 |
| Lämmintä leipää ja itse tehtyä voita - enemmän kuin laki sallii. |
Minä tein voita. Oli siinä taas taajamatytöllä ihmettelemistä. Ei voi olla totta, siitä tuli voita! Aiemmin olen varonut kermaa vatkatessani, ettei siitä vain tule voita, mutta nyt sain vatkata mielin määrin!
Ostin kaupasta muutaman desin kuohukermaa puoleen hintaan. Isännän täti oli muutamaa päivää aiemmin maistattanut meillä tekemäänsä voita. Niinpä sitä piti minunkin tehdä heti, kun Elsa-täti tuli seuraavan kerran kylään.
Kermaa pitää ensin vatkata niin kauan, että siitä erottuu piimä. Sitä alkaa pikkuhiljaa muodostua vadin pohjalle. Nestemäisestä kermasta on tässä vaiheessa tullut ihan munakokkelin näköistä mössöä. Sitten neste tiristettiin mössöstä puukapustaa käyttäen. Enimmät piimät kaadettiin erilleen ja tilalle laskettiin kylmää vettä. Sitten mössöä tiristeltiin ja tiristeltiin ja heitettiin liiat nesteet pois. Lopulta seokseen laitettiin suolaa ja voi oli valmis. Kermaa taisi olla neljä desiä ja siitä tuli 200 grammaa voita. Tällä tavalla olisi helppo tehdä vaikkapa maustevoita; laittaisi yrttejä sekaan. Tai valkosipulia - nam!
 |
| Piimä erotellaan voista. |
 |
| Voita tuli juuri sopivasti 200 gramman rasiaan. |
Koska mentorimme, Elsa-täti, oli juuri sopivasti kylässä silloin, kun leipätaikina oli valmistumassa, pyysimme häneltä oppia lihakukon valmistamiseen. Jääkaapissa oli luomuperunoita ja sianlihaa. Niistä tulikin mainio sisältö. Kukko sai olla 300-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Leipien paistoaika oli noin tunti.
Leivät onnistuivat edelliskertaa paremmin. Taikina kohosi hyvin, ja muutenkin siitä tuli tanakampaa. Suolaa laitoimme tuplasti enemmän. Nyt on taas juuri tekeytymässä ja huomenna leivotaan leipää!
 |
| Lihaperunakukko. |
 |
| Tuoreita leipiä. |
Lähipiiri on innostunut leipuripuuhistamme sen verran, että vanhankansan vinkkejä ja välineitä on tippunut meille harva se päivä. Yhtenä päivänä oli pöydälle ilmestynyt linnunsulka. Sillä on helppo putsata pöytä jauhoista, ja tottahan se on. Seuraavaksi tuli hierrin, jolla hämmentää leipätaikinaa. Ja tiesittekö muuten sitä, että merisuolan avulla voi testata, onko leivinuunin arina liian kuuma leipien paistoon. Kun merisuolaa ropsauttaa arinalle ja jos se ritisee, niin arina on liian kuuma.
 |
| Sulka ja hierrin. |
Ihan tuoksun voi tuntea näistä ihanista leivistä ja kukosta.
VastaaPoistaPitäsköhän minunkin tehdä perunakukko,kun alkoi niin nielettää :D
Suolajuttu tuttu, mutta se siinä on jos paljon käyttää alkaa arina murentua. Olenkin uskonut ihan vain käden tuntoon onko sopiva uuni.
Meillä separaattori ja kirnu eli voita tulee :D
Jos tahdot ettei voi kovetu ja pysyy notkeana laita sekaan öljyä ja hiukan vettä ja sekoita. On notkeaa levittää leivälle juuri jääkaapista otettunakin ja maku on mainio.
Olen käyttänyt rypsiöljyä.
Oi kiitos vinkeistä.
PoistaHuomenna taas leivän tuoksu täyttää tuvan.
Päästettiin muuten äsken Jaakko Kulta touhuamaan pikkukyyttöjen kanssa. Ei tarvinnu kun avata portti ja pyytää isäntää hommiin. Kismet kiimassa. Jaakko on telekunnu viime päivät isojen holsteinrouvien kamssa. Sonni oli yltä päältä liassa, kun on yrittäny astua rouvia. On vaan livettäny eikä oo oikein yltäny. Sillä oli selkäkin ihan mustana :D
Meilläkin tehtiin joku aika sitten voita kermasta. Oli hyvää. Vaan ruisleipä on vielä paistamatta. Mutta olen leiponut tavallista hiivaleipää vuoassa monena viikkona. Vaan tuossa ruisleipäasiassa on nyt ollut harmittavan pitkä tauko.
VastaaPoistaSitten ei kun ruisleivän tekoon :) Myö paistettiin taas tänään ruisleipää. Ja sämpylöitä ja korvapuusteja ja kesäkurpitsakakkua. Ja sitten tein vielä kasvisgratiinia. Nyt on mahat pullollaan herkkuja...
Poista