Tarzanin kanssa metsässä

Isäntä antoi äsken sellaiset kyydit, että persus on ihan märkänä ja hellänä ja selkä mustelmilla. Kyllä, arvasitte ihan oikein: kävimme hakemassa puunrankoja metsästä.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes mönkkäri täysine lavoineen juuttui kiinni pariin kantoon. Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä hakemaan pihasta moottorisahaa. Sitä ennen isäntä irrotti mönkkärin taljan avulla, joka oli kieputettu puun ympärille. Isäntä oli taas niin elementissään, kun sai kuutioida ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja.

Taljaviritelmiä, jotta mönkkäri irtosi kuopistaan.

Koirat olivat metsäreissulla mukana. Vanha herra Timmy ottaa aina arvoisensa kyydin mönkkärin lavalla. Juri ja Joppe juoksivat minkä kintuistaan pääsivät. Jurin kulku oli kepeää, mutta pirttikoira Joppe on sen verran pulskassa kunnossa, että töitä piti tehdä, jotta vauhdissa pysyi.

Joppe tuo aina kaikenlaiset kepit, risut ja kalikat jalanjuureen. Heitä niin minä haen.

Juri on oikea adhd-tapaus. Harvinaista, jos se pysyy edes hetken paikoillaan - muuten kuin nukkuessaan.

Timmy on aina valmiina töihin.

Hakiessamme moottorisahaa ja muita tarpeita pihasta, oli eläinperheemme nuorin, Nelli, kiivennyt puuhun. Nelliä on ulkoilutettu viime aikoina valvovan silmän alla, mutta äkkiäkös se puuhun kipaisee.

Ilmeisesti se kuitenkin havaitsi huomattavan korkeuseron, kun ei yrittänyt hypätä sieltä alas. Päävammansa takia sillä on ollut vähän hakusessa tuo liikkuminen. Esimerkiksi sohvalta ei hypätä alas lattialle mitenkään kissamaisen kevyesti vaan lähinnä rumahdetaan; nyt kuitenkin tullaan jo tassut edellä.

Tule ja pelasta minut.

Tarzan kiipesi apuun.

Voi kun tuolta tultaisiin ehjänä alas.

Kissa saatu alas, samoin isäntä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kun oma vetreääkin vetreämpi Tarzanini oli pelastanut kissan pihapuusta, oli aika suorittaa rankojenhakutehtävä loppuun. Metsään palattuemme saivat kannot ja muut möykyt kyytiä. Taisipa siinä yksi puukin kaatua.

Kannot ja puut tieltä pois.

Sitten pääsemme tähän varsinaiseen emännän kyyditykseen. "On huomattavaa etua, jos sinä menet istumaan tuohon lavalle", tuumasi isäntä. Kiitos vaan tästä painooni viittaavasta kommentista.

Niinhän minä istahdin. Rukoilin mielessäni, että voi kun puukuorma nytkähtäisi liikkeelle, eikä jäisi metsään. Ja kyllähän se lähti! Mutta kun vauhtiin päästiin, niin menopeliä ei tietenkään voinut pysäyttää vasta kun pellon laidalla. Kuoppainen metsäpolku mentiin lavalla selällään pomppien. Onneksi koira oli pehmusteena toisella laidalla. Timmy-parka. En arvannut ottaa kypärää mukaani, mutta sille olisi ollut käyttöä.

Mutta puut ovat nyt pihassa. Metsästä niitä löytyy vielä useita kasoja, joten eivät nämä hakureissut suinkaan tähän loppuneet. Alku oli osaltani hieman muhkurainen. Ensi kerralla mukana on vähintäänkin kirves.