maanantai 31. maaliskuuta 2014

Ranta- ja grillikausi avattu

Jäällä voi vielä liikuskella turvallisin mielin jopa mönkijällä.
Biitsi- ja grillikausi on nyt avattu. Suuntasimme isännän toimesta eilen lähimmälle uimarannalle parin kilometrin päähän. Ja voi mitä onnenhetkiä retki tarjosikaan! Kuopukseni kysyi heti alkajaisiksi tänään, että mennäänkö taas sinne rannalle. Kaikkein makeimmat naurut kirvoitti nuotion sammuttaminen järvivedellä. Lisäksi rannalta ja metsästä löytyi kaikenlaista katsottavaa, nakerrettavaa ja kerättävää. Leikin aiheita oli vaikka millä mitalla. Oli hiekkaa, vettä ja jäätä, keppejä, kiviä, käpyjä ja jopa tulta.

Tuli taas mieleeni, että voi kun voisi tuoda kaikki maailman lapset ja aikuiset kokemaan tuon saman. Hetki oli suorastaan täydellinen: aurinko paistoi, ympärillä oli tuulenhuminaa ja lasten iloisia ääniä, nuotiossa käristyi makkaraa ja kupissa höyrysi kuumaa kahvia. Ja oma kulta makasi hietikolla nirvanassa. Just perfect. Ja voitte vain arvata, miten hyvältä yöuni maistui meille kaikille viiden tunnin ulkoilun ansiosta.

Partiolaispoika tulenteossa.
Parasta herraseuraa.
Kesällä rannalla on ihana käydä uimassa. Matalaa hiekkarantaa riittää.
Aivan löhöilyksi ei tämäkään retki mennyt, vaan isäntä intoutui siivoamaan rantaa. Roipetta kertyi muutaman sylillisen verran. Ajoimme mönkijällä rantaviivaa pitkin ja keräsimme lavalle muovipusseja, tyhjiä mehupulloja, naruja ja muuta, mikä ei luontoon kuulu. Nyt joku tietysti kiroaa, että ne olivat tärkeitä kalastustarvikkeita. No, ne löytyvät siitä rannalta peltitynnyristä, jos joku niitä kaipailee.

Retkemme lopuksi jätimme vielä loput pitsapalaset metsänhenkien syötäväksi. Maahiset taisivat käydä napsimassa herkut suihinsa. Metsänväki tykkää vierailijoista; siellä ollaan suorastaan riehakkaita, kun heidän luonaan käydään - mutta vain silloin, kun ihmiset osaavat käyttäytyä heidän kotiaan kunnioittaen.

Olin muutama vuosi sitten Kolilla Pyhä Koli -tapahtumassa, missä oli luennoimassa keravalainen Helge Salo. Luento on aivan liian kuiva sana kuvaamaan hänen tarinointiaan. Lumoutuneena istuin parituntisen salin lattialla ja kuuntelin. Haaveenani on saada Helge käymään täällä Sotkamossa luonamme. Kenties saan joskus järjestettyä jonkun kurssin...

Ranta siistiksi.
Evästä metsänhengille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti