Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä

Kyllä se nyt on niin, että emme lähde minnekään.

Eilisestä lampaiden siirrosta tuli taas sellainen reissu, että on mitä mummona muistella. Rakensimme laitumen sisälle pienemmän aitauksen, mihin saimme houkuteltua leivän avulla 16 lammasta. Yksi sankareista karkasi yllätykseksemme verkkoaidan läpi. 

Lopulta Syntiniemessä oli siis enää neljä lammasta. Ne eivät kuitenkaan enää menneet siihen lankaan, ettäkö ne olisi saatu houkuteltua leivällä pieneen aitaukseen. Yritimme myös levittää verkkoaitaa niin, että ne olisivat ikään kuin menneet katiskaan. Mutta eivät veitikkaiset siihenkään suostuneet. Ovat kyllä todella ketteriä, nopeita ja älykkäitä eläimiä.

No, haimme kotoa koirat avuksemme ja palasimme niemeen. Tässä vaiheessa lampaat olivat pitämässä sadetta puun alla. Oli kyllä niin huvittavan näköistä, kun isäntä kyykötti puun juurella neuvottelemassa, ja yksi lampaista kurkki puun takaa. Meiltä kysyttiin päivällä, että eikö niitä voi ottaa johonkin liekaan ja kuljettaa siten kyytiin. Me halusimme yrittää lempeämmin keinoin.  Kaksi lammasta tuli lopulta leipäpussille ja isäntä sai napattua ne kyytiin. 

Neuvottelut menossa.

Nyt mennään eikä meinata.

Enää oli jäljellä kaksi ovelinta ja arinta tyttöä. Ne lähtivät juoksemaan niemen päähän ja tässä vaiheessa otimme koiramme Jopen avuksi. Koira kyllä ajoi lampaita mallikkaasti, mutta lopulta toinen tytöistä hyppäsi järveen ja pakeni uimalla. Aikansa se ui ja parkkeerasi sitten matalikolle. Eikä liikkunut siitä yhtään minnekään.

Joppe yritti hakea lammasta järvestä.

Minä tahdon jäädä Syntiniemeen. En lähde minnekään.

No okei, minä tulen pois täältä.

Parivaljakko.

 Lopulta uimari nousi ylös järvestä ja lähti etsimään kaveriaan. Pienen piirileikin jälkeen ne pysähtyivät aloilleen. Isäntä pääsi pari kertaa hyvinkin lähelle, mutta juuri strategisella hetkellä ne siirtyivät kauemmaksi. Lammas osaa lukea ihmisen ajatuksia täydellisesti. Märästä villasta on myös hyvin vaikea saada otetta. Tovin jälkeen isäntä sai kuin saikin ruskean tytön kiinni ja enää ei ollut irti kuin yksi harmas.

No tämä harmastyttönen hyppäsi sekin veteen ja lähti uimaan vastarannalle. Isäntä tuumasi, että sitä lammasta tuskin enää näemme. Juoksin sillalle katsomaan ja sinne vastarannallehan se lopulta purjehti. Ja jäi seisomaan kaislikkoon. Isäntä ajoi järven toiselle puolelle ja sai neuvottelujen jälkeen tämänkin eläimen syliinsä.

Lammas on tuo pieni valkoinen piste tuolla vastarannalla keskellä kuvaa.

Uimari haettu vastarannalta ja tuotu kuljetuskärrille.

 Illalla yhdeksän jälkeen saimme loputkin lampaat Naapurinvaaran laitumelle. Ruokaa oli yllin kyllin ja varmasti unikin maittoi näille veijareille päivän seikkailujen jälkeen. Kyllä olivat itseltäkin energiat vähissä ja olo viluinen varsin kostean ja hikisen päivän jälkeen. Välillä tuli päivällä ikävä siistiä sisätyötä, mutta kuten isäntä totesi kotiin mennessämme: meidän elämämme on hyvin rikasta. - Niin on.

Voisitteko te nyt tulla sieltä ulos?

No tullaan tullaan.

Syömistä, mahtavia maisemia ja energioita riittää.

Tähän kohti tulee veräjä, mistä pääsee alueelle. Nyt siinä on verkkoaitaa, joka on solmittu kiinni. Vasemmalla kulkee tie Napikselle.

Veräjän vastapäätä on koulu.