Yhyy, ei kuulu enää kellonkilkatus pihapiirissä. Kyytöille järjestyi eilen lyhyellä varoitusajalla kyyti, joten neitokaiset kera Jaakko Kullan ovat nyt Naapurinvaaralla.
En ole vielä ehtinyt käydä alueella, mutta tarkoitus on mennä lähipäivinä kuvaamaan - ja tervehtimään rakkaita. Matkaa meiltä Naapurinvaaralle on noin kolmekymmentä kilometriä.
Alue on siitä metka, että sinne pääsee liikkumaan kuka tahansa. Kyytöt ovat siis samalla aidatulla alueella kuin ihmisetkin. Siellä on mm. luontopolkuja. Tarkoitus on tehdä infotaulut, missä kerrotaan perinnemaisemoinnista ja siitä, että kyyttöjä ei tarvitse pelätä - vaikka siellä onkin yksi hirmuinen ja puhiseva sonni, heh. Isäntä tuumasi eilen, että yleensä sonni johtaa laumaa. Meidän Jaakkomme kirmaa tyttöjen (pyllyköiden) perässä... Mutta hyvin Jaakko pärjää ja pitää tytöistään huolen.
Laidunalue on kuulemma hyvin vaihtelevaa. Isäntä arveli kyyttöjen kiipeävän yöksi nukkumaan rinteelle, missä käy tuulenvire. Sateella ne todennäköisesti etsivät suojaa kuusikosta. Ja syömistä ja juomista siellä riittää. Silti on pieni huoli, että kuinka ne nyt siellä pärjäävät. Tosiasiassa ne taitavat olla niille ominaisimmassa ympäristössä, omassa sielunmaisemassaan.
Hyvää kesää kyytöille perinnemaisemassa.
VastaaPoistaSamalla kyydillä meiltä lähti sonneja teuraaksi millä tytöt ja Jaakko matkasi uusille laitumille.
Meijän vika,kun kyyti tuli niin sukkelaan :D
Ihan hyvä, kun pääsivät "kesäkotiinsa". Oli vaan keväällä Ylen toimittajan kanssa puhetta, että tulisivat tekemään juttua siitä, kun kyytöt menevät Naapurinvaaralle. Ei ehditty infota heitä tästä kyydistä. Mutta jospa tulisivat tekemään juttua siitä, kun ne nyt ovat siellä. :)
Poista