Hellunlellun sentään. Jos ei minun sydämeni ole sulanut viime viikkoina syntyneiden vasikoiden myötä, niin nämä pienet määkivät sydänkäpyset sulattivat viimeisenkin sydämensopukkani. Miten eläin voi olla niin suloinen!
Meille tuli viikonloppuna parikymmentä pässikaritsaa. Persoonia isolla peellä, oikeita vanhoja sieluja. Ja niiden äänteleminen naurattaa ihan joka kerta. Tulee ihan mieleen kävelykepin kanssa kumarassa könkkäisevä huivipäinen vanha mummo.
 |
| Ainokainen valkoinen pässikaritsa. |
 |
| Joukossa on myös harmaita ja ruskeita. |
 |
| Hymy oli herkässä jo tuloiltana. |
Navetalla on tehty muutostöitä viime viikkojen aikana. Otimme pois parsien erottajia ja teimme lisäseiniä ja aitoja. Minä vasaroin yhtenä iltana noin 150 naulaa ja ammuin parisataa niittiä. Ja kyllähän siitä aita syntyi! Isäntä laittoi käytävän puolelle levystä kaukalon, josta karitsat saavat vetää itselleen ruokaa nassuun.
Lampaat syövät samaa sapuskaa kuin lehmät ja hevoset eli ihan heinärehua. Ilmeisesti kauraa ja hernettä on tarkoitus antaa lisänä. Isäntä tietää nämä ruokalistat tarkemmin, itse vasta opettelen.
Myöhemmin meille saapuu vielä parikymmentä tyttökaritsaa. Puhutaanko siis uuhikaritsoista..? Osa lampaista menee maisemanhoitotöihin, osa lihaksi. Ja villaahan näistä saadaan jo kenties tämän vuoden puolella. Näinkö tässä pääsee opettelemaan karstaamista... Rukkikin löytyy yläkerrasta...
 |
| Lampaiden karsina sijaitsee pihaton päädyssä. |
Oli kyllä varsin hupaisaa seurata, miten lehmäjengi suhtautui lampaisiin. Kyytöthän säikähtivät kesällä 50 lampaan joukkoa Naapurinvaaralla ja juoksivat veräjästä läpi. Sen jälkeen lampaat ja kyytöt olivat omissa oloissaan, tosin samalla laitumella kuitenkin.
Kun lampaat saapuivat, jähmettyivät kyytöt totaalisesti. Ne olivat aivan tyrmistyneitä. Jasmin tuijotti minua ja kysyi katseellaan että miksi. Eilenkin se käänsi päänsä pois, eikä ottanut mitään kontaktia, vaikka on yleensä kainalossa ensimmäisenä.
Mutta entäs holsteinit! Ne riensivät kurkkimaan ja ihmettelemään. Ammuivat muita paikalle ja ihmettelivät vielä lisää. Yksi vanhoista rouvista ei saanut silmiään irti karitsoista, vaan napotti aidan luona koko illan.
 |
| Mitä ihmettä? Keitä te olette |
Jopas jotakin, lampaita ja paljon :D
VastaaPoistaMelkein katsominen saa nenän tukkoon.
Kun saat kerittyä niin jos et itse saa kaikkea kehrättyä, hyviä kehräämöjä löytyy.Esim, Cristiinan kehräämö.Sieltä saa omat takaisin.
Kyytöt kokee kaiken uhkana itselleen, ne on niin fiksuja :D
Ootko sie allerginen?
PoistaKiitos kehräämövinkistä. Pitää miettiä, mitä villoille tehdään. Kivahan se olisi saada ne käsityökäyttöön joko itselle tai muille. En kyllä osaa yhtää arvioida, miten paljon lankaa tuosta porukasta irtoaisi... Ehkä saisi sukkatarpeet loppuelämäkseni :D
Oonhan mie allerginen lampaan hilselle ja kait myös villalle jos se ei ole vimpan päälle pestyä.
PoistaSiksi meiltä lampaat lähti vaikka ne ois ollu niin kivoja elukoita.
Nyt poltellaan viimesiä lampaakarsinapuita ja seki alkaa nenää kutittaa kun niitä lämmityskattilaan laittaa.
Nyt syksyllä kun keritsette niin tuleehan siitä monta kiloa karitsavillaa ja se on kyllä todella ihanaa lankaa. Jos olet ahkera neuloo niin eihän toki riitä pitkäksi aikaa :D
Cristiinalta saa hyvää ja tasasta lankaa.Pirtille älä lähetä, sieltä ei saa omia koskaan takasi. Niin, kannattaa myös tilata huovutuslankaa, siitä saa kyllä lampimät töppöset ja lapaset navettahommiin :D
Mulla ois näyttää Cristiinan tekemiä lankoja jos tännepäin ois kulkua.
No voi harmi. Toivottavasti miun siedätyshoito tehoaa jatkossakin. Nimim. heinä- ja eläinallergikko :D
PoistaPoiketaan joku kerta kylässä. Teidän ohi ajetaan viikoittain, kun haetaan ja viedään poikia.