Surullisia ja iloisia uutisia

Taas on yksi viikko takana Pohjois-Karjalan puolella. Isäntä soitti viikolla ja oli kovin surullinen, sanoi että on ikäviä uutisia. Minä ehdin jo säikähtää, että nyt on joku läheinen ihminen kuollut, mutta ei sentään. Harmillista tosin, että lapinlehmämme vasikka, Lumikki, oli kuollut. Mollukkatissinen Ella ei saanutkaan imetettyä sitä tarpeeksi hyvin. Ei auttanut, vaikka isäntä oli antanut vasikalle lisämaitoa.

Ella oli huutanut kuolleen vasikkansa äärellä. Isäntä oli jättänyt pienokaisen karsinaan, jotta emä tajuaisi, ettei se enää nouse siitä ylös, vaikka se kuinka sitä nuolisi ja tuuppisi. Seuraavana päivänä huuto oli loppunut. Isäntä oli mennyt käymään navetalla ja huomannut, että vasikka oli peitelty oljilla. Aivan kuin se olisi "haudattu".

Vaikka nämä ovat "vain" eläimiä, niin Ellan puolesta on surku. Ella kantaa muutenkin maailmansuruja niskassaan. Ja nyt kävi vielä näin. Tajusin itsekin, että tämä taitaa tietää tuomiota myös Ellalle. Sitä ei voi lypsää, eikä siitä ole imettämäänkään. Sonni astuu sen ihan varmasti, joten eipä sitä voi oikein pitääkään. Taitaa luontokin olla sitä mieltä, että karjastamme tulee puhdas kyyttökarja.

Iloisiakin asioita oli viikon aikana tapahtunut. Tai paremminkin oli laitettu tapahtumaan. Isäntä oli kolmen apulaisensa kanssa kerännyt kolmesta mansikkarivistä 5 000 tainta. Vetelimme pari kolme viikkoa sitten rönsyjä penkkien väliin. Ne olivatkin juurtuneet siihen, mistä ne oli nyt otettu talteen. Taimet valeistutettiin pihalle ja ensi vuonna ne laitetaan uusiin penkkeihin. Toivotaan, että taimet talvehtivat hyvin.

Taimi.

Valeistutusten äärellä.

Joppe nautiskelee.

 Navetalla on ryhdytty taas puuhastelemaan kesätauon jälkeen. Eläimethän ovat viettäneet koko kesän ulkona. Lampaat ovat vielä Naapurinvaaran perinnebiotooppimaisemissa. Lehmät käyvät ruokailemassa pihatossa, mutta ulkona ne tykkäävät muutoin olla. Pihatto pitää kuitenkin siistiä lähiviikkoina, sekä vaihtaa lampaiden olkipeti ja rakentaa niille muutenkin lisätilaa. Jos ja kun uuhet karitsoivat loppuvuoden aikana, tilantarve kaksinkertaistuu. Lisäksi luomusäädösten mukaan syksyllä syntyville karitsoille pitää järjestää ulkoilumahdollisuus talvella. Isäntä aikoo vielä selvittää, että onko todellakin näin.

Mitä isot edellä, sitä pienet pyllykät perässä. 

Karjalan Neito kukkii kauniisti navetalla.

Ryhmäkuva.

Välipalalla.