perjantai 25. huhtikuuta 2014

Helppoa kuin leivän teko!

Hei, me teimme sen! Nimittäin ruisleivän! Tai pikemminkin kuusi ruisleipää. Nyt on jo toinen juuri tekeytymässä, joten uusia leipäsiä paistellaan huomenna. Mutta ei tämä leivän tekeminen mitään hätäisen hommaa ole - eikä kyllä helppoakaan. Mutta aikamoista säästöä siinä tulee, sillä jauhothan eivät paljoakaan maksa. Ja tietääpähän mitä syö.

Ei mitään muotovalioita mutta ihan leivän näköisiä.
Ja emme me mitenkään vakavasti tätäkään projektia ottaneet, emme suinkaan. Mitä nyt isäntä rakensi ihan pöydän taikinan vaivaamista varten. Ja tottahan se on: ikävä on lattialla kyykkiä ja jos tiinun nostaa tavalliselle pöydälle, niin pitää ottaa avuksi talousjakkara, jotta taikinaa yltää käsittelemään.

Isäntä teki pöydän leiväntekoa varten.
Taikinatiinu on isännän tädiltä. Siinä on tehty monet taikinat isännän äidinkin toimesta. Isäntä putsasi tiinun enimmistä pölyistä ja laittoi sen sitten turpoamaan ammeeseen. Tiinun pohjassa on vuosiluku, päivämäärä, paikka (Nova Tiiksa) ja nimikirjaimet. Tarkkaa tietoa tiinun tekijästä ei tunnu olevan kenelläkään. Tiinu lienee kuitenkin tehdyn puhdetöinä jatkosodan aikana.

Tiinu turpoamassa.
Tiinun pohjamerkinnät.
Leivän juuren sain ystävältäni Sonjalta, joka kävi kylässä muutama viikko sitten ja toi leivän ja juuren mukanaan. Laitoin tästä meidänkin taikinastamme juuren talteen pakkaseen, mutta jätimme juuren myös tiinun pohjalle edellisen leivontatuokion päätteeksi.

Pakastimessa ollut juuri.
Tiinuun jätetty juuri.
  

Koska jauhoja ei ole vielä omasta takaa, piti jauhot käydä ostamassa maalikylältä. S-marketista löysin tuttuja Liperin Myllyn jauhoja! Laitoimme jonkun verran taikinaan riihiruista, mikä antoi mukavan maun leipään.

Itse taikinan tekeminen meni minulta puoliksi ohi flunssasta toipumisen vuoksi. Onneksi ihana Elsa-täti kävi neuvomassa, miten saamme taikinan paremmin kohoamaan. Juurihan muhi tiinussa yön ajan, mutta ilmeisesti veden olisi pitänyt olla kuumempaa. No, taikinaan lisättiin aamulla hieman hiivaa ja se laitettiin uudestaan kohoamaan uunin päälle. Ja kyllähän se lopulta turposikin mukavasti. Tosin joistakin leivistä tuli aika lättänöitä, mutta kyllä siellä joukossa oli pari pyöreämpää versiota.

Mutta työ tekijäänsä opettaa. Ehkä vuoden parin päästä voin jo laittaa tänne jotain reseptin tynkää ja tekovinkkejä.

Taikina kohoamassa.
Leivät kohoamassa.
Uunista ulos.

5 kommenttia:

  1. Hienoja leipiä olette leiponeet.
    Meidän pytynpohjassa lukee "Juuka 1989 EH" eli aika nuori pytty on.
    Minä olen laittanut leipää monelaisia siemeniä. Antaa vaihtelua ja hyvää makua.

    Sitä vain olen usein miettinyt, miksi piirrän aina ristin kohoavan taikina pintaan. Kait joku lapsuudessa opittu tapa siunata leipä?

    VastaaPoista
  2. No niin meillekin nyt opetettiin tuo ristin tekeminen :) Kaunis ajatus.

    VastaaPoista
  3. Liperin myllyn jauhot ovat kyllä niitä parhaita! Suomessa asuessa käytin vain niitä. Täällä täytyy käyttää sitä mitä kaupasta saa. Tosin nyt en ole aikoihin leiponut ruisleipää, Pitäisikin taas innostua asialle :).

    Oikein hienoja leipiä olette tehneet!

    VastaaPoista
  4. Muuten tiedätkö, että sulla on sanavahvistus näissä kommenteissa. En tiedä onko siihen syy (esim paljon roskakommentteja), mutta se vähän vaikeuttaa tätä kommentointia. Moni ei ole huomannut itse, että sanavahvistus on päällä. Sen saa helposti pois asetuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. En ookkaan älynny tuollaista. Nyt sen pitäisi olla pois.

      Poista