Niinhän siinä kävi, että se toinenkin tyhjäksi "tuomittu" pyöräytti torstai-iltana sonnipojan. Tai no, ei nyt ihan pyöräyttänyt. Sen verran oli iso vasikka, että isännän piti toimia kätilönä vetovaljaiden kera. Oli viittä vaille, etten minäkin joutunut vetojuhdaksi. Yrtti-lehmä on jo vanha tekijä, mitä tulee poikimisiin, mutta niin vain tuli haasteita eteen vielä sillekin.
 |
| Työntö ja veto, työntö ja veto. |
Tillotin tunnin verran synnytystä karsinan vieressä. Olin päättänyt, että nyt katson session loppuun asti, kun se on jo näin lähellä. Lehmä puhalteli, ei oikein saanut sijojaan, teki jättipieruja ja laskeutui aina välillä ponnistamaan pitkälleen.
Lopulta isäntä kävi kokeilemassa käsikopelolla vasikan tilaa. Työnsi kätensä lehmän römpsään. Oli kyllä sen verran etovan näköistä touhua, etten halunnut poskeani silitettävän sillä kädellä sinä iltana. Vaikka onhan tässä tottunut kaikenlaisiin eritteisiin navetan puolella viimeisen vuoden aikana. Lanta on lantaa, kusi on kusta, milloin on verta takin etumuksessa, toisinaan kuolaa tai limaa. Navetan hajuunkin on jo tottunut.
Mutta, vasikka olisi siis voinut olla tulossa myös pylly edellä. Siinä tapauksessa se olisi pitänyt työntää takaisin ja kaivaa takajalat esiin ja vetää vasikka ulos niistä. Vasikka oli kuitenkin oikeassa asennossa. Sitten ei auttanut muu kuin laittaa lenksut vasikan nilkkoihin ja ryhtyä vetämään. Yrtti oli onneksi yhteistyöhaluinen ja luotti selvästi isäntäänsä. Sieltäpä se vasikan pötkylä sitten putkahti puolen tunnin yhteisen äherryksen päätteeksi.
Nyt, parin päivän ikäisenä, vasikka kulkee jo pihaton puolella. Äsken se oli ottanut lokoisan asennon ruokintapöydän puolelta heinien päältä. Seurana taisi olla toinen sonnivasikoista, Kippari. Olisikohan tämän uuden pienen nimi sitten Kalle. Sonnipojat Kippari ja Kalle.
 |
| Tervetuloa maailmaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti