keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kukko viinissä

Kaupassa käynti vaikeutui entisestään. Teimme nimittäin kukkoa viinissä ja kukko oli meidän omiamme. En ole koskaan nähnyt saatikka maistanut tuollaista lihaa! Niin oli hienosyistä ja mureaa että! Saanko minä kaupan hyllyltä tuollaista lihaa? En saa. Onneksi pakastimessa on vielä yksi kukko, ja vuoden sisällä niitä saadaan kasvatettua lisää.
 
Kyllähän se ensimmäisten palojen nielaiseminen taas kakelteli. Ihan niin kuin silloin, kun söin ensimmäistä kertaa omaa nautaa. En vaan voi sille mitään, että kun rakkaudella hoitaa ja nimillä lepertelee, niin eläimiin syntyy tunneside. Viisihenkinen herrainklubi alkoi kyllä viime päivinä käydä hermoille, kun kukkopojat ryhtyivät aamuisin kiekumaan aamuviideltä. Niitä herätyksiä kun miettii, niin tämä vaihtoehto oli oikein hyvä ratkaisu.
 
 
 
 
Isäntä sai valmiiksi kanalan sisätiloihin, joten kanat ja Edward-kukko saatiin ulkotarhasta navetalle. Kesä meni hienosti. Loppuajasta kanat olivat jo sen verran isoja, että ne hyppivät tiheimmän aidan ylitse ja tekivät reissujaan pihamaalle. Milloin ne olivat autotallissa, milloin varastossa tai keittiön ikkunan alla tienvarressa. Pikitielle ne eivät kuitenkaan menneet. Ja kun ikkunasta huusi, että "nyt emännät kottiin", niin sinne omaan tarhaansa ne lähtivät tuota pikaa peräpäät vaappuen.
 
Kanala on siis entisen lypsyaseman paikalla. Lypsymonttu täytettiin hiekalla. Tilaa on säädösten mukaan 400 kanalle. Katsotaan nyt, miten saamme kasvatettua katrasta edes sinne viiteenkymmeneen. Hautomakoneen hommaamisesta on jo ollut puhetta.
 

 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti