perjantai 7. helmikuuta 2014

Karva palaa - karkuun!

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa ja niin on ollut täällä tilallakin. Ja todella hyvä niin! Meinasin jo sanoa, että mansikit ovat olleet töllöilemättä, mutta kyllähän ne tuossa muutama päivä sitten taas päättivät rikkoa aidan ja käydä tutkimassa navetan "myllyhuonetta". Heti, kun ruokintapöytä on viittä vaille tyhjä, lähdetään tekemään koiruuksia. Rehua ajettiin pöydälle eilen, joten nyt voi taas pari päivää olla suht levollisin mielin.

Vasikatkin ovat jo sen verran isoja vötkylöitä, ettei niitä päästetä enää tieten tahtoen ruokintapöydälle sotkemaan. Pienimmät mahtuvat vielä pujahtamaan sinne pinnojen välistä. Mielellään vasikat kyllä makoilisivat paalien päällä kuin kukkulan kuninkaat ja kuningattaret. Ja voi että, kun äidit edelleen hoitavat lapsiaan niin liikuttavalla tavalla. Vasikoilla on ikää jo useampi kuukausi. Öisin saatetaan nukkua vierekkäin, ja tissillä taitaa käydä vielä jokainen. Ja jos on jokin epäilyttävä tilanne tai kuulu jotain outoa ääntä, äidit katsovat heti ympärilleen, missä se oma lapsukainen on.

On muuten jännä juttu, että jos talon uuniin sattuu vahingossa menemään joskus jotain villaista poltettavaa, voi olla varma, että navetalla ollaan paniikissa. Muutama viikko sitten ihmettelimme, kun eläimet lähtivät yhtäkkiä pakokauhuissaan ulos navetasta. Sitten isäntä tajusi, että niiden sieraimiin oli taas kantautunut alkukantainen haju - karva palaa, nyt on lähdettävä karkuun! Isäntä arveli aiemmin, että vain ne eläimet, joiden sarvet on poltettu päästä pienenä vasikkana, yhdistävät hajun siihen epämiellyttävään toimenpiteeseen, mutta tuo teoria ei nyt pidä paikkaansa, kun kyytötkin lähtevät karkuun ja niille ei edes kasva sarvia. 

Mutta hei, tänään on isännän syntymäpäivä! Leivoin äsken kakkupohjan ja tein suolaista piirakkaa. Karvaiset keittiöapulaiseni pitivät huolen, että lattia pysyy puhtaana. Nuorin nuoli listatkin niin puhtaaksi, että ei varmasti tarvitse siivota vähään aikaan (= pariin päivään).

Tuolla nurkassa on vielä yksi juustoraastemurunen.
Olisiko vielä jotain syötävää?
Minä en nyt ehdi syödä. Pitää tehdä töitä ja vahtia.
Ostin lahjaksi Pentikistä lasit. Pitää vissiin kippistellä!
Valmista tuli vielä tämän päivän puolella. Huomenna kahvitellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti