Kannattaako maatilan arjesta haaveilla?

Metsäpeuroja liikkuu meilläpäin harva se päivä.

Tänään navetalla puuhastellessani tuli mieleeni Maajussille morsian -ohjelma. Siitähän pyörähti taas uusi kausi käyntiin. Olen katsonut joitakin kausia ja nyt taas ajattelin katsastaa, miltä ohjelma näyttää näin "uusin" silmin. 

Mukavan tuntuisia ihmisiä siellä hakee kumppania itselleen. Ja miten kauniin kesäisen ja maalaisromanttisen kuvan esittelyjakso antoikaan. Teki kyllä mieli soittaa ja ehdottaa ohjelman tekijöille, että käykää nyt hyvät ihmiset maalla kuvaamassa myös tähän aikaan vuodesta. Toki talvellakin on kaunista, mutta työolosuhteet ovat varsin arktiset ja kankeat. Jäätynyt räkä poskella mennään navetalle siinä toivossa, ettei mikään putki ole jäässä. Traktorilla mennä nitkutetaan 30 asteen pakkasessa hakemaan elukoille rehua ja niin edelleen.

Monet etenkin morsianehdokkaista unelmoivat maatila-arjesta. Voin sanoa, että maalla kannattaa asua ainakin vuosi ennen kuin voi sanoa yhtään mitään. Joku muutaman päivän farmiviikko on ihan höpönlöpöä antamaan mitään käsitystä todellisuudesta.

Se tulee aivan varmasti yllätyksenä kaikille kumppaniehdokkaille (ellei ole aiempaa kokemusta maataloudesta), kuinka sitovaa työ maatiloilla on. Monille asioille ei ole vaihtoehtoa. Eläimet on hoidettava päivittäin. Jos on lypsylehmiä, ne pitää lypsää päivittäin. Laitteisto on pidettävä kunnossa, navetta on pidettävä kunnossa. Kesällä 14-tuntiset työpäivät ovat aivan normaaleja. Työ on koko aika läsnä - se on siinä pihapiirissä. Viikonloppuja ei ole, on vain työpäiviä.

Lomapäiviä on noin parisenkymmentä vuodessa - nekin on ripoteltu sinne sun tänne. Ja jotta pääsee oikeasti irti arjesta, on lennettävä toiselle puolelle maapalloa ja laitettava puhelimet kiinni. Mihinkään pikkujouluihin tai muihin tapaamisiin on aivan turha lähteä siinä uskossa, että irtautuisi arjesta. Siellä sitä vasta valitetaan. Mutta niinhän se on jokaisen ammattikunnan pippaloissa ja muissa istunnoissa; kun saman alan ihmiset tapaavat, ovat sympatiat ja empatiat pinnalla. Yhdessä voivotellaan ja manataan.

Maatiloihin liittyy paljon tunnetta ja tapoja sukupolvien ajoilta. Monesti isovanhemmat asuvat samassa pihapiirissä tai ainakin lähistöllä. Konflikteja voi tulla, mutta ainakin toistaiseksi olen tullut hyvin toimeen isännän sukulaisten kanssa.

Maajussille morsian -ohjelmasta voi hyvinkin löytää kumppanin itselleen. Mutta ihmiseenhän siinä on ihastuttava ja rakastuttava, ei vain maaseutuun tai maatilaan tai eläimiin. Ja kyllähän tämänkin illan jaksossa oli selvästi kipinöintiä kahden parin välillä! Se on niin totta, että vasta kasvotusten tuntee, onko kemiaa vai ei.

Minun onnekseni oma maajussini on höllentänyt työtahtiaan tuotantosuunnan muutoksen myötä. Meillä on paljon yhteistä aikaa. Tänäkin aamuna mies viihtyi pari tuntia itsekseen, kunnes tuli herättämään minua seurakseen. Hellyttävää. Tänään oli muutenkin löysä päivä töiden osalta. Keskellä päivää pötkähdimme sohvalle katsomaan elokuvaa. Yrittäjällä on myös se vapautensa.

Jasminin kanssa
ulkoilemassa illanhämärässä.

Mitä tulee maatila-arkeen, niin siihen pystyy sopeutumaan ja sitä pystyy opettelemaan. Maatilaelämää ei voi ymmärtää ennen kuin on itse sitä kokenut. Joten en nyt tiedä, kannattaako tästä haaveilla ainakaan tuon tv-ohjelman perusteella. Todellisuus on aivan jotain muuta.

 Jotta maalla viihtyy, pitää tykätä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta. Palvelut eivät ole kävelymatkan päässä - ainakaan täällä. Pitää sietää pimeyttä, likaisuutta ja hajuja. Kärpäsiä pörisee huushollissa läpi vuoden. Myös yllätyksellisyys ja tietynlainen epävarmuus kuuluvat maatalouteen. Koskaan ei voi tietää, mitä EU tuo tullessaan esimerkiksi tälle vuodelle. Varsinaiseen maataloustyöhön on vaikea hypätä, ellei siitä ole aiempaa kokemusta. Pitkälti työhön kasvetaan lapsesta asti.

Maatilan arki tarjoaa upeita maisemia, luonnonläheisyyttä, puhdasta ilmaa, rauhaa, hiljaisuutta, yksinkertaisuutta, pimeyttä ja valoa. Eläimistä on vastuu, mutta enemmän ne antavat mielenrauhaa, tasapainoa ja lämpöä. Maalla on aina tekemistä. Ei ole hetkeäkään, etteikö olisi jotain askarta mihin tarttua. Toisaalta, ympäristö on hyvä paikka harjoitella rauhoittumista.

Tällä hetkellä viihdyn loistavasti maalla maajussini kanssa. Kärpästen kanssa menee välillä hermot, mutta se on pieni paha se.

Kauneutta näkee kaikkialla. Minä näen tässä enkelin siivet.