntiniemessä voi siis entiseen tapaan käydä kävelemässä, kunhan muistaa sulkea portin aina sinne mennessä ja sieltä lähtiessä. Eläimille ei myöskään saa syöttää mitään muuta kuin niemessä kasvavaa kasvillisuutta.

Pässit Syntiniemessä.

Vastaus haasteeseen

Kiitos Venlalle blogihaasteesta. Sain siis häneltä 11 kysymystä, joihin vastata.

1. Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
Olen ollut partiossa, savikerhossa, soittanut pianoa, ommellut vaatteita, pelannut pesäpalloa ja sählyä, käynyt kuntosalilla ja kaikkea siltä väliltä. Ja tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. En edes muistakaan kaikkea, mitä olen harrastanut.

2. Pelkäätkö jotain eläintä, miksi? Mitä pienempi eläin, sitä pahempi. Kaikki sudenkorentoa pienemmät eläimet ovat pelottavia.
3. Kuinka hemmottelet itseäsi? Lasi viiniä, sohva ja maajussin kainalo. Käymällä kampaajalla. Syömällä hyvää ruokaa. Istumalla iltaa hyvässä seurassa. Kylpyammeessa lillumalla. Onhan näitä, joka päivälle jotain!
4. Vaikuttaako ihmisen pukeutuminen suhtautumiseesi häneen? Ei millään tavalla.
5. Mitä teet yleensä ystäviesi kanssa? Kahvittelen, rupattelen.
6. Millä sivuilla vietät netissä eniten aikaa? Facebookissa, blogisivullani.
7. Kahvi, tee vai kuuma kaakao? Kahvi. Olen vasta aikuisiällä ryhtynyt juomaan kahvia; oikeastaan silloin, kun lapseni olivat pieniä ja piti jotenkin yrittää pysyä päivisin hereillä.
8. Mikä on ääni, joka saa sinut aina iloiseksi? Karitsan määkäisy. Se on niin liikuttavaa.
9. Millaisena näet hyvän elämän? Tasapainoisena ja itsensä näköisenä. Sellaisena, että nauttii siitä, mitä tekee. Ja että osaa olla itselleen armollinen.
10. Millainen oli ensimmäinen kertasi moottoriajoneuvon ohjaimissa? Autokoulun ensimmäisellä ajotunnilla mentiin pomppubensan voimin ensimmäiset metrit.
11. Minkä oppiaineen lisäisit peruskoulun opetussuunnitelmaan? Lisäisin elämänhallinnan. Poistaisin kaiken teknologiaan liittyvän opetuksen. Käsillä tekeminen kunniaan!

Haasteen saa ottaa vastaan kuka tahansa bloggaaja. Kysymykset ovat tismalleen samat.

Kolmas lihaerä lähti maailmalle

Viskaalin Muhoksen toimipisteessä on pieni myymälä.

 Toukokuu on mennyt hurjaa vauhtia. Tällä viikolla haimme lajissaan kolmannen teurastuserän lihat Viskaalista Muhokselta. Matkaa sinne on meiltä 200 kilometriä. Siinä autossa me taas törötimme kahdestaan aivan kuin Suomen huutokauppakeisari -ohjelmassakin tehdään. Joka kerta tuo ohjelman pariskunta tulee mieleen, kun istahdan isännän viereen etupenkille ja tuskailen kaulaani hankaavan turvavyön kanssa.

Teuraaksi meni tällä kertaa neljä eläintä. Nyt meillä on karjassamme kyyttöjä ja lapinlehmiä sekä kaksi kyytön ja ylämaankarjan risteytystä. Kesäkuussa teuraaksi menee kuusi kyyttöä eli myytävänä on tuoretta kyytönlihaa. Kaikki edellisten erien lihat on myyty luita, kieliä ja sisäelimiä myöten. Ja tilauksia on sisässä jo kesäkuunkin osalta.

Täältä tulevat teidän lihanne.

Isäntä lajittelemassa laatikoita auton kyytiin.

 Vähitellen olen harjaantunut arvioimaan tulevaa lihamäärää. Nyt arvioin jauhelihaa tulevan 240 kiloa ja sitähän tuli 233 kiloa. Eläinten koot vaihtelevat, joten saatavan lihan määrä vaihtelee. Jauhelihapotista jäi lopulta itselle vain muutama kilo. Eli aika tarkasti olimme osanneet myydä jauhelihan etukäteen. Olen tehnyt excelillä taulukon, johon merkkaan arviot ja ennakkovaraukset. Sitä seuraamalla pysyy joten kuten kärryillä myynnin suhteen. Ja että pitääkö markkinointia tehostaa vai meneekö homma omalla painollaan puskaradioon ja facebookkiin luottaen.

Haemme lihat Viskaalista, missä ne on pakattu. Yleensä jauheliha tulee meille 3 kilon pötköissä, mutta nyt "pötkötyskone" oli mennyt rikki ja jauheliha oli pakattu 500 gramman ja 3 kilon muovirasioihin. Kolmen kilon jauhelihat pakkasimme puolen kilon vakuumeihin. Se osa jauhelihasta, joka oli ollut vasten muovilaatikon pohjaa, oli jo ehtinyt muuttaa väriään. Ehdin jo säikähtää asiakkaiden mahdollisia reaktioita, mutta lähes kaikki tiesivät sen olevan normaalia värimuunnosta. Tosin jatkossa jauheliha tulee toivottavasti ilmatiiviissä pötköissä, jolloin sen värityskin on tasainen ennen vakumointia.

 Lihan suoramyyntiin liittyy paljon toimenpiteitä ennen ja jälkeen varsinaisen lihan myynnin. Markkinoinnin ja tilausten vastaanottamisen lisäksi teemme muun muassa etiketit, hoidamme asiakasrekisteriä, teemme laskut ja seuraamme kirjanpitoa, Olemme antaneet lihojen mukana laskun eli asiakas voi maksaa summan sitten verkkopankin kautta. Tähän asti homma on toiminut lähes moitteettomasti.

Etikettien tekoa.

Lapinlehmän ulkopaisti.

Löysin muuten muutama päivä sitten pakastimesta ison rintafileen. Sulatin lihan vesihauteessa ja suikaloin sen sitten kastiketta varten. Paistoin lihoja voissa pannulla ja tuikkasin sekaan luomusipulia. Samalla olin laittanut porkkanapalaset kiehumaan kattilaan. Isäntä saapui sitten katsomaan kokkailujani ja tuumasi, että oli ajatellut tekevänsä rinnasta uuniruuan. Resepti muuttui siis lennosta ja laitoimme lihat sipuleineen ja porkkanoineen ja liemineen pataan ja mausteeksi taisi mennä vuorisuolaa ja pippuria. Ruoka sai muhia 165 asteessa kolmisen tuntia. Ja tuli vahingossa parasta kokoliharuokaa, mitä olen koskaan tehnyt! Niin oli murakkaa ja maukasta lihaa, että tuota rintaa pitää pyytää lihajalostamolta jatkossakin.

Toiveita voi tosiaan esittää. Poskea on tarkoitus saada talteen kesäkuun erästä. Pitää myös kysyä saisimmeko veret talteen, sillä sillekin taitaa olla kysyntää.

Tipuja ja vasikoita

Kyytöt lempialueellaan kotilaitumella, puronvarressa.

Vappu on mennyt niin kuin muutkin päivät täällä maalla eli elukoita hoitaen, kotitöitä tehden. Parin päivän ajan on taas saanut hoidella tipuja. Piipittäjiä kuoriutui tällä kertaa viisitoista eli yhdeksän "suutaria" oli munien joukossa. Uusien tulokkaiden lisäksi kanalassa riittää vilskettä: kanoja on nyt 13, yksi kukko, 13 parikuista teiniä ja 16 kolmeviikkoista taaperoa.

Tiput ruokailemassa. Sapuskaa on ainakin riittävästi!

 Viikon sisällä on syntynyt kaksi vasikkaa. Jutta sai Martta-tytön ja Jaada oli tehnyt jossakin vaiheessa laitumelle pojan, joka sai nimekseen Max. Toissailtana ennen sääennusteiden povaamaa myräkkää isäntä aikoi kävellä laitumen läpi juuri sen vuoksi, ettei siellä vaan olisi yllätyksiä. Niin vain heinäpaalin kupeessa makasi sonnipoika, jolla ei ollut korvamerkkejä. Jaada oli onneksi hoitanut vasikkansa hyvin. Vasikka lienee ollut jo parin päivän ikäinen!

Max-poika seikkailulla. 

Jaadalla on kova luotto poikaansa. Mamma saattaa jättää pojan navetalle siksi aikaa, kun se itse menee ulos syömään ja ottamaan aurinkoa. Yleensä Max odottaa kuuliaisesti mamman osoittamalla paikalla, mutta tosinaan se lähtee pienelle seikkailulle. Milloin se tulee käytävällä vastaan tai sitten se on mennyt lappalaispoikien luokse kylään. Ja eiköhän tuo ole löytänyt tiensä myös poikamiesboxiin, missä isä Jaakko Kulta poikineen on.

Jutan ja Martan yhteiselämä sujui alkuun hieman heikommin. Jutta kun ei ryhtynyt taaskaan imettämään vasikkaansa. Viime kesänä oli sama homma laitumella. Lopulta yksi poikineista kyytöistä otti sen vasikan ruokittavakseen - ja hoidettavakseen. Nyt on pitänyt pari kertaa laittaa emä kiinni, jotta on saatu Martalle maitoa massuun. Tänään Martta imutteli tissillä ihan leikkiäkseen, joten maitoa oli kyllä saatu vatsa täyteen.

Neuvottelut menossa. Imetätkö vapaaehtoisesti vai pitääkö arvon leidi-Jutta sitoa taas paikoilleen.

Pikku kyytöt pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan laitumen perukkaan, missä on ihanaa koivikkoa ja puroja.

Pelson vankilasta pari viikkoa sitten tulleet lappalaispojat lounaalla.