Ensimmäistä kertaa ratin takana joulukuussa 2012. |
Sain ensikosketukseni maatalouteen 15-vuotiaana kunnan kesätöissä. Hoidin eräällä maatilalla kanalaa. Toisin sanoen pelkäsin ihan helvetisti käydä keräämässä munat kanojen perseiden alta - olivat sen verran ärhäköitä nokkimaan. Toisinaan tökin niitä kepin avulla pois aarteidensa päältä... Kanalan lisäksi avustin kotitöissä ja katsoin vanhan isännän perään.
Nyt 20 vuotta myöhemmin navetan haju leijailee taas nenääni, iholleni, hiuksiini, kynsinauhoihini - kaikkialle ja lähes kaikkialla.
Voi elämä tätä pesulla käymistä. Ei haju itseä haittaa mutta muita kyllä. Maatalousihmisillä pitäisi olla työsuhde-etuna hiusten- ja ihonhoitoa. Sen verran kovalle kulutukselle hipiä ja hiukset joutuvat.
Mies käy suihkussa kahdessa minuutissa ja se on pyyhekuivauksen jälkeen siinä. Minä olen tottunut löträämään, minkä jälkeen rasvaan ihoani ja annan hiusten kuivaa kaikessa rauhassa. Tähän menee vähintään puoli tuntia. Jos navetalla käy kahdesti päivässä, se tarkoittaa kahta pesua per päivä, eli viikossa menee 7 tuntia pelkkään peseytymiseen. No joo, tämä näin karrikoidusti. Enkä minä navetalla käy läheskään joka päivä.
Vasikoihin toimenpide ei kuulemma satu. Verta tuli sen sijaan minusta - jätin nimittäin ensimmäisellä kerralla kämmennahkani pihtien väliin.
Mutta nyt muiden puuhien pariin. Tänään pitää vielä viedä kirpputorille tavaraa, ja käydä ruokaostoksilla kylällä, jonne on matkaan parikymmentä kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti