Maitoauto kävi viimeisen kerran

Tämä viikko on ollut historiallinen. Maitoauto kävi eilen viimeisen kerran - ainakin toistaiseksi. Tankkikin lähtenee viikon sisällä, ja lypsyasema on kaupan. Toki lypsyyn voi aina palata, mutta minusta tuntuu, että uudenlainen työnkuva ja uudet tehtävät vievät maajussini mennessään. Hän ei enää tahdo palata lypsyyn.

Ihminen, joka tekee suht säännöllistä kahdeksasta neljään työtä ja pitää viikonloput vapaata, ei vaihtaisi herkästi työkuviotaan maanviljelijän ja ainakaan lypsytilallisen arkeen. Siitä olen täysin varma.

Maatilan pyörittäminen jos mikä on kutsumusammatti. Oma viehätyksensä varmasti siinäkin on (vs. yrittäjyys ja sen hyvät puolet), mutta mutta. Työtä tehdään kotona ja seitsemänä päivänä viikossa. Aamuisin ja iltaisin. Päivällä on ehkä pieni tauko, mutta muuten työpäivä kestää aamukuudesta-/seitsemästä iltaseitsemään. Ja siihen päälle vielä kaikenlainen paperien pyörittely. Olen monet kerrat miettinyt, että missä vaiheessa maanviljelijä palautuu? Lomaa on noin 25 päivää vuodessa, mutta niitä ei voi pitää yhteen putkeen. Viikko siellä, toinen täällä.

Mansikit eivät ilmeisesti ole pahemmin olleet moksiskaan lypsyn loppumisesta. Viljaa on annettu vähemmän, joten maitoakin tulee vähemmän. Ja lehmien joukossa on vasikoita, jotka toivottavasti helpottavat isompien oloa maitoa imemällä. Toki lehmiä voi vielä satunnaisesti lypsää, jos oikein tukalat oltavat on.

Uutta kohti. Siitä myöhemmin.