maanantai 17. helmikuuta 2014

Uutta verta taloon

Kalevala-sonni.
Eilen meiltä tosiaan lähti yhdeksän holsteinhiehoa teuraaksi. Hiehot piti erotella muusta karjasta aidatulle alueelle portin taakse, mistä ne siirrettiin eläintenkuljetusautoon.

Navetalla on tapahtunut ihanan kummia asioita jo pitemmän aikaa. Kun apua on pyydetty, niin sitä on saatu - ja joskus ihan pyytämättäkin. Olen ristinyt tämän hyvän hengen renki Pesoseksi. Pesonen auttoi meitä eilenkin. Kaikki oli valmista ja Timmykin oli haettu hommiin ajamaan hiehoja ulkoa sisälle pihattoon. Koko karja oli siis ulkona. Yhtäkkiä isäntä huomasi, että seitsemän elukkaa oli syömässä ruokintapöydän äärellä. Yllätys, yllätys: kaikki nämä olivat lähdössä teuraaksi. Saimme ajettua ne helposti portin toiselle puolelle. 

Vielä puuttui kaksi. Muutamia vanhoja rouvia kävi pyörähtämässä sisällä. Huusin kahden kaipaamamme hiehon numerot Pesoselle, josko apua olisi vielä saatavilla. No, sieltähän ne sitten tulivat melkein peräjälkeen. Yhdeksikkö oli kasassa. Paimenkoirastakin oli iso apu, kun se piti seitsemän hiehoa omalla puolellaan aina silloin, kun portti oli auki ja me isännän kanssa ajoimme hiehoja oikeaan suuntaan.

Viime talvelta muistan erityisesti kerran, kun yksi vasikoista oli sairastunut. Vasikka ei millään pystynyt pääsemään karsinasta ulos; ei hyppäämällä eikä pinnojen välistä. Kun isäntä meni aamulla navetalle, vasikka makasi olkien päällä käytävällä. Muistaakseni sillä oli polvessa märkäpaise. Aivan kuin se olisi nostettu siihen, että huomatkaa nyt, tämä on kipeä.

Viime viikolla eräs mansikeista oli pienessä pinteessä ulkona. Timmyn avustuksella ajoimme karjan sisälle navettaan, jotta saimme rauhassa auttaa tätä pulaan joutunutta. Isäntä ajoi traktorin oviaukon eteen, jotta karja ei pääsisi takaisin ulos. Minä kävin yhdessä välissä sisällä ja mieskin oli oman aikansa poissa. Seuraava havainto eläimestä oli pihatossa. Siellä se oli muiden joukossa. Emme kerta kaikkiaan tajua, kuinka se on sinne päässyt. Tai no, kiitos Pesoselle.

Uuteen paikkaan tutustumista.
Mutta tosiaan, uudet kyytöt tulivat samalla kyydillä, millä hiehot lähtivät teuraaksi. Valtimolta meille saapui neljä kyyttöhiehoa ja yksi kyyttösonni. Sonni Kalevala joutui näin alkuun yksiökarsinaan, mikä ei oikein tunnu olevan sen mieleen. Vielä tänäänkin se antoi painavia vastalauseita asiasta. Muuten se näytti ottavan tilanteen varsin rauhallisesti. Vaikuttaa muutenkin vallan kesyltä, iloiselta ja hyväkuntoiselta kaverilta.

Kyyttöhiehot pääsivät samaan karsinaan kuuden minikyytön kanssa. Nämä minikyytöt tulivat meille marraskuussa. Kutsumme niitä minikyytöiksi, koska ne eivät ole kasvaneet paljoakaan. Kokoeroa nyt tulleisiin tyttöihin on huimasti. Geeneillä on vaikutuksensa.

Minikyytöt ottivat uudet kaverit hyvin joukkoonsa ja tämä porukka tuntui sulautuvan heti yhteen. Uudet kyytöt rauhoittuivat ja minikyytöt saivat kaivattua seuraa. Jospa minikyyttöjen arkuuskin hälvenisi pikkuhiljaa.

2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että tyttömme ja sonni osaa olla siellä hyvin ja olette tyytyväisiä. Kiitos <3
    Toivon minäkin että pikku-kyytöt nyt reipastuisi ja saisivat intoa kasvaman samaan kokoon kuin karsina kaverit, kun ovathan kaikki samaikäisä kyyttöjä.
    Hienoja asioita teillä tapahtuu. Uskon että tosiaankin siellä touhuaa Enkeli-Pesonen. Taisit sinä tuoda sen mukanasi taloon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pikkukyytöt ovat reipastuneet tosi paljon jo näinä muutamana päivänä. Ilmeisesti saivat itseluottamusta siitä, etteivät ole enää ns. viimeksi tulleita. Tietävät jo talon tavat, heh. Mutta kokoeroa on kyllä paljon - teiltä tulleet neitokaiset ovat tuplasti isompia ja muutenkin rungoltaan paremman näköisiä.

      Poista