Helpompaa kuin pehmiksen valuttaminen tötteröön

Sormi meni välillä suuhun.

Mitä opin eilen: aina oppii jotain uutta ja vieläpä yllättävän nopeasti. Isäntäkin toljotti talikon varressa ja katsoi, kun pörräsin menemään. Saimme miehen kaverilta lainaan pienkuormaajan, jotta saamme tyhjennettyä lantakäytävät paskasta. Pakkaset kovettivat paskan ja kuilut. Nyt on muutama päivä ollut leudompaa, joten köntsäkin on pehmentynyt.

Mutta ei käynyt pienessä mielessäkään, että minä ajaisin kuormaajalla ja vieläpä kippailisin kasoja. Ja voi että kun oli mukavaa! Ihan älyttömiä nämä ennakkoajatukset. Jotenkin ajattelin tämänkin miesten työnä, johon minun taitoni eivät riittäisi. Voi miten pöllöä! Isäntä oli aiemmin ajanut toisenlaisella kuormaajalla, jossa vivut toimivat päinvastoinen. Hänen piti siis ensin opetella pois entisestä.

Näillä vivuilla mennään eteen, taakse, sivuille, nostetaan kauhaa...

Näinikkäästi homma toimii.

Vipujen yhtäaikaista käyttämistä kun harjotteli, niin tuli mieleen työni joensuulaisessa kahvilassa. Olin siellä 90-luvun loppupuolella opiskellessani ammattikorkeakoulussa. Kahvilassa myytiin pehmistä. Yksi vaikeimmista asioista, mitä on pitänyt oppia: laskemaan nätti kiemura pehmistä tötteröön.

Oikeassa kädessä piti pitää tötteröä ja pyörittää kädellä ympyrää joko myötä- tai vastapäivään. Vasemmalla kädellä piti kääntää vipua itseään päin, jotta koneen suuttimesta valui pehmistä tötteröön. Tämä yhtäaikainen tekeminen oli puhdas mahdottomuus! Ehkä pehmismuistoni kolkutti takaraivossani nähdessäni kuormaajan vivut... 

Pehmiksistä tuli harjoitusversioita muutama kymmen. Vasen käsi ei älynnyt lopettaa vivun vääntämistä, vaan pehmisluikeroita valui sinne sun tänne. Pahviseen kuppiin oli helpompi turauttaa pehmistä, joten tarjosin aina ensin sitä vaihtoehtoa. Ja taisihan se pehmiskone olla parina iltana rikki, kun olin yksin töissä. Se ei vain kerta kaikkiaan onnistunut. No, kyllä minä senkin lopulta opin.

Hei, mikäs tämä on.

Me nyt tässä vähän pussaillaan. Ei kai haittaa?

Kyytöt olivat luonnollisesti uteliaita paskanajo-operaatiosta. Olivat koko ajan tiellä tai sitten karkaamassa kippausaukosta ruokintapöydälle. Lopulta karja piti ajaa ulos ja antaa Timmylle tehtävä: se vahti oviaukolla, etteivät mansikit tulleet sisälle. Ja voi että, koira oli taas niin onnellinen, kun sai suuren ja vastuullisen työtehtävän!

Isännän tyylinäyte.

Toinen lantakäytävistä puhdistui aika hyvin eilen. Tänään on toisen käytävän vuoro. Sieltä ei kuitenkaan pääse niin vain ruokintapöydälle kippaamaan, joten ensin pitää tehdä kulkuväylä, jotta ajaminen onnistuu.

Ja ai niin. Traktori meinasi eilen illalla pudota rotkoon. Kulkureitti navetalta ulos on mitoitettu naftisti. Ollaan marmatettu tästä isännälle appiukon kanssa. Isäntä ei arvannut, että kun traktori oli ollut tunteja navetassa, olivat renkaat lämminneet. Sitten kun sillä ajoi ulos, niin sepä lähtikin mukavaan luisuun. Oli kuitenkin pysähtynyt rotkon reunalla.

Mutta jospa se lähtisi tänään nätin jähmeästi taaksepäin, niin saisi ajettua pihatosta kasoja ulos. Ilmeisesti takarenkaiden alle laitetaan hiekkaa avuksi.

Muutaman metrin pudotus.

Ja ai niin. Pässit olivat rikkoneet viime yönä väliaidan. Oli ilmeisesti tehnyt tyttöjä niin paljon mieli. Emännät ja isännät ovat nyt sekaisin. Onneksi kukaan uuhista ei ole kiimassa, joten sukurutsausvaaraa ei ole. Kovin innokkaasti isännät yrittävät jallittaa emäntiä. Mutta kun ei ole mitään syytä ottaa siemeniä vastaan, niin mitäpä sitä pyllistelemään.

Ja ai niin. Juomakuppi oli vuotanut yöllä vedet kääpiökyyttöjen osastolle, joten sekin pitäisi jotenkin siivota. Se on kuitenkin sillä reitillä, mitä kautta paskaa on ajettava tänään sieltä toiselta käytävältä ruokintapöydälle, joten tämä ei aiheuttane suuria ponnisteluja.

Isäntä on nyt entisellä kyläkoululla putkitöissä, joten tässä on joutavaa aikaa kirjoitella. Yksin kun ei onnistu mikään edellä mainittu homma - ainakaan minulta. Vai onkohan tämä taas pöllö ennakkoluulo?