torstai 20. helmikuuta 2014

Aina silloin kun silmä välttää

Elukat osaavat jotenkin aina silloin keksiä meille ylimääräistä työtä, kun on johonkin menoa. Tai jos ketään ei ole kotona. Myös silloin, kun rehu alkaa uhkaavasti vähentyä ruokintapöydältä, riittää sankareilla aikaa ja intoa keksiä kepposia.

Eilen tämä sekalainen seurakuntamme töllöili taas kerrakseen juuri, kun meidän piti lähteä käymään Joensuussa. Kalevala-sonni, minikyytöt sekä tällä viikolla tulleet kyyttöhiehot pysyvät kyllä navetassa karsinoissaan, mutta muilla on mahdollisuus liikkua vapaasti ulos.

Ihmettelin aamupäivällä, kun elukat pitivät torikokousta laitumella harjun päällä aidan vieressä. Pihalta näkee harjun päälle, matkaa on muutama sata metriä. Harvemmin ne näin talvella lähtevät kauemmaksi navetan takaa. Ajattelin, että ei kai sinne vaan ole kukaan poikinut. Jäin seuraamaan ja kas, yksi kyytöistä hyppäsi rodeotyyliin aidan yli metsään.

Isännän ja Timmyn kanssa lähdimme tarpomaan harjun päälle ja siinä matkalla huomasimme, että aitaa oli rikottu useasta kohdasta. Salaisia metsäretkiä on saatettu tehdä aiemminkin. Harjulle päästyämme ei kuulunut kellonkilkatusta mistään. Ehdin jo ajatella, että tästä taisi tulla muutaman kilometrin hikilenkki. Onneksi ei mennyt kauaakaan, kun sankarit tulivat äänemme kuultuaan esille poteroistaan. Isäntä tuumasi, että sitä oli ilmeisesti lähdetty karkuun teurasauton pelossa. Ettei vain heillekin tulisi lähtö.

Kyytöt, etenkin Jasmin, on niin perso leivälle, että se näkee ja haistaa leipäpussin jo kaukaa. Ja kun yksi lähtee liikkeelle, lauma seuraa perässä. Sieltä sitä sitten käveltiin elefanttimarssin tahtiin jonossa kolmekymmenpäisen karjan kanssa navetalle. Hännät koipien välissä ne painelivat yksitellen sisälle navettaan. Tiesivät tasan tarkkaan, että nyt tuli töllöiltyä. Suljimme levyllä uloskäynnin siksi aikaa, kun kävimme Joensuussa.

Tuntuu aivan siltä kuin paimentaisi suurta teini- ja lapsilaumaa. Vapautta annetaan mutta pitää myös olla luottamuksen arvoinen. Mietitään nyt, että mitä tehdään. Todennäköisesti teemme yhden aidan lisää, jotta eläimet eivät pääse koko laitumelle vaan ihan siihen navetan taakse ulkoilemaan.

Karkulaiset sisällä navetassa. Yrtti-äiti ja 3,5-kuinen Kippari-sonni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti