Toukkaterraario olohuoneeseen?

Perunat kulkeutuvat säiliöön.

Perunat on nostettu. Puolet porkkanoista on nostettu. Sipulit nostettiin jo muutama viikko sitten; nyt niitä listitään ja pussitetaan. Omenasato on korjattu - hillot tehty ja mehuja puristettu. Puolukoita on kerätty. Eli satoa on korjattu. Lanttua on maassa niin paljon, että sillä määrällä tekisi jokaiseen sotkamolaiskotiin lanttulaatikon jouluksi.

Juureksia voi tosiaan ostaa (sipuli ja porkkana 2e/kg, peruna 1,50e/kg). Niitä on kulkeutunut erityisesti Pohjois-Karjalan puolelle jo useita kymmeniä kiloja.

Juureksia voi myös tilata Sotkamosta Ihana-liikkeestä. Sieltä löytyy tilauslista, mistä löytyy toimituspäivä. Nyssäkät voi sitten noutaa sovittuna päivänä.

"Tässä on varmasti arviolta 4 kiloa porkkanoita".

Puolukkaa on kankaat täynnä ainakin täällä meidän kylällämme.

Kanoille rakennetaan parhaillaan kotia talveksi. Navetalla entisen lypsyaseman paikalla on loistavat tilat. Kanalaan tehdään kestopehkupohja. Kuohkeaa eloperäistä materiaalia tulee pohjalle 30-40 senttiä; se kompostoituu ja tuottaa lämpöä. Samalla siellä kehittyy kanoille myös syömistä kuten matoja ja toukkia. Kanat tarvitsevat eläperäistä proteiinia kananmunien tuotantoon. Aluksi pohja ei tuota ravintoa riittävästi, joten isäntä on selvitellyt jauhotoukkien kasvattamista terraariossa. Toisilla on akvaariot olohuoneessa, meillä on toukkaterraario...

Isäntä kartoitti, että tilat ovat luomusäädösten mukaiset. Esimerkiksi ikkunapinta-alaa pitää olla 5 prosenttia lattiapinta-alasta. Meidän tiloissa sitä on vajaa 10 prosenttia. Kanoja saa olla luomussa 6 kappaletta per neliö. Tilaa on yhteensä 70 neliötä, joten kaikkiaan tilaa olisi yli 400 kanalle. 

Tuleva kanala. Keskellä entinen lypsymonttu, joka täytetään hiekalla.

Luomukananmunille tuntuu olevan valtava kysyntä! Meidän kanamme eivät vielä muni, mutta eiköhän jotain ala tapahtua kuukauden sisällä, veikkaan.

Kukot ovat ryhtyneet kiekumaan ihan urakalla. Jokunen vielä rykii, eikä sävel oikein irtoa. Iltaisin herrainklubilaiset ovat kiivenneet orrelle niiden häkin "seinän" päälle. Eivät sitten voineet valita yhtään matalampaa paikkaa. Siinä isännät istuvat kylki kyljessä. Päässä soi väistämättä laulu "viisi kukkoa, istui orrella, silivatiseilaa...".

Herrainklubilaiset asettumassa yöpuulle.

 Ja niinhän siinä kävi, kuten pari kolme viikkoa sitten ennustin. Ylämaankarjalaisemme Pikku Myy pyöräytti vasikan ja ennustin, että viikon päästä siitä myös sen tytär Rusina poikii. Toissaviikolla Rusinalle syntyi aivan ihana pöpperöinen sonni! Pikku Myyn tyttärestä tuli Lorna, sonnipojasta tuli Lalli.

Tervetuloa maailmaan!

Ei mitään lisättävää

Homma alkaa omenoiden murskaamisella.

Isäntä toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja hommasi mehupuristimen. Nyt mehua on veivattu pariin otteeseen. Tänä aamuna teimme omenamehua ja toiseen satsiin laitoimme myös mansikkaa. Ja kylläpä on todella maittavaa ja vitamiinipitoista mehua! Eikä siihen tarvinnut lisätä mitään; ei sokeria, ei yhtään mitään!

Omenat piti veivata murskaimen läpi. Mehutiinu vuorattiin kankaalla, minkä jälkeen murska kauhottiin tiinuun. Kaikkiaan omenoita oli 20 kiloa. Kiitos vaan Sarille omenoista! Omasta omenasadosta tein hilloa, joten mehuomput piti hakea muualta.

Tiinu vuorattiin kankaalla.

Murska laitettiin tiinuun.

Pussin suu laitettiin suppuun.

Ja sitten pyöritettiin kammesta ja puristettiin murskaa lyttyyn.

20 kilosta omenoita tuli kaikkiaan hieman yli 10 litraa mehua. Mansikoita ei ollut kuin muutama litra. Täysiä murskatiinullisia tuli kolme. Jokaisen puristussession jälkeen puristettu murska piti tyhjentää pussukasta. Murskakuutiot päätyivät kanojen ruuaksi.

Tiinun seinämät otettiin irti.

Tiivis paketti.

Tämä satsi on menossa kanoille.

Valmiin mehun kuumensimme liedellä 80 asteeseen, jotta mehun säilyvyys paranisi. Sitten liruutimme mehun pulloihin.

Tarkoitus on tehdä erilaisia mehuja. Pakastimessa on viimevuotisia herukoita, jotka päätyvät aivan varmasti puristimeen. Puolukkamehuakin pitää tehdä.

Valmista mehua.

Kuumentaminen tyylikkäästi paistomittaria käyttäen.

Pastöroidun mehun pullottaminen.

Namnamnam.

Voihan mahtisonnimuumuu!

Reipas pikkuinen, jonka syntymäpäivästä ei ole havaintoa.

Ja me kun olemme koko ajan sanoneet, ettei kyyttösonnimme Jaakko Kulta koskekaan ylämaankarjalaisrouviin. No ei ole koskenut, sillä se oli pöksäyttänyt Pikku Myyn tiineeksi heti ensimmäisessä mahdollisessa kiimassa! Pikku Myyn Kerttu-tyttönen syntyi viime lokakuun lopussa. Ja nyt syntyi taas tyttö! Milloin lie Pikku Myy poikinut ja missä lie pitänytkään vasikkaansa. Viimeksikin molemmat ylämaankarjalaiset pitivät vasikoitaan viikon verran metsänlaidassa ennen kuin toivat ne pihattoon ja muun karjan nähtäville.

Mutta ihan mahdottoman suloinen tapaus on tämäkin villahousu. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Ja on kai odotettavissa, että Pikku Myyn tyttö Rusina poikii myös lähiaikoina... Voihan Jaakko. Joka muuten nytkin touhuaa laitumella yltä päältä hiekassa ja mullassa.

Tuore äiti ja pikku pörriäinen.

Pesuhetki.

Etualalla Pikku Myyn Kerttu-tyttö, jolla on ikää reilut 9 kuukautta.

Vaihtoehtoja voileivälle

Ainekset ennen tehosekoitusta.

Meillä etsitään nyt vaihtoehtoja leivän puputtamiselle. Leipä on hyvää, mutta kyllä täytyy maailmassa olla muutakin syömistä kuin leipä ja sen päälle voita, makkaraa ja juustoa.

Tänä aamuna tein smoothieta aamupalaksi. Kävimme eilen ostamassa Ihanasta macajauhetta ja kaakaonibsejä. Nuo ovat aivan uusi tuttavuus! Macajauhetta on tuossa kuvassa keskellä mansikoiden päällä ja kaakaonibsit ovat tuota ruskeaa rouhetta. Lisäksi laitoin smoothieen jugurttia, lorauksen maitoa (maidon määrällä voi säädellä smoothien koostumusta), avocadoa, mansikoita ja mustikoita. Ja voi elämä, miten hyvää! Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan. Ja tämä maistui myös isännälle, joka tuppaa ottamaan aamuisin kolme kupillista kahvia tyhjään mahaan.

Uudenlaista aamupalaa maajussille.

Parhaillaan puuhailen omenahillojen parissa. Ensimmäinen satsi on jo purkitettu. Toinen on uunissa hautumassa. Löysin reseptin uunissa tehtävästä hillosta. Reseptissä tosin käytettiin hillosokeria, mutta minä laitoin sekaan luomuraakaruokosokeria.

Sokerin lisäksi laitoin vuokaan niitä oman puun omenoita, sitruunamehua, kanelitankoja ja vettä. Sitten annoin seoksen hautua noin tunnin, minkä jälkeen se soseutettiin ja purkitettiin. Aikamoinen hommahan tuossa purkkien desinfioimisessa ja muissa työvaiheissa on, mutta uskoisin, että tämä omenasose kyllä maistuu talvella vaikkapa lettujen kanssa nautittuna. Ja tietääpähän, mistä hillo on tehty. Luu meni viime viikolla kurkkuun, kun käteeni tarttui S-marketissa X-tran lettuhillopurkki; mansikat olivat Kiinasta, herukat ja vadelmat Puolasta ja omenat Italiasta. Edullistahan se oli, mutta purkki jäi kyllä suosiolla hyllyyn.

Tekovaiheessa. 

Valmiita hilloja.